Antoisaa yhteistyötä Taitaja2018-kisoissa

Jonna ja Kyösti

Taitaja2018-tapahtuma järjestettiin 14. - 17.5.2018 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Päävastuu tapahtuman organisoinnista oli Tampereen seudun ammattiopistolla Tredulla. Keskeisintä tapahtumassa on ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden ammattitaitokilpailun Taitaja-finaali. Kisat ovat yhteistyötapahtuma ja ammatillisen koulutuksen esittelypaikka, jossa vierailee paljon ammatillisen koulutuksen ja peruskoulun toimijoita sekä ammatillisen koulutuksen yhteistyökumppaneita. Tampereen ammattikorkeakoulu oli tapahtuman pääyhteistyökumppani, mikä oli ihan uutta Taitaja-kisojen historiassa.

Kolme Tredu-TAMK-TAOK-yhteistyön toimijaa kertoo tässä omista tapahtumakokemuksistaan.


Kyösti Lehtonen, Taitaja18-kilpailun johtaja

Halusimme ammattikorkeakoulun yhteistyökumppaniksi monesta syystä. Saimme hankittua TAMKilta palveluita, kuten ensiaputoiminnat ja VIP-ruokailun suunnittelun. TAMK ja TAOK olivat vahvasti mukana Työelämäyhteistyö lämmittää -seminaarin toteuttamisessa. Ammattikorkeakoulu on luonnollinen jatkokoulutus ammatillisen koulutuksen päättäneille. Yhteistyön avulla saimme tämän väylän näkyvämmäksi tapahtumassa.

Yhteistyön avulla saimme myös yhden lajin lisää tapahtumaan. TAMK oli toteuttamassa konepajatekniikan lajia, jossa osallistujajoukkueessa oli edustus sekä ammatillisesta koulutuksesta että ammattikorkeakoulusta. Se kuvaa hyvin työelämän aitoa tilannetta. Opinto-ohjaajien PopUp-piste oli näkyvästi esillä. Sen suunnittelu oli yksi esimerkki hyvästä yhteistyöstä.

Yhteistyö toimi suunnittelun ja tapahtuman aikana hyvin. Tapasimme suunnitteluvaiheen aikana useasti, ja asiat etenivät. Tuli olo, että saatiin joitain yhdessä aikaiseksi. Yhteistyö tapahtuman toteuttamisessa oli todella positiivinen ja hyödyllinen asia. Tuleville kisajärjestäjille suosittelen tällaista yhteistyötä ilman muuta. Lisäksi pidän tärkeänä, että joka Taitaja-tapahtumassa olisi mukana ammatillinen opettajakorkeakoulu. Tapahtuma tarjoaa ammatillisille opettaja-, erityisopettaja- ja opinto-ohjaajaopiskelijoille erinomaisen näköalapaikan tapahtumaan ja ammatilliseen koulutukseen.

Ari Jussila, opo-opiskelijoiden opettaja

Taitaja18-kisat tarjosi TAMKille monta yhteistyömahdollisuutta. Ammatillinen opinto-ohjaajankoulutus oli tapahtumassa kaksi päivää oman PopUp-pisteen kanssa. Tapahtuma tarjosi aidon ympäristön, jossa opinto-ohjaajaopiskelijat pääsivät kokemaan, oppimaan ja osoittamaan osaamistaan. Tapahtuma nähtiin heti alussa mahdollisuutena, ja päätös osallistumisesta tehtiin jo hyvissä ajoin.

Miten tapahtuma palvelee oppimista? Valmistautumisessa opiskelijat miettivät ja selvittivät, mitkä ovat ajankohtaisia aiheita, joista ammatillisen koulutuksen kentällä puhutaan, ja joita voidaan nostaa PopUp-pisteen teemoiksi. Sen jälkeen he hankkivat pisteellä tarvittavaa tietoa, analysoivat sitä ja kokosivat sen käyttökelpoiseen muotoon. Samalla käynnistyi myös mietintä, miten saan osallistumisen liitetyksi osaksi opintoja?

Pisteen pyörittäminen vaatii myös paljon osaamista. On pystyttävä kohtaamaan erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä, ja keskustelemaan heidän kanssaan asiantuntevasti. Keskustelujen tulokset koottiin ja niitä on analysoitu.

