Minulla ja kolmella muulla yrittäjyyspainotteisen
opettajaopiskelijaryhmän 13Y-Ped oppilaalla oli tilaisuus osallistua ”Unelmia ja arkea”
yrittäjyyskasvatuspäiville Seinäjoella 22–23.1.2014. Tilaisuus oli jo kahdeksas
Seinäjoella järjestetty vastaava yrittäjyyteen ja yrittäjyyskasvatukseen
tarttuva tilaisuus. Seinäjoki ei minulle ollut mitenkään tuttu paikka.
Tutustuin kaupunkiin viimeksi kesällä 2010, jolloin vaimon suvun Pakarinen
lauloi muuten samassa paikassa missä nämäkin päivät olivat tangoa. Mutta ei
siitä enempää.
Oli kohtalaisen kylmä tammikuinen päivä kun saavuimme Seinäjoki
Areenalle. Kylmyys vaihtui hetkessä iloisiin yrittäjämäisiin ilmeisiin ja
tutustuminen kävi varsin puheliaasti, kun opettajat ja yrittäjyyspainotteiset
opettajat olivat koolla. Tulokahvin jälkeen menimme saliin kuuntelemaan
avajaissanat, jotka lausui johtaja Veli- Matti Lamppu Suomen yrittäjistä. Hän
meni suoraan asiaan. Tuttuja termejä alkoi vilistä slideissa: osaava oppiminen,
oppimisen uudistaminen, elinikäinen oppiminen, nopeat muutokset,
ongelmanratkaisutaidot, etiikka, aloitekyky, motoriset ja hienomotoriset
taidot, uusavuttomuus, aloitekyky, kyky havainnoida ympäristön muuttuminen ja
yrittäjyys. Kun Pohjanmaalla oltiin, niin näytettiin myös Pk-yritysbarometriä
ja mitä osaamista pienyrittäjät tarvitsevat. Työhyvinvointi, verkottuminen,
kumppanuus ja muutoksensietokyky olivat teemoja joilla mentiin liiketoimintakäsitteeseen
ja asiakaslähtöiseen asenteeseen yrittäjän työssä, niin että yrittäjä voi olla
ylpeä työstään.
Ehkä tärkein huomio kiinnitettiin kuitenkin yrityksen työntekijöihin.
Sillä ilman aktiivisia, innostuneita, itseä kehittäviä ja osaavia työntekijöitä
yritys ei voi menestyä. Tästä saimme kuulla lisää asiaa iltapäivällä Pipelifen
toimitusjohtajan Kimmo Kedonpään kertomana, teemalla innostaminen on tekemisen
keskiössä. Pipelife on palkittu yhtenä Suomen ja Euroopan parhaista
työpaikoista. Miksi on palkittu? Pipelifessa yrityskulttuuri rakentuu
henkilöstöstä nousevien oivallusten varaan. Myös henkilöstön tulee olla ylpeä
yrityksen menestyksestä. Tarkoittaako myös, että oppilaiden tulee olla ylpeitä
omasta koulusta. Jaa, siinäpä tavoitetta toisenasteenoppilaitoksille.
Voidaanko oppilaitoksen ja yrityksen toimintakulttuureja lähteä
vertailemaan? Oppilaitoksista ovat tulleet nuoretkin yrittäjät. Nuorista
yrittäjistä, suoraan koulunpenkiltä meille kertoi tarinansa Ollis Leppänen
Seinäjoelta ja Riku Korhonen Vantaalta. Molemmat olivat positiivisia avoimia
iloisia persoonia, joilla yrittäminen on hiipinyt omien vahvuuksien ja
mieltymysten myötä esiin ja sen myötä tullut vuosien jälkeen vakiintuneeksi
olotilaksi.
Seuraavana päivänä ääneen pääsivät sitten yrittäjyyskasvattajat. Pohdimme
pienryhmissä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että yhdestä voi tulla
yrittäjä ja toisesta ei, ja sitä, voiko opettaja olla mukana tuomassa
yrittäjyyttä oppilaisiin. Minuun kolahti positiivinen psykologia. Miksi yksi
välttää haasteita ja toinen nauttii tilanteista, jossa saa haastaa itseä ja
muita, näyttää osaamistaan. Kriittinen palaute on yhdelle punainen vaate,
luovuttamisen paikka ja toiselle se on oppimisen paikka. Puhuttiin paljon
epämukavuusalueella olemisesta. Yhdelle siellä oleskelu on paniikin paikka,
heti pois periaatteella, toinen miettii, tutkii, vertailee ja oppii
ymmärtämään, että täällä voi tapahtua kehittymistä, josta minulle on hyötyä.
Ohjaajalle juuri palautteen antaminen on haaste. Palautteen tuleekin
kohdistua itse prosessiin ja palautteeseen sen onnistumisesta. Turvallinen tie
ulos omalta mukavuusalueelta kulkee tavoitteiden asettamisen ja myönteisen
palautteen kautta, unohtamatta henkilökohtaisia vahvuuksia. Positiivisen
oppimisalueen löytäminen on etu oppilaalle ja ohjaajalle. Niin kuin Ollis
Leppänen totesi, yrittäminen on liikettä, joka lähtee pysähtymisestä,
pohtimisesta, punteista, pureskelusta, priorisoinnista, perheestä ja
palautumisesta.