Työelämän tarpeet muuttuvat liian nopeasti - Kohti työelämälähtöisempää koulutusta?

Tämän päivän koulutusmaailmaa ajatellen työelämän tarpeet muuttuvat aivan liian nopeasti. Koulujen opetussuunnitelmat laaditaan useiksi vuosiksi ja niiden laadukkaaseen ja perinpohjaiseen suunnitteluunkin menee jokunen vuosi varsinkin, jos prosessin aikana tehdään työelämän edustajille suunnattu, laadukas tarvekartoitus. Tilanne on käytännössä se, että koulujen opetussuunnitelmia laativien henkilöiden pitäisi osata katsoa kristallipalloon uutta opetussuunnitelmaa luodessaan ja osata ennustaa minkälaisia tietoja ja taitoja työelämässä tullaan tarvitsemaan yli kymmenen vuoden päästä.

Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa useimmissa koulutusohjelmissa opiskeluaika on 3,5 - 4 vuotta, mikäli opiskelijan opinnot toteutuisivat ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Käytännössä kuitenkin suurella osalla opiskelijoista on tarvetta vähintään vuoden mittaiselle lisäajalle. Eli käytännössä suuri osa opiskelijoista valmistuu ammattikorkeakoulusta noin viidessä vuodessa. Jos opetussuunnitelman laatiminen ja suunnitteleminen kestää kaksi vuotta, ensimmäiset opiskelijat tulevat valmistumaan vasta noin seitsemän vuoden päästä suunnitteluprosessin aloittamisesta. Nykypäivän maailmassa kuitenkin työelämän tarpeet ovat joillakin aloilla ehtineet muuttua täysin seitsemän vuoden aikana. Kuitenkin opetussuunnitelmat laaditaan useammaksi vuodeksi. Jos opetussuunnitelmaa käytetään koulussa esimerkiksi viisi vuotta, käytännössä pitäisi osata ennustaa jopa 12 vuoden päähän. Tällöin joillakin aloilla suurempi muutos on tapahtunut jo parikin kertaa.

Esimerkiksi ohjelmistomaailmassa ohjelmointikielet vaihtuvat tiuhaan. Ensin käytettiin paljon C ja C++, joista nopeasti siirryttiin 2000-luvun alussa Javakieleen. Joitakin vuosia myöhemmin siirryttiin taas takaisin C maailmaan kun Microsoft alkoi panostamaan C# -kielen kehitykseen ja otti sen käyttöön omissa sovellustyökaluissaan. Tällä hetkellä puhutaan paljon mobiilikehityksestä ja ollaankin taas liukumassa takaisin Java-ohjelmointiin Android-maailman myötä.

Nyt tämä työelämän nopea muutos on ajanut koulut siihen, että opetussuunnitelman laaditaan niin ympäripyöreästi ja geneerisesti siten, ettei niillä juurikaan enää ole mitään merkitystä. Opintojaksokuvaukset ovat toteutettu siten, että niiden alla voidaan toteuttaa lähes mitä vaan.

Käytännön ratkaisu olisi nykyisen opetussuunnitelmajärjestelmän poistaminen ja siirtyminen joustavampaan järjestelmään, jossa opintojen kehitystyötä voitaisiin tehdä osana jokapäiväistä jatkuvaa opintojen kehitysprosessia. Samaan prosessiin voisi tällöin liittää myös tutkintojen perusvaatimusten uudelleenarvioinnin ja sitä kautta entistä joustavammat opintopolut opiskelijoille. Tiettyjen perinteisten esimerkiksi ns. perusinsinöörin osaamisvaatimusten määrittelyä jouduttaneen tällöin väljentämään, mutta tämä mahdollistaisi koulutuksen paremman reagoinnin työelämän nopeisiin muutoksiin.

