Sähköinsinööri – opettaja – ohjaava opettaja

Jari Halme
Teknillisten oppilaitosten opettajankoulutus TOPKOssa 1990-luvun alussa

Opiskelin Teknillisessä korkeakoulussa, Otaniemessä (sähkölaitokset, sähkömekaniikka, sähkövoimakäyttö ja tehoelektroniikka). Diplomi-insinöörin tutkinnon suoritin vuonna 1983. Diplomityöni tarkasteli liikerakennusten valaistusta.

1980-luvulla työskentelin asennusinsinöörinä prosessisähköistyksessä ja tuotekehitysinsinöörinä valaisinteollisuudessa. Vuonna 1989 tulin lehtoriksi Ylivieskan teknilliseen oppilaitokseen. Samassa paikassa olen työssä edelleen, nyt yliopettajana Centria-ammattikorkeakoulun sähkö- ja automaatiotekniikan koulutuksessa.

Tekniikan lisensiaatin tutkinnon suoritin Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2005 (sähköverkot ja suurjännitetekniikka, valaistustekniikka). Lisensiaatintutkimuksen kohteena oli jakelumuuntajien huollon kannattavuus.

Miksi ryhdyin opettajaksi? Sitä kyselen itseltäni aika ajoin vieläkin. No, isäni oli opettaja, ja siskoni on opettaja.

Teknillisten oppilaitosten opettajankoulutukseen (TOPKO) osallistuin työnantajan lähettämänä heti lehtorin tehtävän vastaanoton jälkeen. Kuljimme Tampereella yhdessä Markku Limingojan kanssa. Muistan, kuinka Tampere oli kaunis ja siisti kaupunki. Luonto oli kauneimmillaan kesällä. Opettajalle oli kuin lomaa tulla valmiiseen pöytään. Asuimme hotellissa, päiviä TOPKOssa jaksottivat kahvitauot ja lounastauot, jolloin oli tilaisuus keskustella kollegojen kanssa.

Uutena opettajana monet kursseista omassa opetustyössä olivat aiheeltaan ennestään tuntemattomia. En ollut opiskellut niitä aiemmin, eivätkä ne olleet työtehtävien kautta tuttuja. Tarve saada oppimateriaalia tuntui kiireisemmältä kuin pedagogisten kysymysten tarkastelu. Jälkeenpäin niiden merkitys on auennut. Myöhemmin innostuin kouluttautumaan ohjaavaksi opettajaksi (TAOKK).

Opettajan työssä palkitsee ilo onnistumisesta. Opiskelijoilta saatava myönteinen palaute auttaa meitä jaksamaan.

On monta hyvää tapaa hoitaa opetustehtävä. Vuosien varrella oppii, että mikä sopii minulle ei välttämättä sovi kollegalle.

Jari Halme

Hoitaja – lääkäri – opettaja

Anne-Marja Hammar
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2008

Olen lääketieteen tohtori, kirurgian ja yleiskirurgian erikoislääkäri, sairaanhoitaja- ja erikoissairaanhoitajakoulutuksen läpikäynyt TAMKin nykyinen lääketieteellisten aineiden yliopettaja.

Toimiessani ensin Porissa apulaislääkärinä ja sittemmin Tampereella ja Valkeakoskella erikoislääkärinä pidin paljon luentoja terveydenhuoltoalan oppilaitoksissa. Huomasin, että minulla tuntui olevan paljon annettavaa yhdistettäessä teoriaa käytäntöön. Tiedän lääkärinä, mitä odotan kanssani työskentelevän henkilökunnan tiedoilta ja taidoilta samoin kuin teidän, mitä potilaat ja omaiset odottavat.

