17. maaliskuuta 2015

Hyvän oppilaitoksen edellytykset hyvään ohjaukselliseen opettajuuteen

Mahdollistaako oppilaitos opettajien taidonnäytteet? Saavatko opettajat toteuttaa työssään itseään? Saavatko opiskelijat osallistua riittävästi? Pohdimme pienellä porukalla, mitä oppilaitos voisi tarjota opettajille, että heillä olisi mielekäs työympäristö, jossa jokaisen parhaat puolet tulisivat esiin ja ohjaus sekä opettajuus olisi laadukasta.


Opetushallitus on laatinut hyvän ohjauksen kriteerit, joita noudattamalla opetuksen ja ohjauksen tulisi olla tasapuolista, laadukasta sekä kaikille saatavissa. Kriteerit sisältävät tavoitteet monipuolisuudesta, osallistamisesta, vuorovaikutteisesta yhteistyöstä, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta, ammattitaidosta, ohjaussuunnitelmista sekä työelämään tutustumisesta. Lähdimme pohtimaan näitä tavoitteita ja löysimme yhteisen sävelen siitä, mitä me opettajat voisimme ainakin tehdä laatukriteerit saavuttaaksemme.

Toivomme tulevaisuuden opettajilta (ja vanhoiltakin) rohkeutta ja avoimuutta uusia haasteita kohtaan. Hyväksytään se tosiasia, että jokaisella voi aina olla jotakin opittavaa toisilta. Näillä keinoin opettajat voivat olla oppilaitosten kanssa mukana luomassa uusia ajatuksia ja menetelmiä sekä positiivisempaa työhyvinvointia ja työssä jaksamista!

Työhyvinvointiin kuuluu oleellisena osana yhteistyö ja avoimuus. Nämä ovat työelämässä voimavaroja, joita me kaikki voimme hyödyntää. Näin ymmärrys ja hyväksyntä sekä omaa, että muiden tehtäväkenttää kohtaan kasvaa ja toimintaympäristö muuttuu kaikille miellyttävämmäksi. Osallistamalla opiskelijaa kannustetaan aktiivisuuteen ja osallistamalla hän pääsee myös itse osaksi opetusta ja saa mahdollisuuden vaikuttaa. Häntä rohkaistaan kertomaan omia mielipiteitä, ajatuksia ja tuntemuksia opetettavaa asiaa sekä oppilaitosta ja ohjausmenetelmiä kohtaan. Opiskelijoilta tulee monesti hyviä ideoita, otetaan niitä mahdollisuuksien mukaan kokeiluun, mitään me emme siinä häviä.

Teorian ja käytännön yhdistäminen ammatillisissa opinnoissa on tärkeää ja se vaatii oppilaitokselta valmiuksia sekä mahdollisuuden suorittaa oman alan työtehtäviä käytännössä, autenttisissa oppimisympäristöissä. Nykypäivän vaatimukset työelämässä ovat kovat ja opetuksen täytyy olla ajan hermolla tuottaakseen hyviä työntekijöitä maailmalle. Tämä vaatii opettajalta luovuutta ja mielikuvitusta opetusmenetelmiin. Tähänkin asiaan voisi osallistaa opiskelijoita ja kysyä heidän mielipiteitään, millä tavoin opeteltavaa asiaa olisi mielekkäintä lähteä tutkimaan?


Markku, Niina, Annina ja Jenni

12. maaliskuuta 2015

Nörttiopettajat - tarvitaanko heitä?


                        Kuva: morguefile.com
”Kokenut pedagogi ja kasvatuspsykologi, professori Kirsti Lonka leipoo kouluihin muutosagentteja, luokanopettajia, joiden pääaineena on kasvatuspsykologia ja jotka käyttävät uusinta tekniikkaa opintojen alusta saakka. Tekniikka kehittyy ja ajaa ohikin, mutta taikinan juuri pysyy: oppilaat saadaan osallistumaan, jakamaan ja innostumaan.”
(Opettaja 8-9/2014)


Enää ei riitä, että opettajalla on tietoa ja taito seistä luokan edessä sitä jakamassa. Opettajan on pysyttävä ajan hermolla: otettava käyttöön uusia opetusmenetelmiä ja opittava uudenlainen digiajan rooli. Ei auta vikistä, kun omat kurssit viedään verkkoon.