Tapahtumaan osallistuminen ylitti meidän kouluttajien odotukset. Opiskelijat hoitivat pisteen hienosti, ja kouluttajien tehtävä oli pysyä poissa tieltä. Kuulimme ja näimme monta asiantuntevaa keskustelua, ja niistä kerätty materiaali odottaa vielä jatkojalostusta. Olemme varmoja, että jokainen opiskelija sai tapahtumasta paljon osaamista ja kokemusta. Tapahtuma oli monelle opiskelijalle myös osaamisen osoittamisen paikka, jossa he oman henkilökohtaisen suunnitelmansa mukaisesti hyödynsivät tapahtumaa ja siihen liittyvää työtä osaamisensa osoittamisissa. Aito ympäristö ja oikeat tilanteet ovat aina tervetulleita koulutukseen.

 

Jonna Majava, Reformi PopUp -koordinaattori

AmisReformi ja ajankohtaisuus uudessa ammatillisessa koulutuksessa herätti ajatuksen pajatoiminnasta Taitaja2018-tapahtuman yhteydessä. Suunnittelu- ja järjestelytyö käynnistyi virallisesti marraskuussa 2017, jolloin kävin ensimmäisen kerran tapaamassa Taitaja2018-järjestäjiä Taitajatoimistossa. Yhteistyö alkoi mallikkaasti heti alkumetreiltä alkaen, teimmehän suunnittelutyötä yhdessä tapahtumakonkareiden kanssa. Järjestelytyössä tuli ottaa huomioon monia erilaisia asioita sekä ennakoida epävarmojakin asioita, kuten osallistujamäärä pajassa.

Opo Reformi PopUpista pyrittiin muodostamaan ohjauksesta kiinnostuneille matalankynnyksen (avoin) keskustelupaikka, johon saataisiin erityisesti peruskoulun opinto-ohjaajat pysähtymään. Tarkoitus ei ollut, että vain me opo-opiskelijat toisimme pajassa tietoa ammatillisen koulutuksen uudistuksesta. Toiveenamme oli, että pysähtyjät toisivat myös meille päin ajankohtaista ja uutta tietoa sekä teemoja, jotka opojen kentällä arjessa puhuttavat. Näin lopulta kävikin, ja saimme erittäin arvokasta materiaalia ajankohtaisista opetuksen ja ohjauksen asioista sekä reformin vaikutuksista koulutuksiin.

Messutapahtumassa olo oli useimmille meistä uutta, mutta osalla ammatillisen opinto-ohjaajakoulutuksen opiskelijaryhmästä oli aikaisempaa kokemusta Taitaja-tapahtumassa mukanaolosta. Nyt olimme mukana kuitenkin erilaisessa roolissa verraten aikaisempiin lajivastaavan, valmentajan, tms. rooleihin verrattuna. Itse Opo Reformi PopUp mahdollisti meille kokemuksellisen oppimisen erilaisista ammatillisista kohtaamisista eri toimijoiden kanssa. Pääsimme keskustelemaan ohjauksesta sekä myös opetuksesta ammatillisen vuorovaikutuksen avulla. Tämä oivallinen oppimistilanne, kuten sitä itse kutsun, antoi meille mahdollisuuden olla ohjauksen asiantuntijoiden kanssa tasavertaisessa asemassa. Meidän viralliset ohjausopintomme ovat loppusuoralla tai takakaarteessa, silti koimme olevamme osa laajaa ohjauksen asiantuntijaverkostoa. Opinto-ohjaajan työhön sisältyy koulutuksien markkinointityötä koulutus-, ja rekry-messuilla sekä oppilaitosesittelyissä, Opo Reformi PopUp antoi esimakua ja kokemusta myös siitä työstä. Kuten sanottu, saimme aikaan loistavia keskusteluja ja erinomaisia viestejä posterseiniin, kaunis kiitos kaikille pajaan poikenneille.

