Toimiminen Taidot elämään -koulutuksen coachina ja samanaikaisopettajana vahvisti opettajaopiskelijoiden ohjaamisosaamista

Kuva: Pixabay

Reetta Hautaniemi TAOKin Porin alueryhmästä osallistui yhdessä toisen opettajaopiskelijan, Ritva Rantasen, kanssa Lasten ja Nuorten säätiön toteuttamaan Taidot Elämään -ohjelmaan, jossa myös TAMKin ammatillinen opettajankoulutus on mukana (ks. http://www.nuori.fi/toiminta/taidot-elamaan/amk-yhteistyo/). Reetta kuvailee seuraavasti, miten hänen osallistumisensa koulutukseen on mm. vahvistanut hänen opetus- ja ohjaamisosaamistaan yhteisopettajana (samanaikaisopettajana):

Oma motivaationi koulutukseen osallistumiseen

Kiinnostuin Taidot elämään -koulutuksesta heti, kun kurssitiedote tupsahti sähköpostiluukusta sisään. Minua kiinnostivat ja motivoivat kurssin tarjoama mahdollisuus tutustua nuorten oppimisympäristöihin ja tukea heidän opiskelu- ja työelämävalmiuksiaan. Lisäksi koulutuksen myötä on ollut mahdollista vahvistaa osaamista nuorten opettamisesta ja ohjaamisesta. Oma opetuskokemukseni on aikuiskoulutuksen puolelta, joten koin mahdollisuuden nuorten kanssa toimimiseen erittäin mielenkiintoisena haasteena. Myös erilaisten oppijoiden kohtaaminen oli yksi koulutukseen lähtemisen innostaja.

Tuntien suunnittelu

Oppituntien suunnittelussa pohjana oli tutustuminen ryhmään ja oppilaisiin ja tavoitteena oli rakentaa mahdollisuutta vuorovaikutuksen syntymiseen myös oppilaiden edellytyksistä käsin. Tavoitteenani oli erityisesti kokemus nuorten kohtaamisesta heidän ehdoillaan. Tuntien sisältö tietenkin ohjasi vuorovaikutusta, mutta tunnit rakentuivat sen varaan, miten nuoret ottivat toiminnan vastaan. Hyvä suunnittelu on tärkeää, mutta vasta itse opetustilanne, vuorovaikutus ja ilmapiiri luovat lopullisen tuotoksen ja kokemuksen. Tuntia pitäessä vahvistui käsitys siitä, miten tärkeä on hyvän ilmapiirin luominen, sisältö ja oppiminen rakentuvat pitkälti sen varaan. Erityisesti tällaisessa ohjauksellisessa valmentavassa toiminnassa se korostuu entisestään.

Opiskelijoiden ryhmäytymistä käsittelevän tunnin kooste

Tuntien valmistelu oli mielenkiintoista, innostavaa ja paljon hyvää materiaalia ja mahdollisia harjoitteita tuli käytyä läpi. Koska ryhmä oli ennestään tuntematon, oli haastavaa arvioida, mikä voisi toimia ja mikä ei. Tavoitteena olikin löytää monipuolisia erilaisiin toimintoihin (musiikki, liike,kuva, askartelu, ym) pohjautuvia menetelmiä. Ensimmäisen oppitunnin kokemukset näistä ohjasivat myös seuraavan tunnin suunnittelua. Teimme suunnittelun huolella ja aikataulutimme sen. Tuntia pitäessä oli hieno huomata, että rakenne ja aikataulu olivat niin hyviä, että oppitunnista rakentui eheä ja sisällöllisesti tasapainoinen, eikä kelloa tarvinnut edes vilkuilla. Nuorten kanssa toimiminen ja juttelu oli antoisaa. Toivottavasti oppilaat saivat myös itselleen jotain oppitunneista.

Oman toiminnan reflektointia ei tuntien aikana juuri ehtinyt tehdä, vaan toiminta muotoutui tilanteessa spontaanisti. Jälkeenpäin voi todeta, miten vaikeaa on teoreettisen tiedon muuttaminen toiminnan tasolle. Opetustilanteista tulee mieleen monta pientä juttua, joissa ehkä olisi voinut sanoa tai tehdä toisin. Tieto, miten pitäisi toimia, ei vielä ole muuttunut tavaksi toimia kaikissa tilanteissa. Tämän tiedostaminen on kuitenkin hyvä alku opettajuuden kehittymiselle.