Näin oman hoitajataustani merkityksen opettaessani teoriaa tukemaan käytäntöä sairaanhoitajien, ensihoitajien ja terveydenhoitajien toisen vuoden koulutuksessa. Osaan tältä pohjalta asennoitua opiskelijan tuon vaiheen tietotasolle ja toimia oppaana lääketieteen ja hoitotyön välillä. Nykyisenä digiaikana tietotulva on niin valtava, että katson osaavani toimia suodattimena ja ohjaamassa tiedon hankinnassa. Suuntaavan vaiheen ja täydennyskoulutuksen vaiheissa pystyn antamaan jokaisella tasolla sille sopivaa tietoa.

Opettajan työssä palkitsevaa on sen monipuolisuus ja substanssiosaamisen laaja-alainen ja jatkuva kehittäminen, jopa laajempi kuin oli lääkärinä toimiessani. Pidän erityisesti simulaatio-opetuksesta, jossa teoria tulee käytännön harjoituksissa erityisesti näkyviin.

Anne-Marja Hammar

TAMKilainen tradenomiope

Katri Viitanen
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKissa 2016

Olen Katri ja toiminut ammatillisena opettajana joulukuusta 2016. Suoritin opettajaopinnot Tampereella työn ohessa. Voin sanoa olevani TAMKin kasvatti, koska olen suorittanut myös it-tradenomi- ja tradenomi (ylempi amk) -opinnot siellä, ja onhan TAMK myös työnantajani.

Toimipisteeni on TAMK EDUssa, jossa suunnittelijana räätälöin yrityksille heidän osaamistaan syventävää koulutusta yrityksen lähtökohdista. Toimenkuvani on siten enemmänkin syventynyt kuin levinnyt 🙂

Koska työpaikkani on ollut TAMK jo kohta 13 vuotta, halusin saada opettajan työhön lähempää kosketuspintaa. Teen kuitenkin opettajien kanssa läheisesti työtä ja koen, että saman pöydän ääressä on helpompi keskustella, kun on opettajan työhön paremmin tuntemusta, vaikka vain teoriatasolla. En nimittäin kuitenkaan ajatellut itse koskaan ryhtyväni opettajaksi.

Opettajaharjoittelu antoi minulle kuitenkin vahvan tunteen siitä, että tämähän on sitä, mistä tykkään. Nautin, kun sain jakaa tietoa niin, että asiat loksahtivat opiskelijoissa paikoilleen. Sain tehdä opettajaharjoitteluni ikäihmisten parissa heidän digiosaamistaan parantaen, ja saan myös jatkaa sitä työtä. Opettajan työ antaa minulle valtavasti eväitä myös TAMKin toimenkuvaan, molemmat oikeastaan täydentävät toisiaan.

Yritän osaltani olla vaikuttamassa ikäihmisten digiosaamiseen. Seniorit ovat kuitenkin suuri vajaakäytössä oleva voimavara, eivätkä pelkästään kuluerä. Kuitenkaan heidän digiosaamiseensa
ei panosteta, vaikka siitä puhutaan paljon. Ammatti-identiteettini on voimistunut ja vahvistunut ja olen yhä enenevässä mielessä sitä mieltä, että tämä on sitä mitä haluan tehdä!

 Katri Viitanen

Opettajankoulutuksen jälkipuintia

Tero Moisio
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKissa 2016

Tovi on vierähtänyt valmistumisestani joulukuussa 2016. On hyvä hetki summata, mitä eväitä opettajankoulutus antoi ja miksi alkujaan lähdin siihen mukaan. Asia ei ole aivan yksinkertainen, vaan monien pohdintojen ja harkintojen tulos. Koetan hieman käydä läpi mikä vei itseni opettajankoulutukseen.

