12. kesäkuuta 2017

Greetings from TAOK trainees!

Hello TAMK!

We are Alena and Jana – two students from the Czech Republic. We are trainees at TAMK. In our country, we study at the Czech University of Life Sciences, our bachelor programme is called Guidance in Vocational Education.



We arrived in Tampere on 31th May, so we have now been here for more than a week. During our first week, we managed to get lost a few times, get confused by your buses, meet loads of new people but most importantly – we totally fell in love with your city!

We definitely agree with the nickname that locals gave to Tampere – Manchester – but not because of the brick buildings, but we think that it is due to the constantly changing weather.

A lot of things surprised us. For example, the gambling situation here. The gambling machines are everywhere. And we are not sure what to think of it…. you must get paid a lot. ;)

The fact that Finns seem to drink milk and coffee with every meal was also surprising. And maybe, if the buses could start to announce the next stop, it would be less confusing and we would not have to be so nervous that we would forgotten to press the button and miss our stop. Thanks!

Maybe the last weird thing that is worth mentioning - everybody here is very welcoming and helpful. (Forget the stereotype that Finns are “antisocial”. You are not! ;) ) And almost everybody can speak English. Even if we find somebody that can’t, there is always some other person prepared to happily help us.

Thank you for having us!


Alenka and Janička 

10. toukokuuta 2017

Oli se niin kivaa Tampereella

Timo Gröndahl
Ammatillinen opettajankoulutus TOPKOssa 1980-luvun lopulla 

Tarinani on tylsä.
(Näinhän pitää aloittaa ”luento” 😃)

Rannikkopohjalainen olen, rannikolta, vaikka osin juuret muualla. Alkujaan olen Vaasasta, s. 1956, Kirkkopuistikolta 6. Siellä Pohjanmaan museon rannassa on nyttemmin kuuluisuutta saanut maamerkki ”Höyrymyllyn siilot”. Oli niin hienoa nähdä ne syksyllä kaukaa mereltä Vaasaan saaristosta tullessa. Åbo Akademi on niissä tiloissa (Myllyn tiloissa, ei toki siiloissa). Lapsena ne olivat leikkipaikkojamme. Sisäsataman lastentarhassa kinasteltiin Sinisistä, Vihreistä, Keltaisista ja Punaisista mäkikelkoista.

Palosaaren kansakoulu ja Vaasan Poikalyseo, tyttöjä pääsi rakennukseemme Poikalyseoon joskus 1974, silloin olin abina. Tipula oli aiemmin kadun toisella puolen.

Niin, sitten opiskelemaan LTKK:uun, kuinka ollakaan. Lappeenrannassa matikan assarina oli Jukka Kurenniemi, ehkä tuttu joillekin (ks. edellinen postaus, toim. huom.).

LTKK:n jälkeen tein todella opettavaista teräsrakennesuunnittelutyötä noin 4 vuotta Helsingissä.

Sitten opeksi Vaasaan 😉. Aika haastavaa oli aloittaa tammikuun alussa 1986 tekulla.

Opeksi ehkä sattumalta, toisaalta ehkä ”sukuvika”.

Tampereen pedagoginen koulutus on antanut rohkeutta kokeilla ja soveltaa. Tuskin olisin omin avuin kyennyt ilman oppeja. Sen ehkä huomaa vasta jälkeenpäin toiminnassaan.

Haasteena on edelleen erilaiset oppijat. Onnistumista on nähdä ja kokea miten esim. neljässä vuodessa edistytään.

Kuinka olla? Nyt saatan katsella opena luokkahuoneesta tien toiselle puolelle rakennusta missä kävin kansakoulun Wolffintien toisella puolen.

Timo Gröndahl

9. toukokuuta 2017

Voiko insinööri olla myös opettaja?


Jukka Kurenniemi, lehtori, TAOK
Ammatillinen opettajankoulutus TOPKOssa 1980-luvun lopulla


Olen päätynyt opettajaksi rakkaudesta lajiin: opetukseen, oppimiseen, mutta myös luonnontieteisiin sekä insinöörikoulutukseen ja sen kehittämiseen. Aikanaan nuori teekkari sai mahdollisuuden kokeilla siipiään matikan assarina... ja sitten muutaman teollisuusvuoden jälkeen lämpötekniikan suunnittelija löysi itsensä tekusta opettamasta... ja oikeastaan samantien rakkaus lajiin vei opettajaopintojen pariin ensin Tampereen tekun pedagogisille kesäkursseille ja siitä sitten pidempiin opettajuuden opintoihin juuri perustettuun TOPKOon.