Monelle opettajalle verkkokurssi on kuitenkin kauhistus. Sähköisen opettajuuden pauloihin on paha heittäytyä, jos tietotekniset taidot eivät ole riittävät. Jotta kaiken tekniikan pystyisi ottamaan hyötykäyttöön, tarvittaisiin koulutusta, mikä taas vaatii aikaa ja rahaa. Opettajan on usein opiskeltava omalla vapaa-ajalla, sillä työnantajat tahtovat säästää täydennyskoulutuksista.

Piuhat voivat mennä helposti solmuun myös toisessa päässä. Osa opiskelijoista käyttää näppärästi erilaisia ohjelmia ja hyötyy uudenlaisista opetusmenetelmistä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös joukko opiskelijoita, jotka haluavat edelleen perinteistä opetusta, kalvosulkeisia ja keskusteluja. Verkko-opiskelu voi olla tekniikkaan tottumattomalle opiskelijalle yhtä kaoottista kuin opettajalle, joka ei tunne sisäistä paloa hyödyntää sähköisiä oppimisalustoja tai AC-yhteyksiä. Herääkin kysymys, saadaanko digiajan menetelmillä jotain parempaa oppimista aikaiseksi vai meneekö tekniikka tiedon ohi ja syrjäyttää oleellisen.

Olemme huolissamme myös nykynuorten sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehityksestä, kun kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän ruudun välityksellä. Työelämässä tarvitaan kuitenkin kasvokkain käytävää kanssakäymistä. Olemme sitä mieltä, että koulussa tulisi opettaa ennen kaikkea työelämässä vaadittavia taitoja kohdata toinen henkilö. Eikö työelämään valmentaminen ole kuitenkin ammatillisen opetuksen pääasiallinen tehtävä? Opiskella voi ruudun välityksellä, mutta ihmissuhdetyötä ei voi tehdä ruudusta käsin.

Tulevaisuuden opettajalta vaaditaan paljon, jotta hän pysyy yhteiskunnan vaateiden tasolla niin tiedoissa kuin taidoissakin ja pystyy muuntautumaan tarpeen mukaan. Verkko-opetus on tullut jäädäkseen. Opettajan solmut teknologian kanssa pitää kuitenkin saada auki, ja kasvokkain käytävää aitoa vuorovaikutusta ei pidä unohtaa.

Tekstin kirjoittajat: Eija Virtanen, Riitta Säily, Eija Ylinen, Anne Kohtala, Minna Vettenranta TAOKK/SeKe14

Lähde: Korkeakivi, R. 2014. Nörttien vallankumous. Enemmän twiittausta ja vähemmän viittausta. Professori Kirsti Lonka lisää liekkiä sähköiseen oppimiseen. Opettaja-lehti 8-9/2014. Saatavilla http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1355755616650 Luettu 12.3. 2015

5. maaliskuuta 2015

Ohjauksellisen opettajuuden haasteet ammatillisessa koulutuksessa




Ammatillisen koulutuksen uudistetut tutkintojen perusteet tulevat voimaan 1.8.2015. (OPH 2015 [viitattu 31.1.2015]). Tämän johdosta ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmatyö on parhaillaan käynnissä useissa toisen asteen opetusyksiköissä. Käynnissä olevien uudistusten myötä opettajan työ on yhä enemmän opiskelijoiden ohjaamista sisältävää. Uudet tutkintojen perusteet korostavat opiskelijan joustavia opintopolkuja, valinnaisuutta sekä opettajan näkökulmasta ohjauksellista opettajuutta. Mitä ohjauksellinen opettajuus sitten meidän mielestämme pitää sisällään ja millaisia haasteita ohjaukselliseen opettajuuteen sisältyy?