Ohjaus herättää keskustelua helposti, jokainen ohjaustilanne on yksilöllinen. Tämä Opo Reformi PopUp herätti myös keskustelua, siitäkin muodostui yksilöllinen tilaisuus jota ei voi helposti kopioida. Ilman verkostoja tällainen tapahtuma on vaikea toteuttaa. Ilman luottamusta ja yhteistyötä on vaikea toimia. Haluankin kiittää suuresti kaikkia mukana olleita opo-opiskelijoita erinomaisesta työstä pajan eteen, kiitos luottamuksesta opettajat Outi ja Ari, mutta ennen kaikkea iso kiitos Minna, Salme ja Kyösti Taitajatoimistosta! Tämä oli meille opinto-ohjaajiksi valmistuville erinomainen oppismahdollisuus erityisesti kehittämis-, verkosto-, ennakointi- sekä ohjausosaamistyöstä!

Osallisuutta etsimässä – kiinnostaako ketään?

Mitä on osallisuus? Onko osallisuuden vastakohta osattomuus vai osallistumattomuus tai ehkä ulkopuolisuus? Olisiko osattomuus jotain sellaista, mitä kolmissakymmenissä oleva mies kuvaa Juho Saaren Yksinäisten Suomi -kirjassa näin: ”olen olemassa, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan”? Vai kutistuuko osallisuus sosioekonomiseen menestykseen, jolloin osattomuus rinnastuisi köyhyyteen?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisussa Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa on ajateltu, että osallisuus on kuulumista sellaiseen kokonaisuuteen, jossa yksilö pystyy liittymään erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin ja elämän merkityksellisyyttä lisääviin vuorovaikutussuhteisiin. Osallinen olisi se, jolla on mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin.

Osallisuuden iloa! marraskuussa

TAOKissa pohditaan ja vahvistetaan osallisuutta Toimintaa ja kohtaamisia -hankkeessa. Hanketta tekevät ammatillisen opettajakoulutuksen opettajat ja opiskelijat yhdessä. Tavoitteena on, että tulevat ammatilliset opettajat, opinto-ohjaajat ja erityisopettajat osaavat edistää entistä paremmin opiskelijoidensa toimijuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia opiskeluun ja työhön. Siinä sivussa osallisuuden kokemus toivottavasti kehittyy myös TAOKin sisällä.

Hankkeen suurin ponnistus on Osallisuuden iloa! -iltapäivä marraskuun 16. päivä. Luvassa on monenlaista toimintaa osallisuuden tiimoilta. Tuo perjantai-iltapäivä kannattaa merkitä kalenteriin jo nyt. Koska toiminta ja osallistuminen ovat päivän pääosassa, mukaan mahtuu vain yksi luento, joka sitten onkin huippua: professori Juho Saari on lupautunut puhumaan eriarvoistumisesta.

Kymmenen kysymystä osallisuudesta virittää kesään

THL:n Sokra-hankkeessa on kehitelty osallisuuden kokemusta mittaava kysymyspatteristo. Siinä osallisuuden kokemusta pyritään tavoittamaan kymmenellä kysymyksellä. Miksipä emme virittäytyisi kukin vapaajaksoon tai lomaan pohtimalla kysymyksiä itseksemme tai kaverin kanssa. Kuhunkin väitteeseen vastataan asteikolla 1–5 (täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä).

1. Tunnen, että päivittäiset tekemiseni ovat merkityksellisiä
2. Saan myönteistä palautetta tekemisistäni
3. Koen, että minuun luotetaan
4. Saan itse apua silloin, kun sitä todella tarvitsen
5. Olen tarpeellinen jollekin toiselle ihmiselle
6. Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön
7. Pystyn tavoittelemaan minulle tärkeitä asioita
8. Pystyn vaikuttamaan joihinkin elinympäristöni asioihin
9. Pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun
10. Tunnen, että elämälläni on tarkoitus

https://www.julkari.fi/handle/10024/135356

Vastattuasi voit ottaa lokoisan asennon, antaa pilvien ja ajatusten virrata, tulkita tai olla tulkitsematta. Voit kysyä itseltäsi tai lähimmäiseltä yhdentenätoista kysymyksenä: kuinka voit tänään? Tartu käteen, silitä poskea. Hymykin on hyvä alku. Osoitetaan, että kiinnostaa.

Oppimisympäristöajattelu?

