Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppimisen kaikkiallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oppimisen kaikkiallisuus. Näytä kaikki tekstit

28. maaliskuuta 2018

Oppimisympäristöajattelu?

Ohessa on valokuva, joka on otettu erään suuren 2. asteen koulutuksen järjestäjän uusista tiloista Pirkanmaalla. Käytävällä olevassa opaskyltissä ei ole mainittu luokkia, vaan puhutaan oppimisympäristöistä.

Kuva: Jiri Vilppola

Opaskyltti ei viittaa siis fyysiseen tilaan, vaan enemmänkin toimintaan, jota tilassa tavoitellaan. Pedagogisen ajattelun muutos näkyy jo näin konkreettisissa asioissa, mutta millaista ajattelun muutosta taustalta löytyy?

Oppimista on perinteisesti ajateltu formaalina toimintana, joka tapahtuu pääosin tätä tarkoitusta varten perustetun instituution rakentamissa tiloissa. Koulutusajattelun muutos on tuonut mukanaan avoimuutta, esimerkiksi osaamisperusteinen lähestymistapa korostaa sitä, että osaaminen on riippumatonta sen hankkimistavasta.  Tämä avaa lähtökohtaisesti oppimisympäristöksi koko oppijan elämänpiirin.

Mikä sitten erottaa ympäristön ja oppimisympäristön? Tämä on mielenkiintoinen ja haastava kysymys, jota etenkin kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset pohtivat päivittäisellä tasolla. Uusi teknologia (verkko-oppiminen, lisätty todellisuus, virtuaalitodellisuus, simulaatiopedagogiikka ym.) haastaa edelleen opetusalaa kehittämään oppimisympäristöjään.

Mikä sinusta on tärkeää hyvässä oppimisympäristössä? Osallistu alla erään ammatillisen opettajankoulutusryhmän aloittamaan sanapilveen tuomalla esiin omat näkökulmasi! 



Haluatko oppia ja keskustella lisää aiheesta? Osallistu keskusteluun blogin kautta tai ilmoittaudu mukaan koulutukseen Erilaiset ympäristöt oppimisen tukena.


Teksti: Jiri Vilppola

2. toukokuuta 2016

Dig It – diggaa uutta oppimista!



Hieman hullun rohkeutta, avarakatseisuutta ja mahdollisuuksien havaitsemista, hyppyä tuntemattomaan. Siinä aineksia ammattipedagogisen tiimin Arin ja Annukan yhteisprojektiin Vincitin ja Demolan kanssa. Onneksemme oikeastaan kääntyi se, että emme saaneet aiheeseen ideoimaamme ESR-hanketta, vaan sen sijaan pääsimme ideoimaan oppimisranneketta DigItWristiä © kevyesti ja ketterästi. Työnimellä oppimisranneke lähdettiin siis ideoimaan uutta sovellusta tai jopa välinettä, jolla oppimisen kaikkiallisuutta voisi dokumentoida. Idea oppimisen uudenlaiseen dokumentointiin lähti käytännön tarpeista: esimerkiksi osaamisen osoittamistilaisuuteen näyttötutkintojärjestelmässä on mukaan saatava kolmikantainen arviointiryhmä; voisiko osaamisen kertymistä sen sijaan dokumentoida jollakin muulla tavalla, jolloin myös aikaa ja vaivaa säästyisi.

(photo Annukka Tapani)
Olimme jo ESR-hankevalmisteluvaiheessa olleet yhteyksissä Vincitin suuntaan, mutta nyt lähdimme asian kimppuun uudelleen. Pääsimmepä heti alkuun käymään Suomen parhaaksi työpaikaksi kolme kertaa valitussa Vincitissä ja vaikutuimme heti. Asiakkuusjohtaja Petri Suhosen avulla saimme tästä aikaan Demola-projektin, joka on ollut meille innostava ja ajatuksia kirkastava. Olemme päässeet konkreettisesti todentamaan, mikä on Demolan oppimisen malli. Jo ensi tapaamisella opiskelijatiimin (5 TTYn opiskelijaa) kanssa saimme tuntuman, että nyt lähtee! Pidimme alkutapaamisen, saimme playbookin suunnitelman etenemisestä, olemme päässeet kuulemaan midpitsausta ja olleet kiinteästi mukana projektin etenemisessä välillä Vincitin, välillä New Factoryn tiloissa. Ja 19.5. on tulossa final pitching, jonne kutsumme myös yhteistyökumppaneita kuulolle.

On ollut hienoa huomata, kuinka opiskelijat ”ostivat” tämän idean ja ovat todella työskennelleet sitoutuneesti ja ideoivasti sekä pitäneet meitä ajantasalla jatkuvasti. He tekivät kyselyn opiskelijoille ja opettajille liittyen opetuksen ja oppimisen nykytilaan ja saivat siitä aineistoa ja potkua oman ajatustyönsä tueksi. Kyselyssä ilmeni kiintoisa seikka muun muassa siitä, miten näkemykset eroavat vaikkapa keskeisen oppimisen haasteen suhteen: opettajien mielestä suurin ongelma on opiskelijoiden puuttuva fokus, opiskelijoiden mielestä sen sijaan puuttuva motivaatio. ”Wearable technologies” -mahdollisuuksin näkökulmaa antaa esimerkiksi aineiston tuottama tieto siitä, että puhelinta ei enää käytetä soittamiseen, sen sijaan muu viestittely on valtavirran kontaktointitapa. Opiskelijoiden vastauksista kävi ilmi, että he odottavat enemmän palautetta opettajilta: 72 % vastaajista oli sitä mieltä, että palautetta ei tule tarpeeksi. Ylipäätään kiinnostus uudenlaiseen teknologiaan osana oppimista sai positiivisen vastineen: opettajista 83 % oli jollain tavalla kiinnostunut ottamaan uudenlaista teknologiaa osaksi opetustaan, opiskelijoista 70 % osoitti kiinnostusta kokeiluun.


(photo José Raúl Berlanga Zárate)
Nyt odotamme suurella mielenkiinnolla, millainen lopputulema innokkaan moniosaajatiimin yhteistyön tuloksena syntyy ja saammeko tosiaan olla mukana uudenlaisen osaamisen dokumentoinnin eturintamassa. Sitä kelpaa odotella, ei laakereilla leväten, vaan jo uusia mahdollisuuksia ideoiden. 


(photo José Raúl Berlanga Zárate)
teksti: Annukka Tapani ja Ari Jussila