Kuinka sinä toimit opettajana koulukiusaamisessa? Mikä on erityisopetuksen rooli koulukiusaamisessa?

Kuuntelitko eilen radiota? Luitko eilen sanomalehteä? Miksi elämä haastaa jo niin pieniä lapsiakin. 13-vuotias helsinkiläispoika päätti tehdä sen kaikista raskaimman teon, 12-vuotias tamperelaispoika jätti jälkeensä kirjeen vanhemmilleen ja pikkuveljelleen. Molemmat koulukiusattuja, molemmat väsyneitä taisteluun ja vasta siinä vaiheessa elämänpolullaan, jolloin elämän pitäisi olla helpointa, mukavinta, elämyksellisintä ja varminta.

Mikä sitten kiusaamisen takana voi olla? Yhtenä selittävänä tekijänä voi pitää pelkästään muuttunutta perhe-elämää. Perherakenteet ovat muuttuneet samoin kuin perheen arkielämä. Entisajan suurperhe kulttuurissa ei ollut perheen lapsilla tai nuorilla aikaa tai mielenkiintoa toisten asioista huolehtimiseen kun oma aika kului perheen parissa kotiaskareita tehden ja tuttavia tapaillen. Nykyajan perhe-elämä – malli antaa enemmän mahdollisuuksia ”turhautumiseen”, sillä kotiaskareet ovat teknistyneet ja aikaa ja energiaa muihin toimintoihin on pakko tuhlata. Toki perhe-elämän muutosta ei voida yksin syyttää kiusaamisen lisäännyttyä, mutta provosoinnin lähtökohdaksi tämä riittää.

Myös lasten ja nuorten suhtautuminen kouluun on muuttunut ajan kuluessa.  Koulumaailma jakaa yhä usein ja enenevissä määrin oppilaita ja opiskelijoita erilaisiin kategorioihin, joista voidaan mainita ainakin suorittajat / menestyjät ja hengailijat / ajan kuluttajat. Kiusaamista on varmasti molemmissa ryhmissä ja sitä esiintynee ihan yhtä paljon. Erilaisuuden hyväksyminen ja joillakin ehkä jopa sietäminen ovat kuitenkin peruskysymyksiä.

On ihmetelty ja pohdittu, että mistä koulukiusaaminen ja kiusaaminen ylipäätään johtuvat. Onko kiusaamisesta tullut 2000-luvun trendi? Miten voisi ennaltaehkäistä kiusaamista? Mistä saisi apua kiusatulle ja kiusaajalle? Näitä kysymyksiä pyöritellään kouluissa ja oppilaitoksissa päivästä toiseen. Auttavatko siihen kuraattorien ja psykologien palkkaamiset vai lietsovatko ne yhä huolettomampaan kotikasvatukseen, koska olettamuksena usein on koulun tehtävä kasvatustyö. Onko yhteiskunta mennyt heikompaan suuntaan siinä kun säädetty lakeja koulun mahdollisuuksista vaikuttaa tilanteisiin mm. rangaistuksien suhteen?

 

Kuva: Jani Alanen 

Yhtenä vahvana vaikuttajana on media. Medialla on suuri merkitys ihmisten arkipäivään, kun jotain uutisoitavaa tapahtuu, niin uutinen rakennetaan mahdollisimman myyvään ”muottiin”.  Päivittäin saamme katsoa, kuunnella ja lukea ikäviä sekä vakavia uutisia sopivasti väritettynä. Ennen uutisointi oli huomattavasti suppeampaa. Uutiset eivät tulleet reaaliaikaan ja kaikki uutiset eivät olleet edes julkaisu kelpoisia. Osa uutisista oli epävirallista tietoa, joka kulki ihmisten suusta toisen korvaan kuin rikkinäinen puhelin eli perinteinen ”juorumaailma” on historiaa. Nykymaailman lapset ja nuoret myös osa aikuisista elää osittain virtuaalitodellisuudessa, joka luo vääristyneen kuvan varsinaisesta todellisuudesta. Sosiaalinen media luo hyvät mahdollisuudet myös kiusaamiselle, huomattavasti helpompi on ”huudella” asioita SoMen kautta kuin kasvotusten. Onko tulevaisuus sitä, että ihmiset keskustelevat eri viestintävälineiden kautta toisilleen? Ja kun, joku erehtyy ääntä korottamaan kasvotusten, niin sitähän pelästyy… ja tämä aiheuttaa traumaattisen kokemuksen.

 

Kuva: Jani Alanen

Esimerkin siitä, mitä kiusaaminen voi aiheuttaa, saimme lukea taas lehdistä. Kiusatun pojan polkupyörästä oli irrotettu jarruvaijerit ja samalla aiheutettiin taas yksi turha kuolema nuorelle ihmiselle hänen jäätyään auton alle, kun polkupyörässä ei ollutkaan jarruja ja mikä asiasta teki vielä ihmeellisemmän, syyllisiä ei saatu kiinni ja poliisikin oli lopettanut asian tutkimisen. Tunteeko tässäkään tapauksessa kiusaaja minkäänlaisia omantunnon tuskia, uskaltaako hän koskaan kertoa totuutta asiasta? Kertooko hän koskaan sitä, miksi kiusaaminen aloitettiin? Oliko kyseessä oma kateus, alemmuuden tunne vai oliko kyseessä näyttäminen toisille kavereille kuinka kova kasvo olenkaan? Mitä tässä tapauksessa koulu ja opettajat voivat tehdä, miten saadaan puututtua kiusaamiseen niin, ettei sitä alkaisi koskaan?

Opettajana tulee pysyä mukana maailman kehityksessä, joka tuntuu etenevän erittäin kovalla vauhdilla. Eikä tämä vauhti ole hidastumassa vaan nopeutumassa? Eletään murroksen aikaa, mutta onko koskaan sellaista aikaa, että haasteita ei ole?

Näitä kysymyksiä on hyvä pyöritellä mielessään samalla kun mietitään erityisopetuksen roolia tulevaisuuden kouluissa.

Terveisin Ammatilliset erityisopettajaopiskelijat Tea Humppi, Risto Knutars, Jani Alanen

Lähteet:

Rautiainen, A.  2005. (toim.) Koulu yhteisöllisenä toimijana. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian julkaisuja, sarja B: Oppimateriaalit 4