Greetings from TAOK trainees!

Hello TAMK!

We are Alena and Jana – two students from the Czech Republic. We are trainees at TAMK. In our country, we study at the Czech University of Life Sciences, our bachelor programme is called Guidance in Vocational Education.

We arrived in Tampere on 31th May, so we have now been here for more than a week. During our first week, we managed to get lost a few times, get confused by your buses, meet loads of new people but most importantly – we totally fell in love with your city!

We definitely agree with the nickname that locals gave to Tampere – Manchester – but not because of the brick buildings, but we think that it is due to the constantly changing weather.

A lot of things surprised us. For example, the gambling situation here. The gambling machines are everywhere. And we are not sure what to think of it…. you must get paid a lot. ;)

The fact that Finns seem to drink milk and coffee with every meal was also surprising. And maybe, if the buses could start to announce the next stop, it would be less confusing and we would not have to be so nervous that we would forgotten to press the button and miss our stop. Thanks!

Maybe the last weird thing that is worth mentioning - everybody here is very welcoming and helpful. (Forget the stereotype that Finns are “antisocial”. You are not! ;) ) And almost everybody can speak English. Even if we find somebody that can’t, there is always some other person prepared to happily help us.

Thank you for having us!

Alenka and Janička 

Opettajuuden monet roolit!

Opettajan työ on opettamista, mutta onko se sittenkään vain niin? Opettajan työ on edelleenkin arvostettua yhteiskunnallista työtä, josta monet ihmiset ajattelevat sen olevan asiantuntijatyö, jossa opettajan tehtävä on opettaa lapsia, nuoria tai aikuisia, riippuen millä opintoasteella opettaja työtään tekee.

Kun eri asteen opettajien kanssa käy keskustelua, tulee ilmi että opettajan työhönhän kuuluu huomattavan paljon muutakin kuin opettamista. Yhteiskunnallinen rooli on opettajan työssä tärkeä ja ehkä koko ajan merkittävämpi. Ammatillisten oppilaitosten opettajan tärkeimpiä tehtäviä on saada oppilaat ensinnäkin oppimaan, mutta myös pysymään opinnoissaan ja valmistumaan koulusta, sekä siirtymään työelämään.

Ammatillisten oppilaitosten koulukentältä tulee jatkuvasti informaatiota siitä, että on enemmän ja enemmän oppilaita, jotka tarvitsevat tukea opinnoissaan. On paljon oppilaita, jotka tippuvat ”kelkasta” jostain syystä, joko henkilökohtaisista syistä johtuen tai esim. oppimisvaikeuksien takia. Tämä ryhmä on se, johon pitäisi voida panostaa enemmän, jotta myös he valmistuvat, saavat itselleen ammatin ja pääsevät työelämään. On yhteiskunnallisesti hyvin merkittävää että kouluissa ”roikkuvat” nuoret ja aikuisetkin saadaan eläköityvään työelämäämme ja löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa. Opettajan tehtävä on luoda uskoa oppilaille heidän valitsemaansa alaan ja saada opiskelu ja sen mukana tulevaisuuden työ mielenkiintoiseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi.

Opettajan roolissa joutuu tai pääsee välillä myös sosiaalityöhön käsiksi. Opettajalla voi olla merkittävä rooli opiskelijalle hankalassa tilanteessa, jossa opiskelija tarvitsee kuuntelijaa, ymmärtäjää, kannustajaa tai auttajaa erilaisissa tilanteissa. Mielestämme hyvä opettaja osaa ottaa kopin myös siitä tilanteesta. On tärkeää että opettaja on helposti lähestyttävä, jolle opiskelija uskaltaa tulla kertomaan omista asioistaan, oli ne sitten liittyen opiskeluun tai omiin henkilökohtaiin asioihin. On vain surullista että ammatillisille opettajille ei ole laskettu tähän niin tärkeään osaan työssä yhtään resursseja. On myös opettajia, jotka rajaavat työnsä tarkasti siihen, mistä heille maksetaan ja ”sulkevat” silmänsä näiltä asioilta. ”En halua tietää opiskelijan henkilökohtaisista asioista, se ei kuulu työnkuvaani, minulla ei ole aikaa siihen”. ajattelee varmasti jotkut opettajista. Tässä kohtaa olisi hyvä miettiä yhteiskunnallisuuden merkitystä kokonaisprosessissa. Sitä ei kuitenkaan pitäisi miettiä opettajien selkänahan kautta, vaan laajemmalti esim. resurssien laajentamisella jollakin tapaa.