Yhteisopettajuus

Opetus toteutettiin samanaikaisopettajuus-periaatteella parin kanssa. Tämä yhteistyö oli mielestäni todella antoisaa, mukavaa ja siitä oli suunnattomasti tukea. Yhteistyö Ritvan kanssa sujui hyvin ja alusta asti onnistuimme luomaan luottavaisen ja kannustavan vuorovaikutuksen yhteistyöllemme. Yhteistyö tuntui tasapainoiselta ja molemmilla oli ideoita, jotka tukivat hyvin toisiaan. Myös huolellisuus oli molempien vahva puoli, joten valmistautuminen tunteihin oli varmalla pohjalla ja se loi luottavaisen mielen. Myös opetustilanteessa yhteisopettajuus antoi tukea omalle toiminnalle. Jokaiselle nuorelle jäi myös enemmän aikaa, kun ohjaamassa oli kaksi opettajaa. Kokemusten jakaminen myös oppituntien jälkeen oli tarpeen ja auttoi ymmärtämään myös omia ajatuksia.

Itsetuntemusta käsittelevän tunnin opiskelijoiden hymiö-palaute

Itsetuntemukseen liittyvien tuntien valmistelu oli innostavaa ja edellisen kerran kokemuksista oli paljon hyötyä suunnittelussa. Etsimme molemmat Ritvan kanssa ideoita ja koostimme niistä aikataulutetun tuntisuunnitelman. Juttelimme myös paljon itsetuntemus-teemasta ja siihen liittyvistä ajatuksista. Yhteistyö oli jälleen toimivaa ja helppoa ja sille muodostui heti ensimmäisten tuntien suunnittelusta alkaen hyvät ja toimivat käytännöt. Yhteisopettajuutta pitäisi hyödyntää opetuksessa paljon enemmän, ja toivottavasti pääsen sitä myös hyödyntämään tulevaisuudessa. Kiitokset Ritvalle positiivisesta kokemuksesta yhteisopettajuudesta!

Lopuksi

Taidot elämään -koulutus oli erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä kokemus omalla opettajuuden taipaleellani. Koulutuspäivä, tuntien suunnittelu ja käytännön toteutus antoivat paljon ajateltavaa ja eväitä tulevan opetuksen suunnitteluun. Opetustuokioiden opetustuokion pitäminen oli lopulta aika lyhyt pyrähdys VALMA-luokkalaisten maailmaan, ja tämä jäi hieman pohdituttamaan. Aikataulusyistä jatkaminen coahauksen parissa on tässä kohden haasteellista, vaikka siihen olisi kiinnostusta edelleen. Pitkäjänteisempi ohjauksellinen työ kiinnostaa jatkossa kovasti, ja toivottavasti pääsen tulevaisuudessa työskentelemään ohjaustyön parissa tavalla tai toisella.

Opettajankoulutus oli huima kokemus!

Timo Parkkinen
Ammatillinen opettajankoulutus Kurussa 1992

Nykyinen työtehtäväni on toimia johtajana Tampereen ammattikorkeakoulussa rakentaminen ja ympäristöteknologia -yksikössä.

1990-luvun alku oli vasta valmistuneelle metsänhoitajalle haastavaa aikaa. Työpaikkoja oli tarjolla varsin vähän. Lama painoi päälle. Olin onnistunut kuitenkin saamaan töitä eri puolilta Suomea metsäsuunnittelun, metsänparannuksen ja puunkorjuun tehtävissä jo ennen valmistumistani ja sen jälkeen. Olin poikamies ja hain paikkaani. Päädyin lähes sattumalta Ilmajoen maatalousoppilaitoksen metsätalouden opettajan sijaiseksi ja huomasin pitäväni todella paljon opettajan työstä. Hain ja pääsin opettajankoulutukseen. Suoritin ammatillisen opettajankoulutuksen Kurun metsäoppilaitoksessa vuonna 1991 - 92 kansainvälisellä kurssilla.