Ohessa on valokuva, joka on otettu erään suuren 2. asteen koulutuksen järjestäjän uusista tiloista Pirkanmaalla. Käytävällä olevassa opaskyltissä ei ole mainittu luokkia, vaan puhutaan oppimisympäristöistä.

Kuva: Jiri Vilppola

Opaskyltti ei viittaa siis fyysiseen tilaan, vaan enemmänkin toimintaan, jota tilassa tavoitellaan. Pedagogisen ajattelun muutos näkyy jo näin konkreettisissa asioissa, mutta millaista ajattelun muutosta taustalta löytyy?

Oppimista on perinteisesti ajateltu formaalina toimintana, joka tapahtuu pääosin tätä tarkoitusta varten perustetun instituution rakentamissa tiloissa. Koulutusajattelun muutos on tuonut mukanaan avoimuutta, esimerkiksi osaamisperusteinen lähestymistapa korostaa sitä, että osaaminen on riippumatonta sen hankkimistavasta.  Tämä avaa lähtökohtaisesti oppimisympäristöksi koko oppijan elämänpiirin.

Mikä sitten erottaa ympäristön ja oppimisympäristön? Tämä on mielenkiintoinen ja haastava kysymys, jota etenkin kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaiset pohtivat päivittäisellä tasolla. Uusi teknologia (verkko-oppiminen, lisätty todellisuus, virtuaalitodellisuus, simulaatiopedagogiikka ym.) haastaa edelleen opetusalaa kehittämään oppimisympäristöjään.

Mikä sinusta on tärkeää hyvässä oppimisympäristössä? Osallistu alla erään ammatillisen opettajankoulutusryhmän aloittamaan sanapilveen tuomalla esiin omat näkökulmasi! 

Haluatko oppia ja keskustella lisää aiheesta? Osallistu keskusteluun blogin kautta tai ilmoittaudu mukaan koulutukseen Erilaiset ympäristöt oppimisen tukena.

Teksti: Jiri Vilppola

Kansalaisopiston opettaja

Suvi-Päivikki Soukki-Laine
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2010

Olen toiminut Porin seudun kansalaisopiston opettajana vuoden 2015 keväästä lähtien. Tampereen TAOKKissa olen suorittanut opettajan pedagogisen pätevyyden vuosien 2008 - 2010 aikana.

Opettajakouluun Tampereelle päätin lähteä hyvän työkaverini Kaija Laurilan pyydettyä minua pitämään tiedonportaat-nimisen koulutuksen Porin kaupungin henkilöstölle vuonna 2005. Olin juuri valmistunut Tietoliikennetekniikan DI, eikä minulla ei ollut mitään kokemusta luokan edessä olemisesta. Jännitin enemmän kuin koskaan, mutta opiskelijoilta sain niin paljon ihania kommentteja, että totesin tässä lepäävän tulevaisuuteni. Niinpä hain ensin lukemaan sosiaalisia aineita sen verran, että haalimieni pisteiden turvin pääsin opettajakouluun Tampereelle. Onneksi pääsin juuri syksyllä 2008 sisään, sillä löysin yhden mukavimmista ryhmistä omakseni. Meillä oli hauskaa koko opiskelun ajan viiden hengen ryhmässä, joka osin kokoontuu edelleen syksyiseen sienimetsään Pomarkkuun – miettimään mitä jatkossa, mitä ollaan vuoden mittaan tehty ja muutoinkin vain hauska pitämään. Tämä ryhmä todisti minulle lopullisesti, että alan vaihto insinööristä opettajaksi oli se oikea tie minun elämälleni. Olen ryhmäni rakkaille jäsenille todella kiitollinen, että ottivat minut osaksi kokonaisuutta.