Ensimmäinen harkinta on ihmisten seuraaminen yhteiskunnassa. Kuinka arvostaa eri ammateissa ja asemissa toimivia ihmisiä. Ja millainen haluaisi itse olla. Opettajista ja heidän toiminnastaan kaikilla on hyvin kokemusta. Opettaja on hyvin tärkeä rooli yhteiskunnassa. Mutta ennemmin itse mietin opettajia ihmisinä. Monesti opettajasta jää hyvin tasapainoinen ja järkevän ihmisen kuva. He osaavat toimia omana itsenään ihmisten kanssa. Huokuu tietty rentous, mutta silti samalla jämäkkyys asioita kohtaan. Se oli yksi pääsyy, miksi lähdin opettajankoulutukseen. Halu kehittää omia taitoja ja kehittää itseä siihen. Kyky olla rennosti oma itsensä, vaikka toimii ihmisjoukon keskipisteenä. Ja silti ottaa muut ihmiset huomioon kanssa omina itsenään. Tasapuolisesti.

Kuinka pääsin tavoitteeseen? Itse sanoisin, että ainakin kehityin siitä, missä olin, huomattavasti. Paljolti opetuksen kautta. Ja myös harjoittelun kautta. Sain tarvittavia eväitä, että tehdessä opettajan työtä pystyn myös kehittämään itseäni ja arvioimaan myös omaa tekemistä paremmin. Ymmärrän paremmin kokonaisuuden. Samalla arvostan entistä enemmän opettajan työtä. Ja ymmärrän sen vaativuutta, mutta myöskin helppoutta tietystä näkökulmasta, mikäli työn osaa ottaa oikealla asenteella. Ja se lienee yksi tärkeä tekijä, mikäli meinaa tehdä opettajan työtä. Halu ja motivaatio toimia työssä. Tieto ja usko, että pystyy toimimaan opettajana.

Oma opettajakokemus on vielä pientä. Opettajaharjoitteluna opetin rinnakkaisopettajamenetelmällä turvapaikanhakijoita. Ja omatoimisesti järjestin eläkeläisille digitalisaatiokoulutuksen. Niiden pohjalta voinee sanoa, että pystyy työhön ja paljon on vielä opittavaa. Valitettavasti heti ei ole auennut opettajan töitä, missä pääsisi kehittämään itseä. Vaan opettajankoulutuksen jälkeen lähdin opiskelemaan YAMK-tutkintoa. Oma pohja opettajankoulutuksen lisäksi on 15v työkokemus, alla AMK-insinöörin (elektroniikka, tietotekniikka) tutkinto. Sinällään koin, että pohja olisi antanut heti mahdollisuudet kehittää omaa opettajan työtä työn merkeissä. YAMK-tutkintoa lähdin suorittamaan, koska se antaa lisää mahdollisuuksia myös opettajuutta ajatellen.

Joka tapauksessa opettajankoulutus antoi, mitä halusinkin. Ellei ajatella vain työtä ja työllistymistä, niin kasvoin ihmisenä ja sain paljon uusia eväitä suoriutua niin työssä kuin elämässä. Sain laaja-alaisesti uusia tuttavuuksia opiskelijakavereista. Pääsin oman alan ulkopuolelle laaajentamaan käsityksiä opetuksesta. Näen opettajan työn mahdollisuutena. Jo omalla kokemuksellakin työn luonne on tullut esiin. Työ on vastuullinen ja palkitseva. Kun ihmiset oppivat uutta ja motivoituvat uusista asioista, tietää tuovansa positiivisuutta ihmisten elämään.

Tero Moisio

Kouluhäiriköstä amk-opettajaksi

Marko Ylinen
Sähkövoimatekniikan Insinööri (AMK), YAMK Tradenomi
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKissa 2016 

Varhaislapsuudessani sekä nuoruudessani en haaveillut mistään ammatista, elin vain lapsuuttani. Isoista rahoista ja omaisuudesta kaikki haaveilevat joskus, mutta miten yksinhuoltajan lapsi omaisuuden ajatteli kartuttaa, ei mieltä painanut. Koulunkäynti ei ollut ensimmäinen asia elämässäni, elin vapaasti päivästä seuraavaan selviytyen. Koko yläasteen olin yksi ongelmanuorista. Onnekseni olin se, jolla oli paras keskiarvo.