Vuosikymmeniä päätyöni oli opetus teknikko- ja insinöörikoulutuksessa ja harrastuksena sen kehittäminen TOPKOn ja sittemmin TAOKKin ohjaavana opettajana. Toinen harrastus oli sparrata tuotantolaitoksia ja niiden kehitysyksiköitä jatkuvaan kasvuun ja itsensä kehittämiseen. Tämä oli mahdollista, koska tekujen silloinen työehtosopimus mahdollisti päätoimisuuden, vaikka jätti pois palkkausjärjestelmään kuuluneet ”ylitunnit”, mistä syntyi hyvin tilaa osa-aikaiselle yrittäjyydelle.

Ammattikorkeakoulut valitettavasti romuttivat paljon niistä tekuihin juurtuneista sivistysyliopistoista peräisin olevista perinteistä, jotka tähtäsivät jokaisen oppijan tukemiseen kohti omaa parastaan, joskus jopa niin, että koko luokka yhdessä auttoi opettajien ohella kaveria yli, kun rima ei muuten millään meinannut jäädä kannattimilleen. Kaveria ei jätetä -henki alkoi valitettavasti osin muuttua jopa kaverille ei jätetä -kulttuuriksi.

Se, että liukuhihnalta tuotetaan nopeasti tasalaatuisia, mutta vallankin kansainvälisessä vertailussa keskinkertaisia insinöörejä kuin Chaplinin ”Nykyaika”-elokuvassa, ei valitettavasti kauaa kannattele sitä suomalaista teollista ja teknistä osaamista, jossa meillä on vuosisadan mittaiset perinteet. Tämä toimintamalli tuottaa ammattikorkeakouluille opintopisteitä, nopeita valmistujia ja lyhyitä läpimenoaikoja vähäisin opetuksellisin ponnisteluin ja ilman niihin uhrattuja resursseja. Surullista kyllä, tällä menolla Suomen talouden kohtalona on vähitellen hiipua osaamistaan kasvattavien kulttuureiden luontopuistoksi, jonka pääkaupungiksi vaihtuu kuin luonnostaan Rovaniemi, ruskan ja revontulten maan pääelinkeinon, matkailukulttuurin, kehto. Toivottavasti joku kuitenkin museoi sinne suomalaisen teollisen ja insinööriosaamisen kunniakkaan historian ja menneet loiston päivät.

Päätoimiseksi opettajankouluttajaksi päädyin, kun TAOKKiksi muuttunut TOPKO sai itsenäisenä ammattikorkeakoulun sisällä toimivana yksikkönä muita paremmin pidettyä kiinni oppimisen laadusta ja opetuksen arvostuksesta. Ei tarvinnut tyytyä mataliin rimoihin, vaan rimat asetti yhä jokaisen oma kyky unelmoida ja rakentaa omaa elinikäisen oppimisen polkua kohti yhä osaavampaa opettajuutta. Vähitellen leikkaukset ovat kuitenkin vyöryneet myös ammatilliseen opettajankoulutukseen. Tällä hetkellä koko ammattikorkeakouluopetuksessa maksimoidaan kasvavassa määrin oppimisen ja henkilökohtaisen kasvun sijaan hyväksilukuja ja helppoja, nopeita opintopisteitä. Tämä palvelee lyhytnäköisiä talouden etuja niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta, mutta todellinen syväoppiminen ja elinikäisen kasvun intohimo uhkaavat jäädä nopeiden hyötyjen tavoittelun jalkoihin.

Entä vieläkö ryhtyisin opettajan uralle, jos nyt nuorena teekkarina tai diplomi-insinöörinä olisin tuon valinnan edessä? Vastaus riippuu täysin siitä, uskoisinko yhä opetustyössä niiden ihanteiden mahdollisuuksiin, mistä suomalaisen teollisen osaamisen menestys on maailmalla syntynyt... siihen, että jokainen opettaja ja opiskelija pyrkii parhaimpaansa, yhdessä ja toisiaan tukien. Ja siihen, että tuon työn laatu mahdollistetaan myös oppilaitosten johdon ja yhteiskunnan toimesta. Itseäni on onni suosinut, minulla on ollut oikeastaan koko opettajaurani ajan aivan erinomaiset lähiesimiehet. Sellaisten kanssa tätä työtä on kaikesta huolimatta ollut ilo tehdä ja on edelleen. Mutta kaikilla ja kaikkialla asiat eivät ole yhtä hyvin.

Jukka Kurenniemi

12. huhtikuuta 2017

Oi, tudo bem?