Miten sitten päädyin kansalaisopiston leipiin? Se kävi yllättävällä tavalla keväällä 2015, kun edeltäjäni Mikko Kirkanen lähti nopealla tahdilla perhesyistä toiseen kaupunkiin. Sain tekstiviestin klo 22.30 nykyiseltä pomoltani, entiseltä kansalaisopiston rehtorilta Heikki Haaparannalta, että Porin seudun kansalaisopisto etsii riveihinsä syksyksi uutta tietotekniikan opettajaa pitämään lähinnä tabletti- ja älypuhelin koulutuksia. Lähdin mukaan kuin hauki rannasta, sillä lähetin 10 minuutin mietinnän jälkeen paluuviestin, jossa luki: ”Tahdon ehdottomasti mukaan toimintaan!” Seuraavana päivänä juttelin jo nykyisen rehtorin Jari Kaasisen kanssa ja sain opettajakollegan Veikko Silvennoisenkin innostumaan yhteistyöstämme. Olimme pitkäaikaisia tuttuja Otsolan kansalaisopiston puolelta, joten Veikko tiesi minun suhtautuvan työhöni tietyllä vakavuudella. Vihdoin minulla oli varma tunne siitä, että olin löytänyt kauan etsimäni työpaikan, joka innosti ja motivoi niin, että varpaan päissäkin kihelmöi vain ajatellessanikin kaikkia opettamisen saralla olevia uusia mahdollisuuksia, joita nyt voisin toteuttaa.

Tabletit ovat aikaisemmin kuuluneet ihmisten lääkekaappeihin, ja niitä on käytetty ainoastaan suurimmassa hädässä särkyyn, nykyisin ne ovat joka päiväisessä käytössä kaikissa kotitalouksissa. Ennen riitti puhelimella se, että sillä voi soittaa ja sittenkin kun pöytäpuhelimet muuttuivat kännyköiksi, oli niissä aluksi uutena piirteenä ainoastaan mahdollisuus tekstiviestien lähettämiseen. Nykyisin puhelimet ovat älykännyköitä ainoastaan, jos niillä voi käydä internetissä tai lähettää sähköpostiviestejä. Nuoret ovat ottaneet laitteet vastaan innostuneina. Vanhemmat taas ovat osin pakotettuja laitteiden käyttöön. Tästä syystä pidänkin opiston tietotekniikkakursseja tärkeänä liimana, jonka tarkoitus on venyä aikaihmisten pelkojen, tietämättömyyden, tiedonjanon sekä oppimishalun luota tietotekniikan syvyyksiin siten, että kaikki osaisivat ainakin perustaidot ja pärjäisivät uusien laitteiden täyttämässä nykymaailmassa. Aikuisilla kun ei ole vaihtoehtoa, vaan jollain tasolla kaikki joutuvat käyttämään tietoteknisiä laitteita riippumatta oikeastaan henkilön omasta tahtotilasta. Näin ollen pidän todella tärkeänä sitä tosiseikkaa, että Veikko ja minä pyrimme kumpikin olemaan helposti lähestyttäviä ohjaajia enemmän kuin perinteisiä autoritaarisia opettajia.

Tulevaisuus on valoisa minun mielestäni. Haluamme rohkaista arempiakin laitteiden käyttäjiä osallistumaan reippaasti kursseille, joissa saa vertaistukea muilta ja uskallusta yrittää laitteiden käyttöä. Omaa laitetta ei kurssille tullessa tarvitse vielä omistaa, vaan päätöksen laitteen hankkimisesta voi tehdä kurssilla ollessaan, ja näkee ennen hankintaa useampia erilaisia vaihtoehtoja, mikä helpottaa päätöksen tekoa. Lisäksi meillä on kursseja myös sotkuisen tietotekniikkasanaston selventämiseen, jotta henkilö ei tuntisi itseään avuttomaksi myyjien monimutkaisen kielen koukeroiden vuoksi.

Koulutuksen anti minulle on ollut uusi elämän tie, jota kulkiessa olen viimeinkin oppinut näkemään ne kauniit kukat, joita elämän polun varrelta niin monet löytävät jo paljon aiemmin. Ei minua silti harmita, että löysin oman tieni vasta aikuisiällä. Oikeastaan päinvastoin, sillä jos olisin käynyt koulutuksen aiemmin olisi muutama tärkeä ystävä jäänyt löytymättä. Opin luottamaan itseeni, mielipiteisiini, näkökantoihini ja muiden näkökantojen arvostamiseen, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin omani. Tunnen saaneeni myös paljon mielenrauhaa ja löytäneeni vastaavalla tavalla ajattelevia ihmisiä, joiden elämänkokemus opettaa myös itseäni. Jos kaiken tämän summaisin yhteen lauseeseen: Opettajana tunnen olevani se ihminen, joksi olen aina halunnut tulla.