Ohjauksellinen opettajuus vaatii opettajalta joustavuutta ja kykyä vastata oppitunnilla vastaantuleviin erilaisiin tilanteisiin luovasti. Se vaatii epävarmuuden sietoa, heittäytymistä ja vahvaa substanssiosaamista. Ammatillisen koulutuksen liikkuminen kohti yksilöllisiä opinpolkuja, kohti osaamisen tunnustamista ja tunnistamista, luo opettajille tilanteen, jossa oppimistilanteessa on hyvin erilaisia tarpeita omaavia opiskelijoita. Tämä ohjaa mielestämme opettajien työtä kohti tiimiopettajuutta. Tiimiopettajuuden kautta opetustyön suunnitelmallisuus ja opiskelijoiden yksilölliset tarpeet voivat tulla entistä paremmin huomioiduksi.

Opiskelijan rooli ohjauksellisessa opettajuudessa on mielestämme aktiivinen ja sosiaalista vuorovaikutusta edellyttävä oppimisen muoto. Tämä seikka tulee esiin myös OPH:n laatimissa hyvän ohjauksen kriteereissä (OPH 2014, 5), jossa todetaan että opiskelija on ohjauksessa aktiivinen ja osallistuva. Tämä vaatii epäilemättä opettajan vahvaa panosta sekä osin uudenlaisen kulttuurin ja asenteen omaksumista. Toisinaan tämän päivän opiskelijat näyttäytyvät toisen asteen ammatillisia opintoja aloittaessaan passiivisina tiedon vastaanottajina, joilta puuttuu usko tai tahto oman järjen käyttömahdollisuuksiin. Opiskelijoiden tahtotila täytyisi olla tavoitteellinen ja vastuullinen suhteessa omaan oppimiseen. Ohjauksellisen opettajuuden kompastuskiveksi voi muodostua opiskelijan sisäisen motivaation puute, minkä vuoksi ohjauksellinen opettajuus vaatii opettajalta myös motivaattorina ja innostajana olemista. Ohjauksellisessa opettajuudessa opettajan täytyy kiinnittää huomioita opiskelijan kykyyn arvioida omaa toimintaansa sekä omaa itseohjautuvuuttaan. Opiskelijalla itsellään on myös vastuu oppimisestaan. Opiskelijan täytyy itse arvioida omaa toimintaansa, eikä vain odottaa opettajan arviointia oppimisesta.

Opiskelijan näkökulmasta ohjauksellinen opettajuus vaatii opettajalta myös tietynlaista ihmistuntemusta, pelisilmää ja avointa kiinnostusta opiskelijan elämäntarinaa kohtaan. Ohjaavaa opettamista sen suunnittelua ja toteutusta, helpottaa opettajan tietoisuus opiskelijan eletystä elämästä ja koettujen asioiden vaikutuksesta tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Opiskelija ei tule koskaan “Tabula Rasana” ohjattavaksi, vaan koettu elämä vaikuttaa aina opintojen etenemiseen ja valmiiksi saattamiseen ammattiin valmistumisen myötä.

Ohjauksellisessa opettajuudessa on kyse myös opiskelijan tukemisesta ja kannustamisesta niin, että opiskelija luottaa omiin taitoihinsa ja kykyyn pärjätä tulevassa ammatissaan. Onnistumisen tunteiden merkitys opiskelijalle on tärkeää tulevan ammatti-identiteetin muotoutumisessa. Tämä luo myös omat haasteensa ohjaukselliselle opettajuudelle varsinkin silloin, kun opettajan ja opiskelijan käsitys oppimisesta ja osaamisesta eivät ole samansuuntaiset.

Työnantajan näkökulmasta ohjauksellinen opettajuus edellyttää mielestämme riittävien resurssíen luomista opiskelijan koko opintojen mittaisen riittävän ohjauksen mahdollistamiseen, ohjaavien opettajien jatkuvaan kouluttautumiseen ja tiimiopettajuuden tukemiseen. Koko ajan muuttuva työelämä edellyttää opettajilta jatkuvaa uusien asioiden omaksumista, muutosvalmiutta ja reflektiokykyä. Työntekijät tarvitsevat työnantajan aitoa ymmärrystä ja tukea, jotta ohjauksellinen opettajuus mahdollistuu.