Peruskoulun yhdeksännellä luokalla olin pakkovalinnan edessä, lukioon en halunnut, vaikka keskiarvo siihen olisi riittänyt. Päädyin ammattikoulun sähköasentajan kolmivuotiselle linjalle. Alan valinta on myöhemmin osoittautunut minulle täysosumaksi. Vaikka lukuhommat eivät vieläkään kiinnostaneet, selviydyin urakasta parhaiden joukossa teoriassa sekä käytännön töissä.

Ammattikoulun jälkeen suoritin armeijan, jossa ensimmäisen kerran elämässäni jouduin lukemaan erikoiskoulutuksessa. Asennoitumistani opiskeluun kuitenkin kuvastaa hyvin kurssin johtajan kommentti kurssin puolivälissä: "Miten te voitte oppia jotain, kun aina nukutte tunnilla". Olin kurssin kolmanneksi paras. Ei ollut vielä mies kasvanut.

Työskentelin sähköasentajana muutaman vuoden armeijan jälkeen ja suoritin samalla teollisuusoppilaitoksessa teollisuussähköasentajan tutkinnon. Vuonna 1991 Suomessa oli lama, ja työt alkoivat olla vähissä. En kuitenkaan halunnut maata kotona. Hain ja pääsinkin 1991 Tampereen teknilliseen oppilaitokseen. Vihdoin lukuhommat alkoivat pojalle onnistua, ja valmistuin vuonna 1995 sähkövoimatekniikan insinööriksi. Koulun ovelta lähtiessäni vannoin, etten opiskele ikinä. Vuonna 1995 tilanne oli kuitenkin heikko. Meitä valmistui 15 nuorta, joista kahdella oli alan töitä. Olin se toinen onnekas ja aloitin asentaja/suunnittelija/nokkamiehenä pienellä sähkölaitoksella.

Vuonna 1996 sain sitten koulutusta vastaavaa työtä myynti-insinöörinä. Työskentelin yrityksessä tuotepäällikkönä ja teknisenä asiantuntijana vuoden 2015 loppuun saakka. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia töitä. Yrityksessä toimin mm. konsernin messupäällikkönä, sähkötöiden johtajana, asiantuntijana ja liiketoiminnan kehittäjänä. Olenkin oppinut eritysosaamista sähköalalta mm. uusituvasta energiasta. Tätä tietoa haluaisin siirtää tuleville sukupolville. Työssäni sekä harrastuksissani (Taekwondo) koulutin ihmisiä jatkuvasti.

Vuonna 2007 aloitin uuden opintoputken ja esimiesopinnot. Itsensä johtamisen kurssi sai minut flow-tilaan, ja teimme henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman, jota aloin toteuttaa. Seuraavaksi päivitin insinööritutkintoni AMK-tutkinnoksi 2008 - 2009 ja suoritin korkeimman sähkötöiden pätevyyden 2010. Ohessa kävin englannintunneilla parantamassa perusasioita. Opintoputken aikana olin löytänyt itseni uudestaan ja saanut tutustua useisiin upeisiin ihmisiin. Uudet opiskelutavat, tekniikat ja aikuisopiskelu innostivat minua, ja halu opettamaan oli herännyt.

Hain 2011 opettajakorkeakouluun ja pääsin sisään, mutta päätin kuitenkin valita työstäni johtuvista syistä ylemmän AMK-tutkinnon. Vuosina 2011 - 2014 suoritin yrittäjyys- ja liiketoimintaosaamisen ylemmän AMK-tutkinnon. Kaikki opinnot sujuivat loistavasti. Keväällä 2014 olin käynyt läpi alkuperäisen kehittämissuunnitelman. Tosin sitä oli päivitetty, ja kehittämistyö jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Pätevöidyin myös 2014 aurinkosähköasentajaksi.

