Mikä Opeke-pilotti?
Valtakunnallisen OPEKE (Ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen) -hankkeen TAMK/TAOKin pilottiryhmän kanssa on taivallettu eteenpäin nyt puolisen vuotta. Meidän pilottiryhmäämme kuuluu 21 ammatillista opettajaopiskelijaa, jotka kaikki toimivat jo opettajan työssä joko ammatillisessa koulutuksessa toisella asteella tai ammattikorkeakouluissa. Ryhmä on hyvin monialainen, ja substanssiosaamista löytyy aina kauneudenhoidosta lentokonemoottoreihin.
Ammatillinen opettajuus keskiössä
Ryhmän yhteinen nimittäjä on opettajuus ja siihen liittyvä osaaminen. Opettajaidentiteetin rakentuminen on sidottu vahvasti työelämälähtöiseen, henkilökohtaiseen ja osaamisperustaiseen koulutusprosessiin. Lyhyesti tämä tarkoittaa perinteisen koulutusajattelun kääntämistä: Opettajaopiskeijat eivät tule TAOKiin opiskelemaan opetussuunnitelman sisältöjä, vaan opettajankouluttajat jalkautuvat opiskelijoiden työpaikoille pohtimaan, millaisia työtehtäviä tekemällä ja millaisissa verkostoissa toimimalla ammatillisen opettajan osaamista voidaan saavuttaa. Tätä suunnittelua, ohjausta ja arviointia tehdään yhteistyössä työpaikkamentorin kanssa. Työpaikkamentori on opiskelijan itsensä hankkima kokenut kollega, joka tukee, ohjaa, suunnittelee ja arvioi osaamisen hankkimista (ja osoittamista) opiskelijan omalla työpaikalla.
Osaamisen hankkimisen tavat ja suunnitelmat kirjataan verkossa olevaan HOKS-asiakirjaan, ja osaamisen kertymistä ja opettajana kehittymistä reflektoidaan oppimispäiväkirjan avulla. Hankittu osaaminen myös osoitetaan, ja näitä osaamisen osoittamisia on ryhmässä valmisteltu ja toteutettu opiskelijoiden omilla työpaikoilla, opiskelijoiden työverkostoissa (esim. oppisopimustoimijat) ja OPEKE-pilottiryhmän omissa tapaamisissa.
Mitä on pohdittu ja tehty?
Menneen puolen vuoden teemat ovat sisällöllisesti toki samat kuin TAOKin muilla opettajankoulutusryhmillä, koska noudatamme samaa opetussuunnitelmaa. Opekelaiset ovat pohtineet omaa käyttötietoaan (ihmis-, tieto-, ja oppimiskäsitys) ja jalkauttaneet teoriaa keskusteluissa mentoreiden kanssa sekä arjen opetustyössään. Erilaisia oppimisympäristöjä on nähty ja pohdittu sekä omassa työssä että yhteisillä vierailuilla mm. Murikka-opistolle ja Polamkin simulaatio-opetustiloihin. Oppilaitoksen toimintakulttuureja on analysoitu, ja tutustuttu mm. henkilökohtaistamisen, osaamisperustaisuuden/-perusteisuuden käytäntöihin sekä hyvinvointi- ja turvallisuustekijöihin oppilaitosympäristöissä. Tekemisen kautta otetaan haltuun myös ohjauksen ja oppimisen tukemisen menetelmiä ja kerrytetään digipedagogista osaamista ja työkalupakkia.
Tasaisen vauhdin taulukko?
Juoksuharrastajalle tuttu termi, mutta soveltuu melko huonosti henkilökohtaiseen ja osaamisperustaiseen prosessiin. Tämä on huomattu ilolla myös meidän pilotissa, eli ensimmäiset ryhmäläiset alkavat valmistua – siinä missä jonkun kanssa vielä asetellaan lähtötelineitä. Tämä on yksi konkreettinen merkki siitä, että ainakin henkilökohtaiseen aikatauluun ja etenemiseen on aito mahdollisuus. Jokaisen aikataulu ja suunnitelma on yhtä tärkeä – juoksukilpailu tukee huonosti aikaa vaativaa opettajan identiteettityötä.
Mitä sanovat opiskelijat?
TAOKissa on tapana järjestää seminaareja, jossa kokoonnutaan pohtimaan saavutettua osaamista ja arvioimaan myös opettajaidentiteetin rakentumisen vaiheita. Opekelaiset kokoontuivat yhteen 27.11. ja tässä muutamia ”käyttökokemuksia”: Vaikka näemme toisiamme kohtuullisen harvoin, ryhmästä on muodostunut kiinteä, ja tämä oli monen palautteen perusteella keskeinen voimavara. Someviestintä on lähes päivittäistä, ja se on tuonut ryhmään kiinteyttä.
Työelämä on kuitenkin tällä hetkellä melko hektistä ja haastavaa, monella työkuormaa on melkoisesti. Tämä luonnollisesti haastaa opettajankoulutusta, sillä itsestään homma ei kuitenkaan etene, vaikka oppimista pyritään nivomaan mahdollisimman paljon omiin työprosesseihin. Kiinteä ja matalan kynnyksen ohjaussuhde ryhmänopettajiin koettiin tärkeäksi, ja ”persuksille potkiminen” tulkittiin ainakin täällä TAOKin päässä vain positiiviseksi palautteeksi, toivottiinpa sen jopa jatkuvan aktiivisena.
Mistä sitten otsikko koko tälle blogijutulle: ”Helpoin tie ei ole aina paras”? Eräässä palautteessa todettiin, että olisi ollut varmaan helpompaa tulla ”istumaan TAMKille nämä jutut”. Teksti kuitenkin jatkui niin, että osaamisen hankkiminen ja osoittaminen yksilöllisen suunnitelman mukaan omalla työpaikalla on rankempaa, mutta huomattavasti antoisampaa. Välillä opettajankoulutuksen teemojen ja oman arjen tekemisen yhdistäminen ja dokumentointi saattaa tuntua sekavalta, mutta palkitsee kyllä lopulta.
Ryhmänopettajan loppukaneetit
Tässä voisi sortua jopa melkoiseen kliseeseen, eli tästä on hyvä jatkaa. Opettajankouluttajan näkökulmasta on ollut erittäin antoisaa jalkautua oppilaitosten arkeen ihan käytännössä (HOKS-keskustelut pidetty pääosin opeopiskelijoiden työpaikoilla) ja pakottaa myös itsensä etsimään ja löytämään opetussuunnitelman abstrakteille käsitteille arjen vastaavuuksia ammatillisen opettajuuden arkityössä.
Jo tässä kohtaa on sellainen tuntemus, että tästä pilotista tulisi seurata pysyvämpiä polkuja ja toteutustapoja TAOKin tulevillekin opiskelijoille. Onneksi pilotissa ei jäädä vain tuntemuksen tasolle, vaan OPEKE-pilotin tiimoilta tehdään myös tieteellistä tutkimusta, jossa pyritään selvittämään syvällisemmin tämänkaltaisen toteutustavan haasteita ja mahdollisuuksia vahvan ammatti-identiteetin ja dynaamisen osaamisperustan omaavaksi opettajaksi kasvulle.
Jiri Vilppola