Tekstin kirjoittajat: Susanna Haapasalmi, Elina Toivonen, Minna Koskenranta, Kristiina Raitanen ja Nina Palomäki Tampereen ammattikorkeakoulu TAOKK, SeKe14

LÄHTEET

OPH 2015. Opetushallituksen WWW-sivut. Saatavissa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot/tutkinnon_perusteet_voimaan_010815

OPH 2014, Hyvän ohjauksen kriteerit. Opetushallituksen oppaita 2014. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/158918_hyvan_ohjauksen_kriteerit.pdf

Pruuki, L. 2008. Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Edita: Helsinki.






3. maaliskuuta 2015

Osallistava, kaikille yhteinen oppilaitos

Millainen on osallistava, kaikille yhteinen, kaikki mukaan ottava ja kaikille hyvä oppilaitos? Tätä teemaa pohdittiin 3.2. TAMKissa toteutetussa "Hyvät käytänteet Pajassa" -esityksessä. Pajassa esitelty materiaali ja inkulsiivisen pedagogisen toimintaympäristön tarkistuslista pohjautuvat Disseminating Inclusive Practices (DIP) -hankkeessa tehtyyn kehittämistyöhön. Tarkistuslista - Inklusiivinen pedagoginen toimintaympäristö - on  oppilaitoksille ja erityisesti opettajille sopiva tarkituslista, jonka avulla on helppo ja nopea tarkistaa, miltä tilanne omassa koulutuksessa tai palvelutoiminnossa näyttää. Tutustu aiheeseen enemmän katsomalla lyhyt videoesittely tarkistuslistasta, perehtymällä tarkistuslistaan ja lukemalla DIP -hankkeen blogia.

17. helmikuuta 2015

Yhteinen näkemys erityisopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen


Koko oppilaitoksella tulee olla yhteinen näkemys siitä, kuinka toimitaan opiskelijan opiskeluhyvinvoinnin parantamiseksi. Etenkin johdolla tulee olla selkeän näkemyksen lisäksi myös halua toimia opiskelijan hyvinvoinnin parantamiseksi. Kun koko oppilaitoksen henkilöstö, johto mukaan lukien, on sitoutunut ja osallistuu, ajatuksena voi olla “koko koulu kasvattaa”.

Kuka vastaisi ennaltaehkäisevästä toiminnasta? Useimmiten tukitoimet alkavat vasta sitten, kun opiskelijan ongelmat ovat jo kasautuneet. Ei ole mahdollistettu aikaa, jolloin voitaisiin luoda yhteiset toimintatavat opiskelijan hyvinvoinnin tukemiseksi. Osallistujat toimivat tilanteissa omiin tavoitteisiinsa ja tehtäviinsä peilaten, esimerkiksi opiskelija, opettaja, tukipalvelut ja johto. Toisaalta opiskelijan hyvinvoinnin edistämiseksi tehdään paljon asioita, mutta pitäisikö opiskelijaa vastuuttaa enemmän oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Opiskelija muistaa usein oikeutensa erittäin hyvin, unohtaen velvollisuutensa. Tietenkin opiskelijoilla on haastavia taustoja ja elämäntilanteita, joten heidän itsetuntoaan ja arvomaailmaansa tulisi vahvistaa oikeaan suuntaan. Jos oppilaitos ei tarjoa tukea, he saattavat hakea vaikutteita esimerkiksi epäasiallisesta käyttäytymisestä, väkivallan teoista tai kiusaamisesta.

Yhteistyötä tarvitaan koulun ja kodin välillä heti opintojen alun nivelvaiheesta opintojen päättymiseen asti. Merkityksellistä on, että yhteistyötä kodin kanssa tehdään niin hyvissä kuin haasteellisissakin tilanteissa. Tiiviillä verkostoyhteistyöllä voidaan edistää opiskelijan hyvinvointia. Toimiva verkosto tukee opiskelijaa myös opintojen päätyttyä.