Suvi-Päivikki Soukki-Laine

Opettaja on aina opettaja

Tiina Saari
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 1999

Olen filosofian lisensiaatti ja ammatillinen opettaja, opinto-ohjaaja ja pian valmistuva erityisopettaja sekä musiikki- ja psykoterapeutti. Olen myös työnohjaaja ja työnohjaajien kouluttaja.

Aloitin opettamisen jo 1980-luvun alussa ja olen toiminut pianonsoitonopettajana, musiikinopettajana musiikkileikkikoulussa, peruskoulussa ja lukiossa, kansalaisopistossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Opettajaksi pätevöidyin 1998 - 1999 lukuvuonna, kun suoritin opettajan pedagogiset opinnot Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa oli alkanut musiikkiterapeuttien koulutus, ja pääsin opettajankoulutuksen kautta opettamaan musiikkiterapiaa, jota olin jo pitkään opiskellut ja myös työskennellyt alalla. Ylemmän korkeakoulututkintoni pääaine oli musiikkiterapia.

Opettajankoulutuksella oli käänteentekevä vaikutus uralleni. Sain koottua yhteen osaamiseni, opettajuuteni vahvistui ja ammatillisille valinnoilleni tuli uusia merkityksiä. Koulutus mahdollisti uran ammattikorkeakoulun opettajana. Ennen opettajankoulutusta olin opiskellut lisäkoulutuksena aineopinnot kasvatustieteestä, ja opettajan työn ohessa osallistuin aktiivisesti TAMKin sisäiseen koulutukseen, mutta tein myös aineopinnot erityispedagogiikasta sekä opetushallinnon tutkinnon.

Työskentelin Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa yhteensä 15 vuoden ajan, kunnes minut irtisanottiin syyskuussa 2013. Musiikkiterapeuttien koulutus oli valtakunnallisesti ohjattu yliopistojen tehtäväksi. Sitä ennen olin ehtinyt opettamaan musiikkiterapiaa toistakymmentä vuotta ja tekemään monialaista ja erittäin monipuolista muuta opettajantyötä oppilaitoksessa. Opetin sote-alalla ja musiikissa. Tehtäviini kuului opetusta ja ohjausta tutkintoon johtavassa koulutuksessa, mutta työskentelin myös täydennyskoulutuksen tehtävissä. Koulutin työnohjaajia ja toteutin koulutuksia musiikkiterapiasta myös avoimen ammattikorkeakoulun ja täydennyskoulutuksen opetuksena. Toimin tutoropettajana ja tein opinto-ohjaukseen, erityisopetukseen ja harjoittelunohjaukseen sekä opiskelijavalintoihin liittyviä tehtäviä, mutta toimin myös vastaavana opettajana ja tiimijohtajana ja osallistuin TAMKin esimieskoulutuksiinkin.

Tein useita vuosia projekti- ja hanketyötä ja vastasin yhdestä sisäisenä kehittämishankkeena toteutuneesta hankkeesta sekä toimin kaksi vuotta pianopedagogisen laboratorion tutkimus- ja kehittämiskoordinaattorina. Tein hankehakemuksia, toteutin alumnikyselyn ja täydennyskoulutuskyselyn, osallistuin aktiivisesti erilaiseen dokumentointiin raporttien, blogien ja artikkelien muodossa, mutta myös videotallenteita käyttäen. Osallistuin paljon myös organisaation kehittämiseen, kuten monien toimintamallien kehittämiseen usein niiden pilottivaiheessa. Työhöni kuului verkostotyötä ammattikorkeakoulun sisällä ja ammattikorkeakouluverkostossa, mutta tein myös jonkin verran kansainvälistä verkostotyötä. Minulla oli paljon kontakteja työelämään ja tein aktiivisesti yhteistyötä oppilaitoksen ulkopuolisen työelämän kanssa.

