Näytetään tekstit, joissa on tunniste digitalisaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste digitalisaatio. Näytä kaikki tekstit

20. joulukuuta 2017

Digioppimisen kehittäjä

Sanna Sintonen
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2007


Juhlin viime kesänä 10 vuotta opettajankoulutuksestani -päivää kakkukahvien merkeissä (tosin äitini syntymäpäivä oli samana päivänä). Päätyökseni säädän Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) Floworks-yksikössä opetuksen kehittämisen parissa.

Opettajankoulutukseen päädyin hakemaan hyvästä syystä: toimin tuolloin liiketalouden sivutoimisena opettajana ja muuna aikana (vuodesta 2001 alkaen) levitin verkko-oppimisen ja -opetuksen ilosanomaa Tampereen ammattikorkeakoulun Opetusteknologiakeskus eEDUn koordinaattorina. Iso osa arkipäivääni on koko TAMK-historiani ajan ollut opetushenkilöstön osaamisen kehittäminen eli suomeksi sanottuna henkilöstökoulutus. Opetusteknologiayksikkömme siirtyi osaksi ammatillista opettajakorkeakoulua vuonna 2004, jolloin oli enemmän kuin luontevaa täydentää verkkomeedion taustaa ammatillisella opettajankoulutuksella.

Aloitin ammatillisessa opettajankoulutuksessa syksyllä 2005 Tampereella. Kasvatustieteen perusopintoja vastaavat aikuiskasvatuksen perusteet (15 ov) olin opiskellut kokonaan verkko-opintoina Helsingin yliopistossa edellisenä vuonna. Ryhmänopettajanani toimi Antti Saikku. Satun, Saijan ja Jarmon kanssa muodostimme koulutuksen ajaksi tehokkaan ja taitavan Porkkana-ryhmän. Koska opiskelimme esisometaariseen aikaan, yhteydet omaan pienryhmään katkesivat todistustenjakoon. Vilkuttelenkin terveisiä teille muille porkkanoille täältä ruudun toiselta puolelta, jos satutte lukemaan tarinani.

Opettajankoulutuksen aikana (ja sen jälkeen) reissasin kouluttamassa muita opettajankoulutusryhmiä Moodlen ja TAMKin IT-järjestelmien saloihin. Tutuksi tulivat VR:n ohella monet mukavat opettajankoulutuspaikkakunnat, kuten Kuopio (ostin Hanna Pakarisen kalakukon), Kokkola, Vaasa, Seinäjoki ja Pori. Opettajankoulutuksen kehittämishankeen tekeminen oli yksi huippujutuista noiden vajaan kahden vuoden aikana. Jos kysyt Googlelta Mobiilioppimisen pedagogiikka – onko sitä? Saat vastaukseksi minun, Raijan ja Mariannan raportin (2007) aiheesta. Kymmenen vuotta noiden mobiilioppimispohdintojen jälkeen olemme jo siinä tilanteessa, että ensimmäiset mobiiliopettajat ovat valmistuneet TAOKista (Mobope-koulutuksesta).

Verkko-opetuksen ja teknologian opetuskäytön kehittäminen pitävät minut ikuisesti nuorena (antakaa minun ainakin näin kuvitella). Tällä alalla voi luottaa siihen, että yksi on pysyvää. Se on työn ja laajemmin ympäröivän maailman muutos, mikä väistämättä vaikuttaa jokaiseen opettajan työhön, halusipa tai ei. Näitä uudempia supervoimia ovat esimerkiksi digitalisaatio ja VR (siinä toisessa merkityksessä) – laajempaa robotilisaatiota vielä hieman odottelemme. Voimme vain arvata, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Innostavaa tulevaisuutta opetustyön parissa toivotellen,
Sanna


Tulevaisuuden koulu vuonna 2000. Ranskalainen postikortti 1900-luvun alusta. Wikimedia Commons.

2. toukokuuta 2016

Dig It – diggaa uutta oppimista!