Opetus on kuitenkin tärkein opiskelijan hyvinvoinnin lähde. Opetuksen kautta pystytään opastamaan opiskelijoita itsearviointiin ja samalla kasvattamaan itsetuntoa onnistumisien myötä. Osallistamisen ja onnistumisen kokemuksien kautta voimme vastuuttaa opiskelijaa opintojen edistämiseen sekä vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Tällä tavalla voimme edistää myönteisen koulukokemuksen muodostumista. Opiskelijan kokonaisvaltainen hyvinvointi paranee, kun häntä ohjataan löytämään mielekäs päämäärä. Tällöin hän on opiskelijana parhaimmillaan. Hyvinvoinnin ytimessä on kokemus oman olemassaolon merkityksellisyydestä. Hyvä koulutus ehkäisee syrjäytymistä ja ennustaa hyvää terveyttä ja tulevaisuutta.


ammatilliset erityisopettajaopiskelijat Heidi, Minna, Sirja, Maija ja Katri 

6. helmikuuta 2015

Ennen oli kaikki paremmin, vai oliko?

https://lh5.googleusercontent.com/2f1vFwRoYrmW2dwGWwPCTdparq1Ry2pNt4AsyiesBmjA3WlOFZgGZielu6TnRVp93p2_afnXZpIGfCUyFiaMyOJB-pCEWKNuRypK9dueA8DE7NUy91b2ay_L0d0zmpKtUg
Teemu Leppänen Photography

Perheen ja nuorten arvomaailman murenemisen vaikutuksia erityisopetuksen näkökulmasta.


Mietittäessä syitä nuorten pahoinvointiin, arvomaailman murenemiseen ja vanhojen käytänteiden unohtamiseen, voidaan todeta, että jotakin oli ennen sittenkin paremmin. Perhekeskeisyys, toisesta välittäminen ja yhteisöllisyys ovat irtautuneet arjesta. Erityisopetuksesta iso osa on nykyisin niiden asioiden opettamista, joita olisi pitänyt kotona opettaa nuoren elämänkaaren alusta asti.


Ammatillinen oppilaitos on instituutio, jonka eräänä tehtävänä on opiskelijoiden sosiaalistaminen toimiviksi yhteiskunnan jäseniksi siten, että opiskelijat saavat käyttöönsä tärkeimmät elämässään tarvittavat taidot ja tiedot. Tavoitteena on kouluaikana ja sen jälkeen tapahtuvaa yhteiskuntaan sopeutumista. Jokainen opiskelija sopeutuu näihin tavoitteisiin omista lähtökohdista. Nykyisin kotoa saatavat sosiaalista toimintaa edistävät mallit ja käytänteet ovat hyvin vajaita ja monesti hyvin vääristyneitä.


Nuoren oireilu kanavoituu usein kouluyhteisössä. Kodin murheet näkyvät erilaisin tavoin, kuten myöhästelynä, poissaolona, häiritsevänä käyttäytymisenä ja päihteiden käyttönä. Minkälainen jälki on jäänyt nuoren henkiseen kasvuun, jos vasta toisen asteen opinnoissa nuori kuulee ensimmäistä kertaa, että hän osaa jotakin ja ei ole huono. Lämsän toimittamassa kirjassa ”Mun on paha olla” (2009) Lea Veivo-Lempinen sivulla 208 avaa ongelmaa otsikolla “Tavoitteena nuoren kannustaminen elämässä eteenpäin”. Erityisopetuksen avaimia ovat juuri nuoren aito kohtaaminen, motivoinnin ja myönteisyyden kautta itsetunnon rakentaminen ja vahvistaminen.


Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden vähäinen motivaatio koulutyöhön, työrauhaongelmat työllistävät opettajia yhä, vaikka asiaa on työstetty jo vuosikymmeniä. Lisäksi uutena opiskelun häiriötekijänä ovat matkapuhelinten käyttö ja tietokoneriippuvuus. Jatkuva tiedon virta sosiaalisessa mediassa kiinnostaa enemmän kuin formaali opetus pulpetissa istuen.


Opiskelijoilla on kuitenkin aikuisen nälkä. Heiltä puuttuu läheltä vastuuta ottavia aikuisia, monet vanhemmat ja opettajatkaan eivät välitä. Yhteisöllisyys yhteiskunnassa on kaupungistumisen myötä vähentynyt, vaikkakin sen merkityksestä puhutaan paljon.