Yhtenä ratkaisuna työelämälähtöiseen koulutukseen voisi toimia entistä vahvempi työelämäyhteistyö. Tällöin oppiminen tapahtuisi entistä enemmän työpaikoilla, jolloin käytettävissä olisivat nykyaikaiset välineet ja työkalut. Sekä opettajat että opiskelijat olisivat paremmin tietoisia muutoksista ja korjaavia liikkeitä voitaisiin tehdä joustavasti ja nopeasti. Näin opiskelijoilla olisi myös mahdollisuus hankkia juuri se spesifinen osaaminen, jonka he tarvitsevat tai haluavat tutkintovaatimusten sallimissa rajoissa.

Kirjoittajat: Kari Kallioharju, Pertti Mehtola, Antti Mäkinen, Pasi Pekkanen, Mikko Ukonaho

Minustako opettaja?

Atte Marttinen aloitti opettajankoulutuksensa Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen -opinnoilla kesäkuussa. Tässä hänen tuntemuksiaan:

Peruskiveä opettajuuteen on nyt muurattu kaksi kuumaa päivää Tampereella. Ensimmäisten päivien perusteella voisin kertoa huomioistani seuraavaa:

• opettajat ovat kovaäänistä porukkaa
• opettajat ovat huumorintajuisia
• opettajat ovat lahjakkaita
• opettajat ovat luovia
• opettajat ovat sosiaalisia

Voisi päätellä ettei tullut ikävä oppitunneilla. No ei kerinnyt tulla, sillä touhua ja tohinaa tuntuu riittävän ja uusia mielenkiintoisia asioita. Odotan kauhulla, mitä kaikkea tässä joutuu tekemään ja olemaan valmis tekemään seuraavien 1,5 vuoden aikana.

Uusi opetussuunnitelma oli tietenkin tehty pienemmälle budjetille ja tunteja oli vähennetty ja itsenäistä otetta asioiden selvittämiseen lisätty. Mutta siihen on menty lähes joka puolella. Sinulle ei sanota mitä sinun on tehtävä, vaan sinä otat selvää itse mitä sinun on tehtävä ja saat siihen tukea. Se on vähän kuin Tosi-TV ohjemassa, jossa ryhmä heitetään viidakkoon ja annetaan selvitä siellä mahdollisimman vähän ryhmää ulkoa päin tukien.

Osallistava pedagogiikka on tämän päivän sanahirviö opettajaopiskelijoille. Siinä perimmäisenä tarkoituksena on tukea sisältöjen, menetelmien ja toimintakulttuurien kautta opiskelija omaa identiteetin kasvua opettajaopiskelijana. Tahtoo tarkoittaa sitä että yritä edes olla aktiivinen ja osallistuva, vaikka et saisikaan ääntäsi kuuluville siinä kaikki yhtä aikaa puhuvien opettajaoppilaiden laumassa.

Aikavarkaista varoiteltiin jo toisena päivänä, eli kuinka paljon aikaa menee joutavaan höyrötykseen ja tapoihin, joista pitäisi päästä irti. No, se selviää kun päästään itse luokkahuoneeseen ja nähdään todellinen tilanne, miten tehokkaasti luokkaa pääsee opettamaan. Opettajat ovat sosiaalisia eivätkä pidä kynttilää vakan alla, näin ainakin asiat esitettiin. Kaikki tieto on kaikkien käytettävissä.

Kaiken lisäksi aloitin yrittäjyyteen valmentavassa ryhmässä. Ryhmä on ensimmäinen Suomessa ja koulutuksen tavoitteena on edistää yrittävyyttä ja yrittäjämäistä toimintaa opettajien keskuudessa. Yrittäjämäisen toimintaotteen tarkoitus on selvitä paremmin tässä epävarmassa ja muutoksia muutosten perään sisältävässä yhteiskunnassa. On totta että opettaja ei voi sulkea silmiään ympärillä pyörivältä yhteiskunnalta. Ei, opettajan on oltava suorastaan pyörteen keskiössä haistelemassa tulevia virtauksia. Hänen tulee olla moottori, joka vie asioita oikeaan suuntaan. Katsotan nyt minkälainen moottori saadaan. Diesel on kestävä ja turbon kanssa kilpailee vauhdikkaasti. Riippuu tietysti, millaisella radalla joudutaan ajelemaan ja millaisessa ruuhkassa.

teksti: Atte Marttinen