Hieman hullun rohkeutta, avarakatseisuutta ja mahdollisuuksien havaitsemista, hyppyä tuntemattomaan. Siinä aineksia ammattipedagogisen tiimin Arin ja Annukan yhteisprojektiin Vincitin ja Demolan kanssa. Onneksemme oikeastaan kääntyi se, että emme saaneet aiheeseen ideoimaamme ESR-hanketta, vaan sen sijaan pääsimme ideoimaan oppimisranneketta DigItWristiä © kevyesti ja ketterästi. Työnimellä oppimisranneke lähdettiin siis ideoimaan uutta sovellusta tai jopa välinettä, jolla oppimisen kaikkiallisuutta voisi dokumentoida. Idea oppimisen uudenlaiseen dokumentointiin lähti käytännön tarpeista: esimerkiksi osaamisen osoittamistilaisuuteen näyttötutkintojärjestelmässä on mukaan saatava kolmikantainen arviointiryhmä; voisiko osaamisen kertymistä sen sijaan dokumentoida jollakin muulla tavalla, jolloin myös aikaa ja vaivaa säästyisi.

(photo Annukka Tapani)
Olimme jo ESR-hankevalmisteluvaiheessa olleet yhteyksissä Vincitin suuntaan, mutta nyt lähdimme asian kimppuun uudelleen. Pääsimmepä heti alkuun käymään Suomen parhaaksi työpaikaksi kolme kertaa valitussa Vincitissä ja vaikutuimme heti. Asiakkuusjohtaja Petri Suhosen avulla saimme tästä aikaan Demola-projektin, joka on ollut meille innostava ja ajatuksia kirkastava. Olemme päässeet konkreettisesti todentamaan, mikä on Demolan oppimisen malli. Jo ensi tapaamisella opiskelijatiimin (5 TTYn opiskelijaa) kanssa saimme tuntuman, että nyt lähtee! Pidimme alkutapaamisen, saimme playbookin suunnitelman etenemisestä, olemme päässeet kuulemaan midpitsausta ja olleet kiinteästi mukana projektin etenemisessä välillä Vincitin, välillä New Factoryn tiloissa. Ja 19.5. on tulossa final pitching, jonne kutsumme myös yhteistyökumppaneita kuulolle.

On ollut hienoa huomata, kuinka opiskelijat ”ostivat” tämän idean ja ovat todella työskennelleet sitoutuneesti ja ideoivasti sekä pitäneet meitä ajantasalla jatkuvasti. He tekivät kyselyn opiskelijoille ja opettajille liittyen opetuksen ja oppimisen nykytilaan ja saivat siitä aineistoa ja potkua oman ajatustyönsä tueksi. Kyselyssä ilmeni kiintoisa seikka muun muassa siitä, miten näkemykset eroavat vaikkapa keskeisen oppimisen haasteen suhteen: opettajien mielestä suurin ongelma on opiskelijoiden puuttuva fokus, opiskelijoiden mielestä sen sijaan puuttuva motivaatio. ”Wearable technologies” -mahdollisuuksin näkökulmaa antaa esimerkiksi aineiston tuottama tieto siitä, että puhelinta ei enää käytetä soittamiseen, sen sijaan muu viestittely on valtavirran kontaktointitapa. Opiskelijoiden vastauksista kävi ilmi, että he odottavat enemmän palautetta opettajilta: 72 % vastaajista oli sitä mieltä, että palautetta ei tule tarpeeksi. Ylipäätään kiinnostus uudenlaiseen teknologiaan osana oppimista sai positiivisen vastineen: opettajista 83 % oli jollain tavalla kiinnostunut ottamaan uudenlaista teknologiaa osaksi opetustaan, opiskelijoista 70 % osoitti kiinnostusta kokeiluun.


(photo José Raúl Berlanga Zárate)
Nyt odotamme suurella mielenkiinnolla, millainen lopputulema innokkaan moniosaajatiimin yhteistyön tuloksena syntyy ja saammeko tosiaan olla mukana uudenlaisen osaamisen dokumentoinnin eturintamassa. Sitä kelpaa odotella, ei laakereilla leväten, vaan jo uusia mahdollisuuksia ideoiden. 


(photo José Raúl Berlanga Zárate)
teksti: Annukka Tapani ja Ari Jussila