Ammatillisen erityisopettajan haasteena on toimia erilaisia arvoja edustavien ihmisten kanssa. Erityisnuorten vanhempien arvomaailma saattaa olla hyvin erilainen verrattuna opettajaan. Vanhempien elämästä, arjesta kuin myös kasvatustehtävästä selviytymisen keinot voivat olla hyvin vähäiset. Opettajan on hyvä verkostoitua moniammatillisesti ja samalla pitää mielessä oma tavoitteensa tukea ja ohjata oppimisen vaikeuksien kanssa ponnistelevaa opiskelijaa.


Jokaisen nuoren perustarpeet on tyydytettävä, koulutus ja vapaus toteuttaa itseään antavat mahdollisuuden hyvään elämään. Pelkästään tämä ei kuitenkaan riitä, sillä opiskelun tehtävä on sekä opettaa, että kasvattaa ja sen kautta liittää nuori ympäröivään maailmaan mielekkäällä tavalla toimivaksi ja kantaa ottavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Ihminen ei ala elää hyvää elämää vain ulkoisten asioiden ollessa kunnossa, vaan vastuuta itsestään ja muista ottavana yhteisön jäsenenä verkostoituessaan ja sopeutuessaan alati muuttuvaan yhteiskuntaan.


Sosiaalipedagogiikka on yleisellä tasolla yhteiskuntaan ja toisten ihmisten kanssa toimeen tulemiseen kasvattamista. Se on eri tavoin syrjäytyneiden tai sen vaarassa olevien ihmisten ja heidän toimintaympäristönsä tukemista kokonaisvaltaisesti. Tavoitteena se, että nuoret kykenevät ottamaan vastuuta omasta ja ympäristönsä hyvinvoinnista sekä löytävät keinoja kehittää elämäänsä paremmaksi. Vahvistuu käsitys kokonaisvaltaisesta työskentelystä: sosiaalipedagogiikan mukaan koulun kasvatustyön pitää vahvistaa nuoren persoonaa itsenään ja yhteisön jäsenenä eli siihen kuuluu oppilaan arkipäivän kasvuympäristö. Oppimisympäristöä ja toimintoja muokataan opiskelijan tavoitteen mukaan. Myös tunteet tarttuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa yksilöstä toiseen. Innostuneisuus tarttuu koko koulun henkilökunnasta opiskelijaan ja päinvastoin.

https://lh6.googleusercontent.com/yN3_ATPQPotBvlaD2AZbKEck4P95kLqSyim2uYJvTypqpC-DFWYLcpU6np3Jc5l-TZmkca7nULmpbvL-z01leUdcPq15ckEy2U9ra_TAI62DoOcXvvFrQi1c75PldvMkHA
www.pinterest.com/johnkremer/the-quotable-dalai-lama


Ammatinopiskelun siirtyessä yhä enemmän työssäoppimispaikoille nousee arvojen merkitys opetuksessa tärkeämmäksi.  Moniammatillisen yhteistyön olisi oltava entistä vahvempaa. Ammatinopettajan tehtävä muuttuu paljon, kun työn oppiminen siirtyy työpaikoille. Samalla yhteistyö eri toimijoiden välillä tiivistyy, ammatinopettajan lisäksi opiskelijasta pitävät huolta työnohjaaja, terveydenhoitaja, erityisopettaja ja kuraattori, mutta myös toivottavasti perhe.


LÄHTEET  


Kurki Leena, Nivala Elina, Sipilä-Lähdekorpi Pirkko. 2006. Sosiaalipedagoginen sosiaalityö koulussa. Helsinki. Oy Finnlectura Ab.


Lämsä Anna-Liisa (toim.) 2009. Mun on paha olla. Näkökulmia lasten ja nuorten
psyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Salovaara Timo. 2007. Työrauha luokkaan, Löydä omat toimintamallisi. Juva. Ps-kustannus.