Vuonna 2015 hain uudestaan opettajakorkeakouluun. Tunsin palavaa halua siirtää osaamistani eteenpäin. Niin se matka vie ja ihminen muuttuu, kouluhäirikkö haluaa opettaa. Haaveilin työstä, jossa voisin toimia opettajana sekä tehdä hankkeita TKI-projekteissa, kehittää uusiutuvan energian teknologiaa yhdessä yrityskumppanien kanssa sekä auttaa yrityksiä kaupallistamaan tuotteitaan ja palveluitaan. Toukokuussa 2015 aloitin opettajaopinnot TAOKissa Porissa.

Tekninen ihminen näkee opettajaopinnot hieman eri valossa kuin esimerkiksi sote-puolen ihminen. Vaikka olen saanut myös kaupallista koulutusta, pidän itseäni edelleen insinöörinä. Opintojen aikana en kovin suurta onnistumista kokenut, enemmän koulutus tuli vedettyä läpi. Ihmiset ja harjoittelut olivat ehdottomasti parasta antia koulutuksessa.

Jo opintojen aikana 2015 sain muutamia osa-aikaisia työpaikkoja ja päädyin SAMKille opettamaan yhtä opintoa. Ilmeisesti jotain tuli oikein tehtyä, kun sain määräaikaisen opettajan työtarjouksen vuoden 2015 lopussa. Työn kuva oli 50% opetusta ja 50 % projekteja. Kuuluisin myös ”älykkäät energiat” -tutkimusryhmään. Tunsin tutkimusryhmän jäsenet entuudestaan. Tämä oli ehdottomasti minulle ”once in life time” -tarjous ja määräaikaisuudesta huolimatta päätin vaihtaa 20 vuoden ”varman” työpaikan epävarmuuteen.

Pätevöidyin opettajaksi joulukuussa 2016, ja vuoden 2017 alussa paikka vakinaistettiin. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Tosin tyytyväisyys ei joudu vakinaistamisesta vaan työstäni. Olen surukseni kuullut mediasta kollegoiden keskustelua opettajan työn arvostamattomuudesta, kiireestä ja siitä, että opettaja ei voi vaikuttaa omaan työhönsä. Valitettavasti ja kaikella kunnioituksella muita kohtaan, olen täysin eri mieltä.

Opettajaa arvostetaan, mutta arvostus ei tule enää opettajan nimikkeen kautta, vaan aivan muulla tavalla: Nykyään arvostus on otettava. Oma opettajuuteni perustuu vahvasti tekniikkaan sekä johtamiseen, mikä johtuu tehtävistäni. Kaikille tämä tapa ei sovi. Tekniikka muuttuu nykyään jatkuvasti, ja opettaja ei ole se ainoa, joka osaa viimeisimmät tekniikan asiat. Opettaja on se, joka johtaa ”projektia” (oppiminen) ja ohjaa opiskelijan käyttämään oikeita välineitä löytääkseen oikeat asiat. Toki oppii samalla nöyrällä asenteella itse tekniikkaa. Välillä konttaan opiskelijoiden kanssa työmaalla tai opetan heitä tunnilla. Toisena hetkenä suunnittelen kollegoiden kanssa projekteja tai hankin hallinnon kanssa rahoitusta projekteille. Ammatillinen 30 vuoden osaaminen ja koulutus on niputettu yhteen hyvin.

Omassa työssäni voin vaikuttaa omien töiden tekemiseen todella paljon. Eivät kaikki työt ole edelleenkään ”kivoja”, mutta ei kuulukaan. Voin aikatauluttaa tekemiseni melko vapaasti huomioiden opiskelijat ja kollegat. Samalla huolehdin työhyvinvoinnista itsenäisesti, ja ei tarvitse siitä muille purkautua. Ollessani yksityisellä puolella oli kiire ja koin stressiä. Nykyisin en voi sanoa olevani kiireinen ja stressaantunut, vaikka vuosittaisia työtunteja kertyy enemmän kuin ennen. Oikealla aikataulutuksella jaksan ja pärjään paremmin. Vaimon mielestä meillä asuu nykyään toinen mies ja se ei kuulemma ole edes huono juttu 🙂