Opettajan työ on yhteiskunnallista vaikuttamista monellakin tapaa. Opettajat näkevät kyllä työnsä merkityksen ja ymmärtävän työn mahdollisuudet suhteessa yhteiskuntaan. Jokainen opettaja varmasti tai ainakin toivottavasti tekee parhaansa siinä suhteessa, että yrittää saada oppilaistaan oman alansa ammattilaisia, jotka löytävät paikkansa yhteiskunnassa.

Kirjoittajat: Tuomas Isola, Helinä Knuutila, Marika Perämäki, Katja Vastamäki

Ammatillinen opettaja oli taitava verkostoituja

Opettaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka työtä ohjaavat erilaiset lait ja asetukset. Elokuun alussa tuli voimaan uudistettu laki oppilas- ja opiskelijahuollosta (1287/2013). Laki korostaa opiskelijan oikeuksia ja hyvä näin. Laki kuitenkin estää normaalia tiedonkulkua oppilaitoksessa ja työelämän verkostoissa. Opiskelijahuoltolain uudistuksen myötä opiskelijan asioista ei saa enää keskustella verkostojen kesken, ei edes toisten opettajien kanssa. Ammatillinen opettaja kokee olevansa yksin, eikä opiskelijan etua ole enää mahdollista ajaa verkostojen yhteistyöllä. Ammatillisina opettajina huolemme kohdistuu opiskelijoihin, jotka hyötyisivät moniammatillisesta tuesta koulutuksen aikana ja tarvitsisivat aitoja kontakteja työelämään. Oppilaitoksen kyky auttaa opiskelijaa on rajallista, jos oppilas ei itse osaa hakea apua.

Ammatillisen opettajan yksi tärkeä osaamisen alue on ollut kyky luoda ympärilleen vahva verkosto, jonka tarkoituksena on auttaa opiskelijaa opiskelujen aikana. Verkostoon kuuluvat niin oppilaitoksen henkilökuntaa, kuten sairaanhoitaja, opinto-ohjaajia, kuraattoreita, toisia opettajia kuin työelämän edustajiakin. Parhaimmillaan verkoston yhteistyö on auttanut nuorta vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta hankkimaan ammatin.

Opiskelijoiden työelämäjakson aikana opettajan ja yritysten yhteistyö on ollut tärkeässä roolissa. Opettaja on käyttänyt verkostojaan, mikäli opiskelijat eivät itse ole saaneet hankittua harjoittelupaikkaa. Luottamus on verkoston sisällä ensiarvoisen tärkeää. Työnantajan on voitava luottaa siihen, että opiskelijan opinnot ovat edenneet suunnitelman mukaisesti ja mikäli näin ei ole, niin mitä opintokokonaisuuksia opiskelijalta puuttuu luokkatovereihin verrattuna. Opiskelijoiden persoonallisuuden piirteistä on myös välillä voitava keskustella, jottei yrityksissä turhaan eristetä ujoa opiskelijaa tai anneta liikaa vastuuta sosiaalisesti lahjakkaammalle oppilaalle. Luottamuksen puute opettajan ja työnantajan välillä voi pahimmillaan johtaa siihen, että työnantaja voi vetäytyä yhteistyöstä oppilaitoksen kanssa ja jättää ottamatta harjoittelijoita, koska luottamusta opettajaan ja oppilaitokseen ei ole.

Uudistettu laki oppilas- ja opiskelijahuollosta ei mielestämme ole ottanut riittävästi huomioon 16-vuotiaita ammattikoululaisia, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta opinnoissaan. Eikä se ota huomioon ammatillista opettajaa, joka jää yksin miettimään ratkaisuja auttaa oppilasta. Tärkeä opettajien välinen keskustelu oppilaasta ei enää lain myötä ole mahdollista.

Kirjoittajina TAOKK-opiskelijat Raini Kiukas, Hanna Aho, Juha Periviita, Mikko Raitinpää ja Erkki Kiviniemi

Mitä tulisi ottaa huomioon erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten opettamisessa ja ohjaamisessa - Aikuisia oppijoita, nuoria oppilaita / opiskelijoita?

Opetustyön terminologia on muuttunut. Oppilas- ja opiskelija- nimitykset ovat väistymässä oppija -nimikkeen tieltä. Opetus nähdään entistä enemmän fasilitointina, tutorointina, mentorointina ja ohjaus- ja neuvontatyönä. Ohjauksessa vaikuttavat toimijoiden yhteistyö ja käytetty kieli, arvot, tarpeet ja tavoitteet, aiemmat oppimis- ja elämänkokemukset sekä ohjauksen menetelmät ja interventiot. On sanottu, että ohjaus on  toimintaa terapian ja opettamisen väliltä.

Kari Uusikylä (HS 7.4.2014) toteaa: “Nykymuoti sivuuttaa opetuksen ja opiskelun. Ei ole opiskelijoita vaan oppijoita, jotka oppivat moderneissa oppimisympäristöissä.” Oppijuus onkin aikuisiässä pätevämpi ja omatoimisuutta / itseohjautuvuutta korostava termi. Opettaja ja oppija ovat aikuisia, tasavertaisia ja yhdessä opittavan aineen äärellä. Peruskoulun opettaja ei kuitenkaan voi Uusikylän mukaan olla yksi kanssaoppijoista. “Opettaja on aikuinen kasvattaja, joka vastaa oppilaiden turvallisuudesta ja arjen sujumisesta. Opettajalla on oikeus ja velvollisuus opettaa, ja oppilaiden tehtävänä on opiskella - muuten ei opi.”

Peters esittää, että oppijan omat kokemukset ovat uuden oppimisen perusta ja opettaja toimii oppimisprosessin auttajana ja fasilitaattorina (Peltonen, s. 48). On siis merkitystä sillä, kuinka kauan oppija on elänyt ja millaisia kokemuksia hän on elämänsä aikana kerännyt. Peavy puolestaan puhuu elämänkentistä. Aikuisopiskelijalla on keskimäärin laajempi kenttä ja kokemuspohja. Tästä asetelmasta johtuen  aikuisten ohjaus ja opetus on erilaista verrattuna kokemattomampiin nuorisoasteen opiskelijoihin ja peruskoulun oppilaisiin. Ohjattavan omat tulkinnat omasta elämästään voidaan ymmärtää todellisuutta tuottavaksi ja seurauksia aiheuttavaksi toiminnaksi (Onnismaa, s.8).”

Ohjaajuudessa on kaksi asiantuntijuutta yhteistyössä: ohjaajan asiantuntijuus prosessista ja ohjattavan asiantuntijuus oman elämänsä tilanteista ja ratkaisuista. Elämänkaaren pituus vaikuttaa näihinkin asiantuntijuuksiin. Nuorella perspektiivi ratkaisuihin voi olla huomattavasti kapeampi kuin aikuisopiskelijalla.

Nuoret saattavat tarvita aikuisia enemmän kasvatuksellista ohjausotetta. Aikuisilla on usein havaittavissa itseohjautuvuutta ja selkeä oppimismotivaatio ja –tavoite. Opiskelu koetaan mahdollisuudeksi ja siihen suuntaudutaan useimmiten vapaaehtoisesti.  Nuori ei vielä saata tietää, mihin opiskelu oikeasti johtaa ja mitä tarkoittaa eri oppiaineiden osuus kokonaisuudessa ja mahdollisesti oikeassa työelämässä. Hänelle joutuu käytännössä  enemmän perustelemaan paikalla olemisen merkitystä ja rajoja sekä käyttämään tsemppipuhetta. Koulun käyminen ja opiskelu saatetaan kokea pakkona, vain vaiheena kohti jotakin ”todellisempaa”.  Aikuinen kantaa helpommin vastuuta omasta opiskelustaan.

Nuoren kyky toimia käsitteellisen kielen alueella ei myöskään välttämättä ole aikuisen oppijan tasolla. Aikuisopiskelijan ohjaaminen suuntautuu useammin aiheen kriittiseen tarkasteluun ja kieli saattaa olla metaforatasolla, jota nuoren voi olla vaikea ymmärtää. Aikuisella saattaa myös olla jo pitkä työelämäkokemus, johon hän peilaa oppimaansa.

Opettamisessa ja ohjaamisessa tulee huomioida elämänkaaren tilanne. Esim. Erikssonin kehityspsykologinen näkemys voi auttaa vaiheen ymmärtämisessä.  Identiteetti on koko elämän läpi kehittyvä ja muuttuva minuuden kokemus. Nuori  hakee vielä  identiteettiään ihmisenä, ja on  rooliensa kanssa epävarma. Aikuisiässä haasteet ovat jo toisenlaiset: minuuden kokemus voi olla vahvempi ja sitä peilataan nyt suhteessa työidentiteettiin. Nuori opiskelee vielä molempia. ”Ohjaustyö on ajan, huomion ja kunnioituksen antamista. Ohjauksella tuetaan ihmisen mahdollisuuksia sijoittaa ura- ja elämänsuunnittelu oman elämän osaksi.” (Onnismaa,s. 15).

Uusikylä korostaa opettajan ja opetuksen merkitystä peruskoulun oppilaiden persoonallisuuden eheän kasvun tukemisessa. Tämän tulisi hänen mielestään edelleen olla koulun ylin päämäärä. Myös aikuisen oppijan kohdalla identiteetti kehittyy, muuntuu ja kasvaa erilaisten oppimisprosessien myötä/tuloksena. Opettajan työnä on suunnitella opetus sisällöllisesti ja menetelmällisesti sellaiseksi, että se tukee oppijan identiteetin kehittymistä hänen iästään riippumatta. ”Ohjauksen tavoitteena on auttaa ohjattavaa elämään tasapainoisemmin ympäristönsä kanssa ja käyttämään mahdollisuuksiaan tavoitteellisesti hyväkseen”, kirjoittaa Onnismaa (s.7).

Iästä, kokemuksesta  ja elämänkaaren vaiheesta riippumatta sekä nuori että aikuinen, oppilas tai oppija, tarvitsevat oppiakseen myönteistä kannustusta ja sisäisen turvallisuuden tunteen.  Opettajan/ohjaajan tehtävänä on antaa heille  - ohjaustyön perusajatuksen mukaan - aikaa, huomiota ja kunnioitusta opetuksen sisällöllisten tavoitteiden täyttämisen lisäksi.

”Ei pidä vahingoittaa ketään vaan pikemminkin auttaa kaikkia mahdollisuuksien mukaan.” Arthur Schopenhauer. Peltonen, s. 103)

LÄHTEET:

Dunderfelt Tony: Elämänkaaripsykologia

Onnismaa Jussi: Ohjaus- ja neuvontatyö

Peavy Vance R.: Sosiodynaaminen ohjaus

Peltonen Hannu: Kasvattajana sosiaali- ja terveysalan ammateissa

Uusikylä Kari, Helsingin Sanomat 7.4.2014

Taokk:n Ammatilliset opettajaopiskelijat 13 TaPeB Satu Nieminen ja Kreettaliisa Rahkamaa-Alingue, Some-oppimistehtävä