Aurinko ja ihmiset ovat kuumia Brasiliassa. Kun yli neljäkymmentä brasilialaista kasvatusalan ammattilaista esiopetuksesta lukiokoulutukseen saadaan työskentelemään yhteistoiminnallisesti, on ilmassa ääntä ja tunnetta.

Tampereen ammattikorkeakoulu ja Hämeen ammattikorkeakoulu saivat mahdollisuuden toteuttaa kolme opetushenkilöstön täydennyskoulutusohjelmaa Brasiliassa maaliskuussa 2017. Olin matkassa mukana TAMK:n kouluttajana, HAMK:sta kouluttajana sokeritoppamaassa oli yliopettaja Irma Kunnari ja kullanarvoisena asiantuntija-assistenttinamme koko kolmen viikon round-tripin ajan mukanamme matkusti Jamyille Ouverney-King, yksi TAMK/HAMK VET-ohjelman suorittaneista brasilialaisopettajista. Ilman Jamyillea olisimme todennäköisesti a) eksyneet b) hukanneet passimme/lentolippumme c) tulleet sekä ryöstetyiksi että huijatuiksi. Tosin varoitteluista ja ennakkopelotteluista huolimatta kokonaistunnelmaksi Brasilian viikoistamme jäi lähinnä vieraanvaraisuus ja ystävällisyys.

Koulutus toteutettiin kolmena intensiiviviikkona kolmella eri paikkakunnalla: Rio de Janeiron lähellä sijaitsevassa öljykaupunki Macaessa, dyyneistään kuuluisassa Natalissa sekä Sao Paulon lähettyvillä ilmailukaupunki Sao Jose dos Campoksessa. Jokaisessa ryhmässä oli reilut neljäkymmentä opetusalan toimijaa Salesiana-yksityiskouluista. Salesiana-koulut ovat katolisen salesiaani-sääntökunnan ylläpitämiä kouluja ja niitä on eri puolilla maailmaa yli tuhat, kaikilla kouluasteilla.

Koulutusviikkojen osallistujat työskentelivät varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Heitä kiinnostivat erityisesti opettajien ja koulujen mahdollisuudet toimia luovasti opetussuunnitelman rajoissa, projekti-/ilmiöoppiminen, oppijakeskeisyys ja kompetenssiperustaisuus opetussuunnitelmissa, yhteistoiminnalliset menetelmät ja opettajuuden muutos. Kaikki teemat olivat meille hyvin tuttuja suomalaisen koulutusjärjestelmän muutoksen tiimoilta sekä opettajuuden ja valmentavan muutosagenttiopettajuuden näkökulmista. Yhden päivän teemana oli myös e-oppimisympäristöt ja harjoittelimmekin innokkaasti erilaisten sähköisten oppimista tukevien ohjelmien käyttöä.

Kaikissa kolmessa koulutusryhmässä yli neljänkymmenen hengen joukko jaettiin noin seitsemään kehitysryhmään, joiden tehtävänä on edistää ryhmän tuottamaa kehittämistehtävää kahden intensiivijaksoa seuraavan kuukauden aikana. Toukokuun lopulla järjestämme suuren palautesession verkossa, jolloin kehittämisryhmät saavat esitellä aikaansaannoksiaan. Kaikilla kolmella koulutusryhmällä on oma Whatsapp-rinkinsä ja niissä käytävän portugalinkielisen keskustelun pohjalta tuntuu siltä, että ryhmät työskentelevät innokkaasti.

 Millaista siellä Brasiliassa sitten oli, kyselevät kollegat ja siviilituttavat.

Brasiliassa oli kuumaa, ruoka oli hyvää ja sitä oli totta vieköön riittävästi, ihmiset olivat ystävällisiä ja kovaäänisiä, aurinko laski nopeasti niin, että koulutuspäivän jälkeinen ulkoilu oli hämärän hyssyä, opettajat olivat sitoutuneita ja halukkaita kehittämään opetustaan opiskelijalähtöisemmäksi, ilmiöoppiminen kiinnosti heitä ja he halusivat häivyttää oppiaineiden välisiä rajoja, lapset olivat iloisia ja tuttavallisia, hedelmät olivat tuoreita ja monipuolisia, päivämme alkoivat rukouksin ja saamamme palaute oli liikuttavaa ja rohkaisevaa. Vaikka matka oli hyvin raskas ja työteliäs, vapaat sunnuntait palauttivat meitä sopivasti, ja nyt kun reilu viikko on kulunut, olisin valmis vaikka lähtemään uudelleen.