Opettajankoulutus oli huima kokemus! Koulutus toteutettiin päivätoteutuksena ja olimme hyvin tiiviisti yhdessä 8 kuukautta Kurussa. Ryhmämme oli luvalla sanoen rönsyilevä ja toimelias myös vapaa-aikana. Kurssilla olivat mm. nykyinen Lapin ammattikorkeakoulun rehtori Martti Lampela, TAMKin metsätalouden lehtori Petri Keto-Tokoi, Karelia-ammattikorkeakoulun vararehtori Pekka Auvinen, Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo ja jo edesmennyt TAMKin opettajankouluttaja ja Tredun kehitysjohtaja Hannu Salakari. Huimia ja erilaisia persoonia koko sakki!

Opettajankoulutuksen kokokohta oli opetusharjoittelu. Kurun normaalimetsäoppilaitos oli vahvasti mukana Eteläisen Afrikan SADC-maiden metsäkoulujen kehittämisessä 1990-luvulla. Kansainvälinen opettajankoulutus oli osa tätä hanketta. Siksipä opiskeluun kuului ulkomaan komennus. Minä ja Pekka Auvinen pääsimme tekemään osan opetusharjoittelusta Tansaniassa Forestry Training Institute Olmotonyissä. Sitä aikaa en unohda koskaan. Opetusharjoittelun lisäksi mieliin ovat jääneet vapaa-ajalla tehdyt retket Serengetiin, Mombasaan ja nousu Mount Merun huipulle (4562 m).

Opetusnäytteeni oli Mount Merun rinteellä pidetty tunti suunnatusta puun kaadosta kirveen ja kahden miehen justeerin avulla. Seuraajina oli joukko innostuneita tansanialaisia opiskelijoita ja metsäopettajia sekä opettajankouluttajat Kari Kekkonen ja Lea Lepola. Hikeä pukkasi 30 asteen lämpötilassa auringon paistaessa suoraan ylhäältä.

Innostuin kansainvälisyydestä niin, että hain opettajankoulutuksen jälkeen opiskelijaksi Melbournen yliopistoon. Sain paikan. Kun olin varmistamassa lentoja Australiaan, Kimmo Ritalahti soitti ja tarjosi työtä Kurun metsäoppilaitokselta. Otin pestin ja sillä tiellä olen. On hauska spekuloida jälkikäteen, millainen elämänpolku olisi ollut, jos minusta olisi tullut trooppisten metsien hoidon ja puunkorjuun asiantuntija. Niin se käy!

Opettajankoulutus avasi minulle uusia mahdollisuuksia. Se rohkaisi kokeilemaan ja laajentamaan omaa suppeahkoa kuplaani. Huomaan myös, että opettajankoulutuksesta ja opettajuudesta on ollut suuri hyöty myös nykyisissä esimiestehtävissä.

Timo Parkkinen

Opettajankoulutusta kehitysyhteistyöhankkeessa

Eveliina Asikainen
Ammatillinen opettajankoulutus Kurussa 1994

Opiskellessani biologiaa ja metsänhoitoa 1980-luvun lopulla Joensuun yliopistossa näin itseni pikemminkin tutkijana kuin opettajana. Opintojen loppuvaiheessa hain kuitenkin opettajan sijaisuutta kansanopistosta, tehtävä oli ympäristöaineiden opettaja.

Kansanopisto, tarkemmin Hengitysliiton ylläpitämä Hoikan opisto osoittautui upean yhteisölliseksi työpaikaksi ja sijaisuus muuttui vakituiseksi toimeksi. Työ lukuvuoden mittaisen ympäristö ja yhteiskunta -kurssin vastaavana opettajana sisälsi paljon vastuuta, mutta myös vapautta toteuttaa omia ideoita, kunhan Turun yliopiston ympäristönsuojelun appron kurssit saatiin sisällytettyä ohjelmaan.

Aloin pohtia, missä suorittaisin opettajan opinnot. Metsäalan tausta johti tutkimaan Kurun normaalimetsäoppilaitoksen mahdollisuuksia. Kun siellä oli vielä alkamassa kehitysmaasuuntautunut opettajankoulutus, totesin, että tänne täytyy hakea.

Koulutus itsessään oli osa kehitysyhteistyöhanketta. Syyslukukaudella 1993 seitsemän suomalaisen opiskelijan kanssa opettajaopintoja teki noin 10 metsäalan ammattilaista Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta. Joulun alla kansainväliset ystävämme saivat todistuksensa ja lähtivät kotimaihinsa. Olen myöhemmin tavannut malesialaista ja thaimaalaista osallistujaa, kun he ovat olleet kansainvälisissä tehtävissä Suomessa.

Tammikuun lopulla 1994 lähdin yhdessä kurssikaverini Varpu Voipion kanssa kuudeksi viikoksi Owambolle Namibiaan opetusharjoitteluun. Ogongon maatalousoppilaitoksessa oli käynnissä suomalainen kehitysyhteistyöprojekti, jossa käynnistettiin metsäalan koulutusta. Hankkeessa oli töissä suomalaisia sekä Suomessa opettajankoulutuksensa saaneet opettajat Sudanista ja Nicaraguasta.

Opettajankoulutus monikulttuurisessa ryhmässä ja mahdollisuus tehdä harjoittelu kehitysmaassa avarsi omaa maailmankuvaa valtavasti. Suurin oppi oli varmasti suhtautuminen tilanteisiin avoimin mielin, joustavasti, mutta kuitenkin tarkkaavasti. Toiseksi englannin kielestä tuli luonteva opetus- ja työkieli.

Opettajankoulutuksen lisäksi toinen merkittävä opettajuuttani kehittänyt prosessi on ollut väitöskirjan tekeminen Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan oppiaineeseen. Siihen kuului lähes viikoittainen professori Yrjö Hailan johtama monitieteinen seminaari, jossa keskusteltiin työn alla olevista artikkeleista. Opimme palautteen antamista ja vastaanottamista sekä tieteellistä kirjoittamista.

TAMKissa aloin opettaa samaan aikaan kun tein väitöskirjaa, aluksi tuntiopettajana vuonna 2006 ja vuodesta 2010 alkaen päätoimisena. Biologian, metsätalouden ja ympäristöpolitiikan tausta sekä valmius opettaa englanniksi ovat tarjonneet minulle monipuolisia tehtäviä metsätalouden ja environmental engineering -koulutuksessa. Ymmärrys tieteellisestä prosessista ja valmennuksellinen ote ovat olleet suureksi avuksi, kun olen ohjannut opinnäytetöitä ja suunnitellut YAMK-opintoja. Kansanopistotaustasta kumpuaa halu olla kehittämässä työpaikkaa yhteisönä. Sitä olen toteuttanut TAMKin kestävän kehityksen ryhmän puheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen.

Eveliina Asikainen

Ammatillisena opettajana 100-vuotiaassa Suomessa

Minna Heikinheimo
Vocational Teacher Education, TAOK 2017

Valmistuin juuri TAOKin englanninkielisestä ammatillisen opettajan koulutusohjelmasta puolentoista vuoden uurastuksen jälkeen. Ohjelmaan minut sai hakeutumaan TAMKin tässä ajassa kiinni oleva osallistava pedagogiikka sekä kansainvälinen opiskelijaryhmä. Positiivista oli myös opiskelijoiden vaihteleva ammattitausta, sillä erilaisuus synnytti uusia näkökulmia, vilkasta dialogia ja sai tarkastelemaan myös omia käsityksiäni ja oppimaani kriittisesti.

Oli hienoa valmistua 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivän aikoihin. Suomi on tuona aikana kokenut valtavan muutoksen maatalousvaltaisesta sotien runtelemasta yhteiskunnasta tasa-arvoiseksi, yhdenvertaiseksi ja turvalliseksi hyvinvointivaltioksi, joka on monilla mittareilla maailman huipulla. Varmaa on, että muutos tulee lähitulevaisuudessa vain kiihtymään – eksponentiaalisesti.

Digitalisaatio, globalisaatio ja työn luonteen muuttuminen vaikuttavat vahvasti meihin opettajiin ja opiskelijoihimme. Muutoksen kourissa selviämiseen yhteiskuntamme vanhat vahvuudet ja kompetenssit eivät yksin riitä, vaan tarvitsemme keinoja, joihin turvautua kehityksen virrassa luoviessa. Näistä tärkeimpinä näkisin elinikäinen oppimisen ja yhteistyökyvyn.

Tuoreet Pisa-tulokset valottivat, että suomalaiset nuoret ovat maailman parhaiden joukossa yhteistoiminnallisessa ongelmanratkaisussa. Tämä osoittaa, että meillä on jo nyt hyvät edellytykset pärjätä tulevaisuuden työelämän murroksessa, joka vaatii uuden luomista ja tiimeissä sekä erilaisissa verkostoissa toimimista. Tähän ei kuitenkaan pidä tuudittautua, vaan miettiä, miten saisimme entistä useamman opiskelijan innostumaan ja osallistumaan, ettei yksikään nuori syrjäytyisi. Yhteenkuuluvuuden ja kiinnittymisen tunteet ovat tärkeitä silloin, kun kaikki ympärillä tuntuu muuttuvan kiihtyvällä tahdilla.

Lopuksi ajatus, josta vaikutuin oppimisprosessini aikana:
”Learning should change the life of learners; schools should improve the conditions of communities; education should disrupt the world.”
- Terry Heick, Founder of TeachThought

TAOKin opettajankoulutus muutti minun elämääni ja persoonaani. Kiitokset siitä!

Minna Heikinheimo

Kasainvälistä opettajankoulutusta

Aura Loikkanen
Ammatillinen opettajankoulutus Kurussa 1995

Työskentelen nykyisin Tampereen ammattikorkeakoulussa korkeakoulupalveluiden johtajana.

Tarvitsin elämässäni 90-luvun alussa uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Hakeuduin ja pääsin opettajankoulutukseen. Suoritin ammatillisen opettajankoulutuksen Kurun metsäoppilaitoksessa vuonna 1994 - 95 kansainvälisellä kurssilla. Kurssillamme oli osallistujia kaikkiaan 14 eri maasta, joiden kanssa Suomella oli kehitysyhteistyötä. Opetusharjoitteluni suoritin Pohjois-Namibiassa
Ogongon maatalousoppilaitoksessa.

Olin irtisanonut itseni ennen opintojen aloittamista pystyäkseni opiskelemaan täysipäiväisesti ja toisella paikkakunnalla. Valmistuttuani opettajaksi työskentelin tiedotusalalla – jaoin Aamulehteä. Sain kuitenkin pian kutsun tulla opettamaan Kuruun seuraavaan kansainväliseen opettajankoulutukseen ja sitten määräaikaiseksi opettajaksi kansainväliseen metsätalousinsinöörikoulutukseen.

Kurun metsäoppilaitoksen metsätalousinsinöörikoulutus liitettiin osaksi Tampereen ammattikorkeakoulua (TAMK) 1996. Siirryin mukana TAMKin palvelukseen ja Tampereelle. Seuraavan kymmenen vuoden aikana kehitimme koulutusta ja siirryimme mm. koko opetussuunnitelman tasolla ongelmaperustaiseen oppimiseen. Loppuajasta toimin koulutuspäällikkönä. Sittemmin, vähän vastentahtoisesti, siirryin koulutusjohtajan viransijaiseksi ja kehitysjohtajaksi. TAMKin ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulun fuusiossa päädyin vastaamaan korkeakoulupalveluista.

Opettajankoulutus todella avasi minulle uusia mahdollisuuksia. Minulle merkittävintä opettajankoulutuksessa oli monikulttuurinen ryhmämme ja opetusharjoittelu Namibiassa. Omat näkemykset, arvot ja asenteet joutuivat haastetuksi. Sain koulutuksessa työkalut opettajan uran käynnistämiseen ja myöhemmin täydennyskoulutuksella lisää ymmärrystä oppimisprosessista ja sen ohjaamisesta. Opettajankoulutuksesta ja -kokemuksesta on ollut suuri hyöty myös esimiestehtävissä. Nykyisessä työssäni saan ajoittain vetää ryhmätilanteita ja opetustilanteita. Niistä nautin. Opiskelijoidemme kanssa haluaisin olla enemmän tekemisissä.

Aura Loikkanen

Poliisien opo

Leena Ranta
Ammatillinen opinto-ohjaajankoulutus TAOKissa 2017

Olen Poliisiammattikorkeakoulun opinto-ohjaaja. Sain ilokseni opiskella ammatillisen opinto-ohjaajankoulutuksen TAOKin kaikkien aikojen ensimmäisessä opo-opiskelijaryhmässä!

Olen aiemmalta koulutukseltani FM, historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Kaikissa työtehtävissäni on kuitenkin ollut mukana opintojen tai opiskelijan ohjausta enemmän tai vähemmän virallisesti. Näin oli myös siirryttyäni poliisihallintoon vuonna 2002. Suunnittelu- ja kehittämistyön ohessa ohjasin muun muassa henkilöstöä täydennysopinnoissaan.