Kirjoittaneet AEO-14 opiskelijat Reijo Leppänen, Pirjo Moisio ja Päivi Rantamäki

12. joulukuuta 2014

Brazilian guests at TAOKK



In mid-August this year, thirteen VET teachers from Brazil arrived at TAMK. They were much expected as they were our first group of Brazilians, pioneers in a programme to be continued and developed with the Brazilian government. And now we are sad to see them go.

The programme created for the Brazilian VET teachers includes an update of pedagogical approaches and theories, introduction to the Finnish education system, project based learning and e-learning. Our Brazilian guests have been observing lessons at TAMK and at all levels of education in Tampere. They have also been very interested to learn about TAMK’s partnerships and collaboration with local companies, some of which they’ve been able to visit. Some examples of new forms of teaching and learning that ‘our’ Brazilians have found especially intriguing are ProAcademy, BioHub, Demola, and Me & MyCity.

For me, working with our Brazilian colleagues has been a constant source of delight and great satisfaction. I’ve enjoyed my role as a facilitator of their learning process, for example helping them to find the contacts they needed and suggesting useful sources to read. Working with this group has given me new perspectives on all my work with TAOKK, and I’ve learnt more about what’s going on in TAMK than during my entire time here!

Now that Christmas is approaching our Brazilian guests are heading home, to a warmer climate and sunshine. We’ll miss you all: Marcelo, Jaimile, Maristella, Pinheiro, Ricardo, Suzana, Suzy, Savio, Hilton, Paulo, Rodrigo, Giann, and Daniel!

Open House at TAOKK. Paulo presenting his group’s development work to Marcelo and Savio. On the background Rodrigo and Suzy.



A learning session in one of TAMK’s new learning environments. From the left: Suzana, Savio, Ricardo, Maristella, Giann, Jaimile, Rodrigo, Hilton and Paulo


Pinheiro with his Sauna diploma

More than a training course, the experience I have had these months at TAMK and Tampere brought me lessons in my professional and personal life . I take with me a little of the Finnish way of life and I will remember forever the convivence and the kindly of teachers, coordinators, facilitators and all the people who I had known in this period.

                                José Pinheiro de Queiroz Neto
           
Finland may be cold but it is full of warm people and they don't need to speak much to welcome us. It was a transforming experience and it will be reflected in my work in Brazil.

                                Marcelo C P Santos

The way how the education is embraced by Finns is an example for any country that dreams of becoming developed and provide equal opportunity for its people. I will be back to Brazil very motivated to share this amazing experience acquired in TAMK and the city of Tampere. Thank every one of you for the welcome and attention.
Hilton L. Galvão


BioHUBURLA.JPG
                                  Hilton with Ulla Häggblom in BIOHUB event at TAMK.

Sisko I would like to say that many things will be done in Brazil as courses, lectures, applications  in classroom, and I will try to apply PBL with indigenous people in Brazil because we are working  together in a project for them work besides increasing incomes. Thus they could make products to delight tourists and at the same time enrich the culture and way of life.
Hug, Suzy                                                                                             
This time here in Finland, in Tampere has been great for my career and my experience. I have learnt that I was not in the wrong way, but now I will keep this pathway with many different skills and tools. The learning centered in students and in the learning process itself made me have a broader overview of what is teaching. I really hope to be able to make some changes in my campus, and in my institute as well. But definitely, I will never be the same. As it is stated “ It is not possible to swim in the river twice, because when you go for the next time, nor the river nor you are the same anymore”
Daniel Coelho Ferreira


Visiting Me & MyCity in Tampere. From the left Johanna, Giann, Suzy, Rodrigo, Ricardo, Sisko and Daniel

The Finnish experience has just began! After all these months, I realize more and more that my choice for coming here was just the natural way for getting some answers for what I’ve been questioning not just in my work, but in my home country Brazil. The next steps are challengers and exciting at the same time, as now we walk for the “learning by doing”, a brazilian-fin connexion. That will become good music for sure! Kiitos Kiitos rakas Sisko!  See you soon!      
Ana Jaimile da Cunha


Jaimile (in the middle) with a group of Tredu students whom she gave a presentation on Brazil and tourism.

 
SNOW!!! - FINALLY!