Juha Lahtinen, TAOK


7. huhtikuuta 2017

Hoitaja – lääkäri – opettaja


Anne-Marja Hammar
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2008


Olen lääketieteen tohtori, kirurgian ja yleiskirurgian erikoislääkäri, sairaanhoitaja- ja erikoissairaanhoitajakoulutuksen läpikäynyt TAMKin nykyinen lääketieteellisten aineiden yliopettaja.

Toimiessani ensin Porissa apulaislääkärinä ja sittemmin Tampereella ja Valkeakoskella erikoislääkärinä pidin paljon luentoja terveydenhuoltoalan oppilaitoksissa. Huomasin, että minulla tuntui olevan paljon annettavaa yhdistettäessä teoriaa käytäntöön. Tiedän lääkärinä, mitä odotan kanssani työskentelevän henkilökunnan tiedoilta ja taidoilta samoin kuin teidän, mitä potilaat ja omaiset odottavat.

Näin oman hoitajataustani merkityksen opettaessani teoriaa tukemaan käytäntöä sairaanhoitajien, ensihoitajien ja terveydenhoitajien toisen vuoden koulutuksessa. Osaan tältä pohjalta asennoitua opiskelijan tuon vaiheen tietotasolle ja toimia oppaana lääketieteen ja hoitotyön välillä. Nykyisenä digiaikana tietotulva on niin valtava, että katson osaavani toimia suodattimena ja ohjaamassa tiedon hankinnassa. Suuntaavan vaiheen ja täydennyskoulutuksen vaiheissa pystyn antamaan jokaisella tasolla sille sopivaa tietoa.

Opettajan työssä palkitsevaa on sen monipuolisuus ja substanssiosaamisen laaja-alainen ja jatkuva kehittäminen, jopa laajempi kuin oli lääkärinä toimiessani. Pidän erityisesti simulaatio-opetuksesta, jossa teoria tulee käytännön harjoituksissa erityisesti näkyviin.

Anne-Marja Hammar

5. huhtikuuta 2017

Elective study: International Education Professional Discussion


We have just completed a collaboration with students from TAMK and Staffordshire University (England).  The purpose the project was for Finnish and English undergraduate education students to learn about similarities, differences, and possible future developments in each other’s education systems.  We feel that we have a great deal about not only education in different countries but also broader aspects of society and culture as well.  

In the first meeting, the coordinators introduced us to each other, we discussed the timeline of the project and what task needed to be done by both parties. Initially, the meeting time was challenging because members of the Finnish team were in different time zones as shown on the map below, but our coordinators were able to reschedule meeting times to suit every participant. This shows how technology enables teaching and learning for participants across time zones and borders.


The following week, questions covering topics on school system and curriculum, early years education and special education needs, financing, staff, and assessment were presented by both of Finnish and English students. We discussed the correctness of the questions and our understanding of it, to be able to give the right answers. In the next meeting, we discussed the answers. The answers were sourced online and checked by the coordinator before we presented it. We also had the opportunity to ask more questions for clarification on what we did not understand or needed to know more about. The international project lasted three weeks, then we worked on our conclusions in the Finnish team. The summary of what we learned is below.

In Finland, the government, education ministry and society trust the teachers to do their work in a very independent way, having professional autonomy to facilitate learners’ development throughout the compulsory school system. All teachers must have a Masters degree, so they trusted to assess the students properly. The students only have a standardised national test at the end of their compulsory schooling. 

In England, school teaching is an all-graduate profession but self-governing schools called free schools, academies and independent (fee paying) schools are allowed to employ teachers without an additional teaching qualification. Teachers may have less professional autonomy than in Finland.  Their students who are regularly assessed through nationally based tests which are used to measure the quality of teaching, schools and the overall system. From these, schools are positioned within league tables based on the results. Teachers have to report and review with the head-teacher in case the results are not good and a decline in standards may lead to a visit by Ofsted, who are responsible for measuring quality within schools and nurseries. 

There is a relevant difference between the two countries regarding the age of school starting age. In England, compulsory schooling starts at five, in Finland at seven. In Finland, there is a voluntary play-based preschool for younger children. In Finland from year 2016 on the preschool in kindergarten at the age of six is compulsory.

Regarding the curriculum, in England only local authority maintained schools have to follow the National Curriculum.  Other publically funded schools such as free school and academies do not have to follow this, but the emphasis on national testing leaves limited room for autonomy.  Fee paying schools do not have to follow the National Curriculum and also can chose how they participate in national assessments.  In England, the assessment focus is on mathematics and literacy.  However, many critics of the curriculum have argued that this has devalued the importance of creative subjects.  In Finland, the curriculum is children based, supporting first the well-being through comprehensibility, manageability and meaningfulness. 