Koulutukseen hakeuduin, koska Polamkin ainoana opona koin tarvitsevani lisää ammatillista osaamista ja laajempia verkostoja työni tueksi. Olin käynnistämässä Poliisiammattikorkeakoulussa suunnitelmallista opinto-ohjausta ja tuosta suunnittelutyöstä siirryin suoraan käytännön toteutukseen, kun ensimmäiset poliisi (AMK) -tutkinnon opiskelijat aloittivat syksyllä 2014.

Opiskelussa parasta oli uuden osaamisperustaisen opetussuunnitelman toteuttaminen hyvän opiskelukokemuksen peruskivien mukaisesti. Sain tehdä opinnoista itseni näköiset – ammentaa osaamista juuri omaan työhöni parhaiten istuvalla tavalla. Ryhmässä opimme toisiltamme valtavasti ja samalla rakensimme myös opolle erityisen tärkeää verkostoa.

Parasta opon työssä on saada olla näköalapaikalla. Toisaalta pääsee tutustumaan opiskelijoiden arkeen iloineen ja suruineen, toisaalta pääsee näkemään ja vaikuttamaan taustalla tapahtuvaan päätöksentekoon. Saa olla linkkinä opiskelijoiden, opettajien ja hallinnon sekä tukipalveluiden maailmojen välillä. Kun saa jakaa opiskelijan riemun onnistumisestaan tai onnistuu auttamaan häntä edes pienen askeleen eteenpäin vaikeassa tilanteessa – tuntee itsekin olevansa taas yhden askeleen pidemmällä tällä opo-polulla!

Leena Ranta

Opettaja muutoksen silmässä

Jani Alanen
Ammatillinen opettajankoulutus 2009 ja Ammatillinen erityisopettajankoulutus 2015 TAOKissa

Olen toiminut Tampereen Urheiluhierojakoulussa opettajana vuodesta 1998 lähtien. Toimenkuvaani kuuluu anatomian, urheiluhieronnan sekä klassisen hieronnan opettaminen/ohjaaminen. Opettajaurani aikana vastuulleni on kuulunut myös vastaavat asiat hevoshieronnan puolella. Ammatillinen opettajankoulutus sekä ammatillinen erityisopettajankoulutus ovat antaneet suuren avun opettajuuteen. TAOKin koulutuksessa sain itselleni paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia, joita olen käyttänyt omassa työssäni.

Opettajan työ on muuttunut paljon 20 vuoden aikana. Opetuksesta on tullut enemmän tiedon jakamista opettajalta oppilaalle sekä myös oppilaalta opettajalle. Asiantuntijuutta löytyy nykypäivänä enemmän kuin aiemmin. Uskon, että aiemminkin sitä oli, mutta koulukulttuuri oli erillainen, eli ”opettaja määräsi tahdin ja suunnan”. Haasteita on tuonut myös sosiaalinen media. Sosiaalinen media on parhaimmillaan erittäin hyvä oppimisympäristö, mutta pahimmallaan riippuvuutta aiheuttava ongelma. Opettajana on tärkeä pysyä mukana muutoksissa, mikä vaatii itsensä kehittämistä kaiken aikaa.

Itselläni on myös hevosalan koulutusta, ja tämä ala oli aikoinaan ihan varsinainen ammattini, mutta nykyään harrastus. Hevosten kanssa toimiessani olen huomannut sen olevat hyvinkin paljon samanlaista kuin opetustyössä oppilaiden kanssa toimiminen. Samalla kuitenkin antaen paljon vastapainoa opetustyöhön. Hevosia mielestäni käytetään liian vähän erityisopetuksessa. Hevosissa on paljon potentiaalia esimerkiksi niille, joilla on keskittymisvaikeuksia, hevonen on kunnioitusta herättävä eläin, joka on herkkä niin kuin on usein erityistä tukea tarvitsevatkin. Tästä syystä ne ovat usein välittömästi samalla aaltopituudella.

Toivotan kaikille opettajille energiaa, intoa ja aitoutta omassa työssään. Tämä ammatti on aina ollut tärkeää suomessa ja tulee aina olemaan.

Jani Alanen