Marko Ylinen
Tuntiopettaja | Lecturer
Älykkäät Energiaratkaisut | Smart Energy Solutions
Satakunnan ammattikorkeakoulu SAMK | Satakunta University Of Applied Sciences 
Tiedepuisto 3 | 28600 Pori | Finland 
Tel. + 358 44710 3304 
marko.ylinen@samk.fi 
www.samk.fi

Ammatillinen opettaja oli taitava verkostoituja

Opettaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka työtä ohjaavat erilaiset lait ja asetukset. Elokuun alussa tuli voimaan uudistettu laki oppilas- ja opiskelijahuollosta (1287/2013). Laki korostaa opiskelijan oikeuksia ja hyvä näin. Laki kuitenkin estää normaalia tiedonkulkua oppilaitoksessa ja työelämän verkostoissa. Opiskelijahuoltolain uudistuksen myötä opiskelijan asioista ei saa enää keskustella verkostojen kesken, ei edes toisten opettajien kanssa. Ammatillinen opettaja kokee olevansa yksin, eikä opiskelijan etua ole enää mahdollista ajaa verkostojen yhteistyöllä. Ammatillisina opettajina huolemme kohdistuu opiskelijoihin, jotka hyötyisivät moniammatillisesta tuesta koulutuksen aikana ja tarvitsisivat aitoja kontakteja työelämään. Oppilaitoksen kyky auttaa opiskelijaa on rajallista, jos oppilas ei itse osaa hakea apua.

Ammatillisen opettajan yksi tärkeä osaamisen alue on ollut kyky luoda ympärilleen vahva verkosto, jonka tarkoituksena on auttaa opiskelijaa opiskelujen aikana. Verkostoon kuuluvat niin oppilaitoksen henkilökuntaa, kuten sairaanhoitaja, opinto-ohjaajia, kuraattoreita, toisia opettajia kuin työelämän edustajiakin. Parhaimmillaan verkoston yhteistyö on auttanut nuorta vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta hankkimaan ammatin.

Opiskelijoiden työelämäjakson aikana opettajan ja yritysten yhteistyö on ollut tärkeässä roolissa. Opettaja on käyttänyt verkostojaan, mikäli opiskelijat eivät itse ole saaneet hankittua harjoittelupaikkaa. Luottamus on verkoston sisällä ensiarvoisen tärkeää. Työnantajan on voitava luottaa siihen, että opiskelijan opinnot ovat edenneet suunnitelman mukaisesti ja mikäli näin ei ole, niin mitä opintokokonaisuuksia opiskelijalta puuttuu luokkatovereihin verrattuna. Opiskelijoiden persoonallisuuden piirteistä on myös välillä voitava keskustella, jottei yrityksissä turhaan eristetä ujoa opiskelijaa tai anneta liikaa vastuuta sosiaalisesti lahjakkaammalle oppilaalle. Luottamuksen puute opettajan ja työnantajan välillä voi pahimmillaan johtaa siihen, että työnantaja voi vetäytyä yhteistyöstä oppilaitoksen kanssa ja jättää ottamatta harjoittelijoita, koska luottamusta opettajaan ja oppilaitokseen ei ole.

Uudistettu laki oppilas- ja opiskelijahuollosta ei mielestämme ole ottanut riittävästi huomioon 16-vuotiaita ammattikoululaisia, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta opinnoissaan. Eikä se ota huomioon ammatillista opettajaa, joka jää yksin miettimään ratkaisuja auttaa oppilasta. Tärkeä opettajien välinen keskustelu oppilaasta ei enää lain myötä ole mahdollista.

Kirjoittajina TAOKK-opiskelijat Raini Kiukas, Hanna Aho, Juha Periviita, Mikko Raitinpää ja Erkki Kiviniemi