Kun irtisanomiseni tapahtui, jatkoin opiskelua syväjohtamisen valmennusohjelman ryhmässä ja aloitin ohjaavan opettajan koulutuksen. Hanketyön kautta olin jo saanut opettajavalmentajankoulutuksen. Toimin 2013 - 2015 sivutoimisesti TAOKissa ohjaavana opettajana. Tärkeä päätös oli hankkia tutkijakoulutus. Tutkintoni valmistui Jyväskylän yliopistossa 22.11.2016 pääaineenani musiikkikasvatus. Kytkin jatkokoulutusprosessiin Suomen työnohjaajat ry:n työnohjaajien kouluttajakoulutuksen, joka valmistui joulukuussa 2015. Nämä koulutukset vahvistivat sekä kasvatustieteellistä että ohjausalan osaamistani, mutta myös pedagogista osaamistani. Lisäksi sain koulutuksista paljon lisää työelämäosaamista ja tutkimusosaamista. Suoritin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajankoulutuksen toukokuussa 2016 ja opiskelen nyt Jyväskylän yliopistossa erityisopetuksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavia opintoja. Erityisopettajanopintoni päättyvät kevään 2018 aikana.

Olen harjoitellut opintoihini liittyen Tampereen ammattikorkeakoulun työnohjaajakoulutuksessa, Tampereen ammattiopisto TREDUssa sekä opinto-ohjausta että erityisopettajan työtä sekä Tampereen klassillisessa lukiossa opinto-ohjausta. Omaa tutkimustani olen päässyt esittelemään työnohjaajille ja musiikkiterapeuteille artikkeleiden kautta ja kouluttajana toimien. Ensimmäinen ja ainoa tieteellinen artikkelini julkaistaan 4/2017 Musiikki-lehdessä. Suomen työnohjaajat ry:n Pirkanmaan aluekoordinaattorina järjestin koulutuksia alueen työnohjaajille. Minulla oli toiminimikin, mutta tavoittelen taas pedagogista työtä koulutusorganisaatiossa uuden osaamiseni pohjalta. Opettajuus on tärkeä osa ammatillista identiteettiäni.

Opettajan ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus mahdollistaa uusien innovaatioiden syntymisen ja tulevaisuuden rakentamisen. Opettaminen sisältää paljon kiinnostavia elementtejä: johtamista, opettamista, ohjaamista, mutta myös opiskelijan kannattelua ja tukemista, rohkaisemista ja innostamista. Opettajan työssä voi käyttää luovuutta ja kaikkea ammattitaitoa opiskelijoiden hyväksi ja työelämän kehittämiseksi. Ammatillinen opettaja rakentaa yhteiskuntaa yhdessä opiskelijoiden ja työelämän kanssa. Opettaja on aina opettaja.

Tiina Saari

Uunituore ope

Rami Juvonen
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKissa 2017

Suoritin ammatillisen opettajankoulutukseni TAOKissa, virallinen valmistumispäivä oli 29.12.2017. Otin koulutusta varten opintovapaata, mutta nyt uudenvuoden jälkeen palailen taas päivätyöhöni Sandvikille. Edelliseltä koulutukseltani olen tietotekniikan DI ja Sandvikilla teen Test Leadin hommia.

Opettajankoulutus oli töiden ohessa ollut mielessäni monta vuotta, ja pääsin opiskelemaan suoritettuani ensin kasvatustieteiden perusopinnot avoimessa yliopistossa. Tulevaisuuden työni näen olevan jonkinlainen yhdistelmä asiantuntijana toimimista tuotetekehityshankkeissa ja opettamista. Olen opintojen ohessa kirjoittanut kirjaa nimikkeellä "Ohjelmistoprojektin sudenkuopat ja miten ne vältetään". Kirja on tarkoitus julkaista kevään aikana.

Koulutus on antanut minulle ensinnäkin enemmän mahdollisuuksia tulevan työni suhteen sekä uusia kontakteja. Olen tehnyt IT-tuotekehityshommia vuodesta 2004, joten oli varsin tervetullutta vaihtelua päästä tekemään yhteistyötä eri ammattialoja omaavien ihmisten kanssa. Opettajan työssä palkitsevinta mielestäni on se hetki, kun näkee oivalluksen syttyvän oppilaan silmissä. Silloin on tehnyt jotain oikein.

Rami Juvonen