The atmosphere of teaching is very different in the two compared countries. Finnish schools are less formal and more relaxed than in England. This cost-free, student-oriented system makes the social mobility much easier. However, it is fair to point out that the number of students in England is almost ten times more, so the system naturally cannot be the same.

There is a big difference between the countries regarding the finance of education. In Finland, there is no tuition fee for domestic and EU students. In England, there are also free elementary and secondary schools. However, the families can have their children educated in fee paying private schools at every education level.


Since the questions addressed different issues, and they are not directly comparable, we felt the best way to present our findings is to summarize them via a self-explanatory table for each country. We hope this way our report might be easily understandable and of benefit to those who would like to know more about the educational system of Finland and England.


EDUCATIVE SYSTEM IN ENGLAND
School system primary (5-11) + secondary (11-18)
State funded schools
Free, inspected, subsidized, 93% students.
Independent sector schools
Fee-based, perceived as more “prestigious”, lower teacher-student ratio, self-regulated (no inspection by education authorities), tax exempted, 7% students.
Similarities and differences across the educative system in the Uk
Wales, Northern Ireland, Scotland and England have their own education system and curricula.
Support for learners with higher capacities
Publicly funded Grammar schools, which are only available in some parts of the country and Independent (fee paying) schools may select students on the basis of academic ability.  The government is currently proposing to expand academic selection across England.
Due to OFSTED inspections schools some critics have found that some schools focus on ensuring weak students to fulfil minimum national standards.
Curriculum primary + secondary
Authorities responsible
Office for Standards in Education, Children Service and Skills, OFSTED
Official learning/teaching methods
In theory freedom to teach, though the government has explicitly stated its preference for teacher led, fact-based education. However, the national inspectorate, OFSTED, clearly state in their inspection handbook that they have no preferred teaching method.  Their inspections are informed by the National Curriculum Test results.  These are commonly known as SATs (by which they are known in America where the policy came from) 
Minimum subjects taught
Focus on mathematics, literacy, science.  Religious education (multi-faith) is also mandatory.  
Teaching
Qualification for teaching in a primary/secondary school
Degree and minimum C grade in English, Maths and Science GCSEs test. Also Qualified Teacher Status is required in some cases.  Prior to training, teachers also have to complete maths and English skills tests to check that their skills are still current.

Primary school teachers are not required to have a subject specific degree but secondary school teachers usually have a degree in their specialist subject.
Teachers diversity in the school system
Female dominated in primary school
Diverse in secondary school
Teachers role on supporting learner’s value/principles building
Yes, via the so called Fundamental British Values: democracy, rule of law, individual liberty, mutual respect and tolerance.
EDUCATIVE SYSTEM IN FINLAND
Areas of focus for teaching in early years education
Child well-being, education and teaching: joy of learning
Pedagogy within early years classrooms
Child-centered
Type of learning focused
Play-based
Mandatory ratios of adults to children
1 adult for 7 children (3-6 years), 1 adult for 4 children (0-3 years)
Well-being support early years children
Yes, it includes all levels of education
Support Staff
Teaching volunteering opportunities
Yes. More info at: maailmanvaihto.fi
Classroom assistants training
Yes, It requires 1 year of teaching assistant vocational training (40 weeks)
Lunch-time supervisors
Yes, activity performed by classroom assistants
Special Education Needs Disability (SEND)
Training required
Basic teacher (5 years) training allows basic knowledge to deal with SEND children.
But to provide individual or group assistance to SEND children a teacher must “Specialize”, this training is voluntary and requires an extra course.
Diagnosis considerations
All starts noticing if something is wrong, then discussing with parents, then depending of the issue involving specialized teacher,  pediatrician and or a psychologist mainly.
SEN classification
In terms of support: General support, deeper support, special support.
In relation to children: talented, normal, weak, need special curriculum
Responsible for the delivery
Education provider, usually the concerned municipality
Assessment
Children assessment
Yes, both formative and summative. BUT presented as a “learning experience”. No numerical assessment
How often it takes place
It is meant to take place daily verbally and numerically from 4-10.
Assessment moderation
No, the teacher remains as main responsible.
Assessment revision by principal
No needed, it is rather self-regulated by trust.

We learnt a lot about the 2 education systems, which are very different. The students of both parties were communicating fluently, and both students’ group were well prepared for each meeting; the information was very accurate and very completed. We would like to thank Jori and Duncan for their pedagogical approach for this course.  We really feel have learned and benefited from it.

Small Group work:
TAMK                                :  Adrian, Clement, Victor and Florence
Staffordshire University    :  Claire, Lisa, Myfanwy, Nazmeen, Rebecca and Samantha