Ammatillinen opettajankoulutus Kurussa 1994
Opiskellessani biologiaa ja metsänhoitoa 1980-luvun lopulla Joensuun yliopistossa näin itseni pikemminkin tutkijana kuin opettajana. Opintojen loppuvaiheessa hain kuitenkin opettajan sijaisuutta kansanopistosta, tehtävä oli ympäristöaineiden opettaja.
Kansanopisto, tarkemmin Hengitysliiton ylläpitämä Hoikan opisto osoittautui upean yhteisölliseksi työpaikaksi ja sijaisuus muuttui vakituiseksi toimeksi. Työ lukuvuoden mittaisen ympäristö ja yhteiskunta -kurssin vastaavana opettajana sisälsi paljon vastuuta, mutta myös vapautta toteuttaa omia ideoita, kunhan Turun yliopiston ympäristönsuojelun appron kurssit saatiin sisällytettyä ohjelmaan.
Aloin pohtia, missä suorittaisin opettajan opinnot. Metsäalan tausta johti tutkimaan Kurun normaalimetsäoppilaitoksen mahdollisuuksia. Kun siellä oli vielä alkamassa kehitysmaasuuntautunut opettajankoulutus, totesin, että tänne täytyy hakea.
Koulutus itsessään oli osa kehitysyhteistyöhanketta. Syyslukukaudella 1993 seitsemän suomalaisen opiskelijan kanssa opettajaopintoja teki noin 10 metsäalan ammattilaista Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta. Joulun alla kansainväliset ystävämme saivat todistuksensa ja lähtivät kotimaihinsa. Olen myöhemmin tavannut malesialaista ja thaimaalaista osallistujaa, kun he ovat olleet kansainvälisissä tehtävissä Suomessa.
Tammikuun lopulla 1994 lähdin yhdessä kurssikaverini Varpu Voipion kanssa kuudeksi viikoksi Owambolle Namibiaan opetusharjoitteluun. Ogongon maatalousoppilaitoksessa oli käynnissä suomalainen kehitysyhteistyöprojekti, jossa käynnistettiin metsäalan koulutusta. Hankkeessa oli töissä suomalaisia sekä Suomessa opettajankoulutuksensa saaneet opettajat Sudanista ja Nicaraguasta.
Opettajankoulutus monikulttuurisessa ryhmässä ja mahdollisuus tehdä harjoittelu kehitysmaassa avarsi omaa maailmankuvaa valtavasti. Suurin oppi oli varmasti suhtautuminen tilanteisiin avoimin mielin, joustavasti, mutta kuitenkin tarkkaavasti. Toiseksi englannin kielestä tuli luonteva opetus- ja työkieli.
Opettajankoulutuksen lisäksi toinen merkittävä opettajuuttani kehittänyt prosessi on ollut väitöskirjan tekeminen Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan oppiaineeseen. Siihen kuului lähes viikoittainen professori Yrjö Hailan johtama monitieteinen seminaari, jossa keskusteltiin työn alla olevista artikkeleista. Opimme palautteen antamista ja vastaanottamista sekä tieteellistä kirjoittamista.
TAMKissa aloin opettaa samaan aikaan kun tein väitöskirjaa, aluksi tuntiopettajana vuonna 2006 ja vuodesta 2010 alkaen päätoimisena. Biologian, metsätalouden ja ympäristöpolitiikan tausta sekä valmius opettaa englanniksi ovat tarjonneet minulle monipuolisia tehtäviä metsätalouden ja environmental engineering -koulutuksessa. Ymmärrys tieteellisestä prosessista ja valmennuksellinen ote ovat olleet suureksi avuksi, kun olen ohjannut opinnäytetöitä ja suunnitellut YAMK-opintoja. Kansanopistotaustasta kumpuaa halu olla kehittämässä työpaikkaa yhteisönä. Sitä olen toteuttanut TAMKin kestävän kehityksen ryhmän puheenjohtajana vuodesta 2012 alkaen.
Eveliina Asikainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti