8. joulukuuta 2017

Opettaja muutoksen silmässä

Jani Alanen
Ammatillinen opettajankoulutus 2009 ja Ammatillinen erityisopettajankoulutus 2015 TAOKissa


Olen toiminut Tampereen Urheiluhierojakoulussa opettajana vuodesta 1998 lähtien. Toimenkuvaani kuuluu anatomian, urheiluhieronnan sekä klassisen hieronnan opettaminen/ohjaaminen. Opettajaurani aikana vastuulleni on kuulunut myös vastaavat asiat hevoshieronnan puolella. Ammatillinen opettajankoulutus sekä ammatillinen erityisopettajankoulutus ovat antaneet suuren avun opettajuuteen. TAOKin koulutuksessa sain itselleni paljon uusia ajatuksia ja näkökulmia, joita olen käyttänyt omassa työssäni.

Opettajan työ on muuttunut paljon 20 vuoden aikana. Opetuksesta on tullut enemmän tiedon jakamista opettajalta oppilaalle sekä myös oppilaalta opettajalle. Asiantuntijuutta löytyy nykypäivänä enemmän kuin aiemmin. Uskon, että aiemminkin sitä oli, mutta koulukulttuuri oli erillainen, eli ”opettaja määräsi tahdin ja suunnan”. Haasteita on tuonut myös sosiaalinen media. Sosiaalinen media on parhaimmillaan erittäin hyvä oppimisympäristö, mutta pahimmallaan riippuvuutta aiheuttava ongelma. Opettajana on tärkeä pysyä mukana muutoksissa, mikä vaatii itsensä kehittämistä kaiken aikaa.

Itselläni on myös hevosalan koulutusta, ja tämä ala oli aikoinaan ihan varsinainen ammattini, mutta nykyään harrastus. Hevosten kanssa toimiessani olen huomannut sen olevat hyvinkin paljon samanlaista kuin opetustyössä oppilaiden kanssa toimiminen. Samalla kuitenkin antaen paljon vastapainoa opetustyöhön. Hevosia mielestäni käytetään liian vähän erityisopetuksessa. Hevosissa on paljon potentiaalia esimerkiksi niille, joilla on keskittymisvaikeuksia, hevonen on kunnioitusta herättävä eläin, joka on herkkä niin kuin on usein erityistä tukea tarvitsevatkin. Tästä syystä ne ovat usein välittömästi samalla aaltopituudella.

Toivotan kaikille opettajille energiaa, intoa ja aitoutta omassa työssään. Tämä ammatti on aina ollut tärkeää suomessa ja tulee aina olemaan.

Jani Alanen

7. joulukuuta 2017

Yksi tarina opettajuudesta

Seppo Janhonen
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2000


Kävin ammatillisen opettajankoulutuksen kahdessa osassa. Teknillisten oppilaitosten opettajankoulutuksen opiskelin aikana, jolloin Tampereen ammattikorkeakoulua, ensimmäistä TAMKia, perustettiin. Toimin tuolloin sähkötekniikan opettajana. Parhaiten minulle jäi mieleen ensimmäisestä jaksosta oma opinnäytetyöni, jonka aiheena oli käsitekartan hyödyntäminen opetuksessa.

Koulutuksen aikana minulla sattui olemaan opetukseni (jokin sähkövoimatekniikan kurssi) aiheena sähkövoiman tuotantotavat. Valitsin koulutuksen virittämänä menetelmäksi väittelyn, jonka periaatteita kirjasta tavasin. Ajattelin, että näin saan aikaan vuorovaikutusta. Sitä syntyikin - osin eri tavalla kuin olin tarkoittanut.

Kysyin ryhmältäni, ketkä kannattavat ydinvoimaa. Väittelyyn löytyi kaksi vapaaehtoista kannattajaa. Vastaavasti löytyi kaksi vastustajaa. Nyt minä ilmoitin, että vaihdetaankin rooleja: Kannattajat esittävät vastustajia ja päinvastoin. Perustelin, että näin osallistujat oppivat katsomaan asiaa toisen osapuolen kannalta.

Väittely sujui päälle päin hyvin. Jälkeenpäin yksi osallistuja, ydinvoiman vakaumuksellinen vastustaja, tuli sanomaan, että hän ei enää tee kanssani yhteistyötä. Hän antoi ymmärtää, että olin tullut loukanneeksi hänen eettistä vakaumustaan.

Konsultoin kouluttajia ja kyselin neuvoa, miten menetellä. Seuraavalla tunnilla pyysin kaverin kahden kesken juttusille ja pyysin anteeksi. Seurauksena oli, että nyt hän selkeästi totesi, että hän sittenkin pystyy jatkamaan yhteistyötä opettajan kanssa. Harvoin olen kokenut noin nopeita käänteitä ristiriitojen selvittämisessä.

Mietin, mikä on noista ajoista muuttunut. Vuorovaikutuksen rakentaminen on yksi perusasia, ja koen siinä oppineeni noista ajoista paljon. Ylipäänsä ikävuodet helpottavat opettajana toimimista. Syntyy ikään kuin itsestään kehäuskottavuutta, vaikkei oma osaaminen niin huimasti kasvaisikaan. Toistaiseksi vain yksi opettajaopiskelija on (hyväntahtoisesti) vihjannut, että Sepon voisi olla aika harkita eläkkeelle siirtymistä. Toistaiseksi en sitä kuitenkaan harkitse senkään takia, että omaan työnkuvaani on löytynyt uusia, positiivisesti haastavia sisältöjä. Ja onhan noita työvuosia vielä jäljellä, jos Sipilän hallituksen painotuksia muistetaan.

Opettajuudessa on vuosikymmenestä toiseen jotain olennaisilta osiltaan samaa. Gilbert Highet (The Art of Teaching, 1959) on kiteyttänyt hyvän opettajan olemuksen seuraaviin piirteisiin: hyvä opettaja
  • tuntee asiansa
  • tykkää asiastaan
  • tykkää opiskelijoistaan.
Jos yhden asian saisin listaan lisätä, se olisi seuraava: hyvä opettaja tykkää ohjaamisesta, opettamisesta. Tämä neljäs kriteeri tosin sulkee pois opettajahuumorin, jonka mukaan opettajan työ kyllä sujuu niin kauan kuin opiskelijat eivät ole häiritsemässä.

Itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi olen seurannut netistä Ilta-Sanomien "Sata tarinaa sodasta" -sarjaa. Veteraanit kertovat puhuttelevia tarinoita kansakuntamme kohtalon vuosista. Eräs entinen opettajanikin, Aimo Reinikainen, esiintyy tuossa sarjassa. Saamme olla kiitollisia siitä, että oli ihmisiä, jotka olivat valmiita taisteluun. Meidän nykypäivän opettajilla on sen ansiosta ulkoisesti rauhalliset puitteet käydä yhteistä kamppailuamme oppimisen, ohjaamisen ja opettamisen rintamalla.

Seppo Janhonen


5. joulukuuta 2017

Ohjaavan opettajan muistelmia

Karl-Erik ”Kalle” Hasa
Ammatillinen opettajankoulutus Kurussa 1977


Olen kotoisin Länsi-Lapista ”nuuskakairasta” Ylitornion kunnasta ja vielä tarkemmin Tengeliön kylästä. Tengeliö sijoittuu jonkin verran napapiirin alapuolelle Aavasaksan kupeeseen liki Tornionjokea.

Näiltä kairoilta olen ammentanut metsäoppini ja kokemukset metsätyöstä 1970-luvulta alkaen. Kuten muutkin ikätoverini tuohon aikaan, niin myös minä pääsin tai oikeammin jouduin tekemään oikeaa metsurintyötä. Sen jälkeen osaamiseni on karttunut eri metsäopintojen kautta.

Ensimmäisen ja viimeisen metsäalan tutkinnon suorittamisen väli on peräti 40 vuotta. Metsäopinnot lähtivät liikkeelle vuonna 1971 Lapin metsäkoulun metsätalouden perusoppijaksolta ja viimeisin tutkintoni on vuodelta 2011 Mikkelin ammattikorkeakoulusta metsätalousinsinööri YAMK. Tähän väliin mahtuu monenlaista opiskelua kuten ammatillinen opettajankoulutus, opinto-ohjaajan- ja ohjaavan opettajan koulutukset sekä urheiluharrastuspuolelta useita valmentajakoulutuksia mm. lentopallon huippuvalmentajatutkinto 1990-luvulta.

Suurimman osan työurastani olen ollut erilaisissa ammatillisen koulutuksen opetustehtävissä Pohjois-Savossa sekä alueellisissa ja valtakunnallisissa projekteissa. Lisäksi ”reppuun” on mahtunut erilaisia luottamus- ja harrastustoimia. Nykysin tärkeimpänä on omassa maakunnassa vaikuttava Maaseutuammattiin ry.

Monialainen oppilaitoksemme on uudelta nimeltään Savon ammattiopisto ja sijaintipaikkani on aina ollut Toivalan koulutusyksikkö. Tehtävänimikkeitä on vuosien varrella ollut monia kuten lehtori, kurssiteknikko, osastonjohtaja, yksikönjohtaja, tulosaluejohtaja, vs. rehtori ja koulutuspäällikkö.

Työhöni on keskeisesti kuulunut myös koulutuksen kehittämistehtäviä. Oman oppilaitoksen lisäksi vastuullani on ollut Ammattikasvatushallituksen ja nykyisen Opetushallituksen toimeksiantoja. Jo 1980-luvulla toimin valtakunnallisena keskiasteen koulunuudistuksen toimeenpanokouluttajana. Samanaikaisesti toimin myös useissa opetuksen kehittämisryhmissä. Viimeiset kolme vuotta tehtävänimikkeeni on ollut metsäopetuksen erityisasiantuntija. Tärkeimpänä valtakunnallisena tehtävänä oli kokoon juosta ja valmistella uutta eri koulutusasteiden sekä metsäorganisaatioiden ja järjestöjen yhteistä Metsäkoulutus ry:tä. Yhdistys perustettiin toukokuussa 2016. Pohjois-Savossa olen tällä hetkellä vastuullisena johtajana noin 3 miljoonan euron metsä- puunkuljetuslogistiikan koulutushankkeissa.

Oma opettajakoulutukseni Kurun normaalimetsäopistossa ajoittui vuosille 1976–1977. Aloittelin tuolloin opettajauraani Hirvaan metsätyökoulussa silloisessa Rovaniemen maalaiskunnassa. Lähialueella sijaitsi myös kolme muuta alan oppilaitosta: Rovaniemen metsäopisto, Hirvaan metsäkonekoulu ja Lapin metsäkoulu. Alueen oppilaitoksiin tarvittiin ohjaava opettaja ja se pesti lankesi minulle heti oman opettajakoulutukseni jälkeen. Jo seuraavana syksynä toimin ohjaavana opettajana muutamille metsätyönopettajille. Tästä se kaikki lähti liikkeelle ja sitä on nyt kestänyt jo 40 vuotta.

Ohjaustyön alkuaikoina kohderyhmänä olivat vain metsäalan opetustehtäviin auskultoivat opettajat. Myöhemmin ohjaus on laajentunut koskemaan eri koulutusaloja mikä on ollut kaikella tavalla rikastuttavaa ja opettavaista aikaa myös itselleni. Lisäksi opettajankoulutukseen hakeudutaan yhä enemmän suoraan yrityksistä ja muualta työelämästä.

Toki näiden vuosikymmenien aikana myös opettajakoulutuksen opetussuunnitelmat ja itse toteutus ovat kehittyneet monella tavoin. Lisäksi TAMKin johtamana koulutuksen tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus sekä käytänteet ovat yhdenmukaistuneet ja kehittyneet ajan vaatimusten mukaisesti. Erityisen tärkeää ovat olleet ohjaavien opettajien omat koulutukset, rooli sekä ohjaustyön merkitys ohjattaville.

Omaa osaamistani ja työmotivaatiotani on lujasti vahvistanut työskentely opettajana, valmentajana, esimiehenä sekä koulutusten kehittäjänä. Näissä kaikissa tehtävissä on hurjan paljon samoja elementtejä ja niitä on pystynyt hyödyntämään myös ohjaavan opettajan työssä. Vastaavasti ohjaavana opettajana toimiminen on antanut uutta sisältöä muihin arkiaskareisiin.

Henkilökohtaisesti olen saanut erityisen paljon elämänoppia kaikilta niiltä ihmisiltä joita olen eri koulutus-, työ-, ohjaus- ja muissa vastaavissa tilanteissa kohdannut. On ollut hienoa tavata heitä myöhemmin ”turuilla ja toreilla”. Varsinkin kun on huomannut, että ”siivet” ovat kantaneet ja monet heistä ovat edenneet hyvin myös omalla työsarallaan. Se on ollut kaikkein palkitsevinta.

Nuorissa on voimaa ja heidän vastuullaan on 100-vuotiaan Suomen tulevaisuus. Meidän yhteinen tehtävämme on tarjota heille oma osaamisemme, kokemuksemme ja tarvittavat elämän eväät.

Toivalassa 30.11.2017
Karl-Erik Hasa



14. marraskuuta 2017

Kiinanopettaja

Jun Liu
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKissa 2014


Työskentelin Kiinassa teollisuuden palveluksessa noin 10 vuotta. Suomeen muutin vuonna 2000. Suomessa olen työskennellyt mm. Nokialla, TAMKissa ja Tampereen kaupungilla.

TAMKissa olen opiskellut tradenomiksi 2011 sekä suoritin ammatillisen opettajankoulutuksen vuonna 2014. Nyt opiskelen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

Opettajankoulutuksen jälkeen olen opettanut kiinaa. Opettajankoulutus oli tärkeä minulle. Sain paljon uusia ajatuksia koulutuksesta ja opettajalta. Käytän opiskelemiani tietoja ja taitoja työssäni työelämässä, ne ovat tosi hyödyllisiä.

Jun Liu

Asiantunteva opettaja vai opettava asiantuntija?

Virve Antinoja
Ammatillinen opettajankoulutus englanninkielisessä ryhmässä TAOKissa 2016


Ammatillisen opettajan työ edellyttää hyvää itsetuntoa

Syksy alkoi kauhunsekaisissa tunnelmissa, kun kesälomalta palatessa sain kuulla minulle suunnitellun opetuskuorman määrän. Olin iloinen, että sain paljon opetustyötä – sitähän olin jo pitkään toivonut. Samaan aikaan olin kauhuissani! Ehdinkö valmistella uudet opintojaksot muiden töiden lomassa, osaanko suunnitella opiskelijoille lisäarvoa tuottavia opintokokonaisuuksia sekä oikeita asioita mittaavan arvioinnin. Myös käytössä oleva verkko-oppimisympäristö huolestutti, koska en ollut käyttänyt sitä pitkään aikaan. Mitä jos epäonnistuisin kaikessa ja syksystä tulisi stressaavin aika ikinä?

Valmistuin filosofian maisteriksi vuonna 2000 Oulun yliopistosta. Opiskelin pääaineena informaatiotutkimusta, sivuaineina luin mm. markkinointia, sosiologiaa ja kasvatustieteitä. Työllistyin Centria-ammattikorkeakouluun heti valmistuttuani. Ensimmäiset viisi vuotta toimin informaatikkona kaupallisessa tietopalvelussa. Sen jälkeen sain kaksi lasta ja vietin hoitovapaalla viisi vuotta. Palasin takaisin töihin vuonna 2010, jonka jälkeen olen saanut tehdä monenlaisia mielenkiintoisia työtehtäviä. Olen mm. vastannut yksikön viestinnästä ja markkinoinnista, toiminut koulutuspäällikkönä ja projektipäällikkönä sekä verkostokoordinaattorina. Tällä hetkellä toimin tutkimus- ja kehitysyksikössä projektisuunnittelijana, markkinoin messupalveluja ja edustan Centriaa ydinvoimaan ja suurhankkeisiin liittyvässä koulutusverkostossa. Opetustehtäviä olen tehnyt Centria-uran alusta saakka, vuodesta 2000. Informaatikkona opetin akateemista tiedonhakua ja myöhemmin olen opettanut viestintää. Tänä syksynä opetusrepertuaariini tuli TKI-toiminta –opintojakso sekä suomen kielen opetukset vieraskielisille opiskelijoille.

Pedagogiset opinnot suoritin TAOKssa valmistuen jouluna 2016. Onnittelin itseäni jo opintojen kuluessa ja varsinkin valmistumisen jälkeen hyvästä valinnasta: kansainvälisessä, englanninkielisessä ryhmässä suoritetut opinnot antoivat uusia näkökulmia oppimiseen ja oivaltamiseen. Ja sitähän opetus ja oppiminen parhaimmillaan on! Että näet välillä asioita muustakin kuin omasta näkökulmastasi. Opettajat Sisko ja Jori olivat myös mitä parhaimpia oppaita opettajaksi oppimisen polulla. Valmiita vastauksia ei annettu, mutta hyviä kysymyksiä tarjoiltiin. Pedagogisten opintojen aikana oli hyvä olla välillä opiskelijan roolissa. Kun annettiin mahdollisuus, niin halusin suorittaa opintoja mahdollisimman paljon verkon välityksellä. Sain tuntumaa mitä etänä läsnäoleminen on. Nykyinen monimuotototeutus tarjoaa mahdollisuuksia, mutta vaatii myös paljon. Opettajan pitää osata käyttää teknologiaa, joka ei kuitenkaan saa varastaa huomiota opetettavalta aihealueelta.

Aiemmin aina esittelin itseni uudelle opetusryhmälle opettavana asiantuntijana. Tunsin olevani pedagogisesti epävarma, mutta asiantuntemukseni työhöni liittyvissä asioissa antoi itseluottamusta. Tänä syksynä olen ajatellut, että alan olla jo asiantunteva opettaja! Mahtava tunne! Tiedän, että olen opettajaksi oppimisen alkutaipaleella ja paljon on vielä opittavaa ja koettavaa, mutta olen jo varma osaamisestani. Osaan suunnitella (ainakin teoriassa) hyvän opintojakson, osaan ottaa monia asioita huomioon ja olen avoin kaikelle opiskelijoiden antamalle palautteelle. Olen huomannut, että varmalla suunnittelupohjalla kestää paremmin opiskelijoilta tulevaa palautetta.

Miten sitten selvisin syksyn aloitushaasteista? Juttelin avoimesti Kokeneelle Kollegalle huolenaiheistani ja sain pelastavia neuvoja sekä opintojaksojen suunnitteluun että käytössä olevan oppimisympäristön hallintaan. Syyskuu ja lokakuu menivät kauhun- ja onnentunteiden vaihdellessa. Varsinkin suomen tunneilla minusta tuntui välillä ihan huijarilta. Olenko paras opettamaan verbien taivutusta ja partitiivin käyttöä, kun en itsekään ole mikään kielinero. Kokenut Kollega helpotti oloani toteamalla, että osaan suomea kuitenkin enemmän kuin opiskelijani. Tottahan se tietysti on, mutta haluaisin olla oikein hyvä opettaja – kaikille! Haluan, että opiskelijat kokevat oppivansa. Haluan myös, että opetukseni vaikuttaa suunnitelmalliselta ja että pääsemme yhdessä tavoitteisiin. Olen hieman huojentunut, koska olen huomannut, että opiskelijat havaitsevat innostuneisuuteni ja se pönkittää heitä ja myös minua parempiin suorituksiin.

Opettajan työ vaatii hyvää itsetuntoa! On oltava tietoinen valinnoistaan ja osattava tarpeen vaatiessa perustella ne. On kestettävä monenlaista palautetta, myös hyvin kriittistä. Ammatillisella puolella opettaja saa ottaa osaamisensa hyvin laaja-alaisesti käyttöön. Käytännössä laaja-alaisuus tarkoittaa sitä, että väistämättä jossain vaiheessa uraa joutuu epämukavuusalueelle (opettamaan jotain, josta ei ole kokemusta tai jota ei ole koskaan opettanut). Mutta se tunne, kun kaiken epävarmuuden, ponnistelun, stressin ja työn jälkeen yksikin opiskelija kiittää opetuksesta ja oppimisesta! Se tunne on kaiken vaivan arvoinen.

Virve Antinoja

Liiketaloutta sote-opiskelijoille


Tiina Wickman-Viitala
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2009


Olen liiketalouden lehtori, ja opiskelin opettajaopinnot TAMKissa, TAOKK 08TaMa-ryhmässä. Olin aloittanut PIRAMKissa opettajana vuotta aiemmin, syyskuussa 2007. Ohjaajanamme toimi Sirpa Levo-Aaltonen – nykyään työhuoneemme samassa kerroksessa B5:ssa!

Nyt syksyllä 2017 alkoi siis minun 11. vuosi opettajana, tosin viimeiset vuodet ennemminkin ohjaajana ja valmentajana, sillä olen ensimmäisten joukossa suorittanut Proakatemian valmentaja-opinnot, aloittaen jo 2013 Veijo Hämäläisen johdolla.

Pääsin ’sisälle’ opettajan työhön Pirkanmaan ammattikorkeakoulun Ikaalisten yksikön kautta, ja tuolloin vielä oli olemassa agronomiyksikkö, jossa opetin Tampereella kirjanpitoa. Pirteria-ruokalassa tutustuin PIRAMKin opettajiin, ja jossain vaiheessa tuli tarvetta talouden opettamiselle sen aikaisissa erikoistumiskoulutuksissa, mm. Johtaminen sosiaali- ja terveysalalla, sekä sote-puolen YAMK-opinnoissa.

Olen erityisen innostunut kouluttamaan juuri sote-puolen opiskelijoita, koska olen kiinnostunut terveysasioista, erityisesti terveyttä ylläpitävistä toiminnoista, kuten ruokailusta ja liikunnasta. Olen aiemmalta koulutukseltani farmaseutti, kauppatieteiden maisteriksi opiskelin vasta sen jälkeen. Sote-puolen opiskelijoilta olen itse oppinut paljon, ja kontaktiopetusten keskustelujen myötä – aiemmin hyvään aikaan, nyt opintojakso on mennyt verkkoon – sain monet sote-asiantuntijat innostumaan taloudesta ja havaitsemaan sen ymmärtämisen tärkeyden näin niukkojen resurssien aikana.

En olisi koskaan voinut kuvitella olevani opettajan uralla, ja vieläpä nauttia tästä työstä! Pidän siitä, että työajat ovat muuttuvia ja joustavia, opiskelijoiden kohtaaminen ja ohjaaminen on aina mielenkiintoista, ja nuorten ihmisten kanssa työskentely antaa itselle perspektiiviä. Yrittäjyys- ja talousaiheiden opettaminen on lähtökohtaisesti haasteellista, koska opiskelijoilla saattaa olla ennakkokäsitys sen vaikeudesta tai monimutkaisuudesta tai luulla sen vaativan ns. korkeampaa matematiikkaa. Näen päätehtävänäni kumota nämä väärät käsitykset ja innostaa opiskelijoita hakemaan tietoa niin kuntataloudesta ihan yleissivistyksen vuoksikin kuin yritysten taloudesta ja kannattavuudesta, jotta palkansaajinakin he ymmärtäisivät yrittäjän näkökulmasta työpaikkansa taloudellisen tilanteen.

Löysin vanhasta opettajaopintojen aikaisesta portfoliosta seuraavanlaisen kuvan.



Tässä kuvassa, tammikuussa 2009, opetan PIRAMK Ikaalisissa taloushallinnon suuntautumisvaihtoehdon valinneille, toisen vuosikurssin opiskelijoille, kurssia Taloushallinto toimintojen ohjaajana. Kurssin pitäminen on tässä minulle jo toinen kerta, olin vetänyt sen ensimmäistä kertaa keväällä 2008. Kirjana luetaan Neilimo-Uusi-Rauvan Johdon laskentatoimi -kirjaa, josta kuva heijastettuna. Kurssi oli integroituna Harjoitusyritystoimintaan, nykyään nimellä Kykylaakso-opintojakso. Tämä tunti videoitiin aikanaan viestinnän harjoituksena.

Tiina Wickman-Viitala 

Koneautomaatio-opetuksen uranuurtaja



Olavi Kopponen
Teknillisten oppilaitosten opettajankoulutus TOPKOssa 1988

Aloitin Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa koneautomaation yliopettajana 1987. Hakuprosessiin liittyvän näytetunnin pidin kesällä ja työsuhde alkoi 1.8. Ensimmäinen kosketus tekuun oli, kun tulin pedagogiselle kurssille elokuun alussa. Muistan vieläkin, että ensimmäinen tapaamani henkilö oli Eeva Manni.

Tulin yritysmaailmasta, olin työskennellyt Neste Oy:ssä automaatioinsinöörinä ja asiantuntijana. Opetusmaailma oli minulle aivan uutta ja pedagoginen koulutus tuli todella tarpeeseen. Pedagoginen koulutus kyllä antoi ohjeita, miten jokaiselle tunnille tulisi olla tuntisuunnitelma. Se oli hieman ristiriidassa sen asian kanssa, että ei ollut vielä valmiina koneautomaation opetussuunnitelmaa. Koneautomaatio lähti käyntiin niihin aikoihin Suomen tekuissa ja opetussuunnitelmatyö käynnisteltiin samaan aikaan, kun opetus käynnistettiin kokeiluluonteisesti. Oli siis haastavaa ja kiinnostavaa päästä heti mukaan prosessiin, jossa luotiin jotakin uutta. Pedagoginen koulutus, jota pääsin samaan aikaan suorittamaan, antoi eväitä opettajuuteen. Tärkein oppi minulle oli, että ole itsellesi armollinen. Aloittavalla opettajalla riittää työtehtäviä ja pitää muistaa, että kuormitus säilyy kohtuullisena. Itse opettajuuteen kasvaminen oli usean vuoden projekti.

Siihen aikaan luokissa ei ollut tietokoneita. Oli joitakin tietokoneluokkia, mutta opetusmateriaalia ei juurikaan jaettu sähköisessä muodossa, koska sitä ei yksinkertaisesti ollut jaettavana. Sain entiseltä työnantajaltani entisen tietokoneeni sijoitettavaksi omaan kotiluokkaani. Sijoitin sen tietenkin luokkaan opiskelijapulpetille ja sovimme, että kukin opiskelija toimii vuorollaan kirjurina. Opiskelija kirjoitti silloisella TEKO-tekstinkäsittelyohjelmalla tunnin aikana muistiinpanot, jotka sitten jaettiin opiskelijoille. Opiskelijoilla oli siis jo omia tietokoneita, vaikka niitä ei luokissa ollutkaan. Informaation jakotapa oli tietenkin sen aikainen lerppulevy. Kohta alkoi tulla korppulevyjä. Opiskelijat kävivät keskustelua, kumpaa välinettä käytetään tiedostojen jakamiseen, lerppua vai korppua. Koneissa kun yleensä oli vain toinen asema. Eräs opiskelija totesi, että kyllä jokaisella miehellä löytyy lerppu- ja korppuasema. Joskus se vaan on korppu, yleensä lerppu.

Harjoitustehtäviä alkoi kertyä tiedostoiksi, jotka kasvoivat tehtävämäärän lisääntyessä. Uudet koetehtävät lisäsin aina mukaan harjoitusmonisteeseen. Kerran kiireessä koetta laatiessani kokeeseen tuli kaksi kertaa sama tehtävä, eri tehtävänumerolla. Opiskelijat eivät tietenkään maininneet kokeen aikana asiasta mitään. Niinpä tehtävä arvioitiin kahteen kertaan.

Monistamo monisti opiskelijoille tulevat opetusmonisteet. Sprii-monistuskoneiden aikana oli sanonta, että jos opettajahississä tuoksuu pirtu, niin silloin on tuoretta tietoa.

Monistushuoneessa oli muutama tietokone opettajien käyttöön. Kerran sinne oli ilmestynyt uusi tietokone, ja kiireessä välitunnilla minun oli tarkoitus tulostaa muutama tiedosto. Koneessa oli levykeasema, mutta se oli asennettu sellaisella tavalla, että levyaukon yläpuolella oli korpun mentävä aukko. Niinpä työnsin korpun sinne. Liisa Rikala toimi siihen aikaan tietokoneista vastaavana opettajana ja hän totesi, että eipä kukaan vielä ole aikaisemmin onnistunut tekemään tällaista. No saatiinhan se korppu ulos, kun koneen levyasema irrotettiin. Sähkölaboratorioissa olenkin tuonut opiskelijoille esille tuotesuunnittelun psykologian, eli reikä viestii käyttäjälle, että sinne laitetaan jotakin. Meiltä löytyy oikean ja vasemman käden saksia ja niiden reikiin laitetaan tietenkin sormet. Mutta virtamuuntajassa olevaan aukkoon ei tule laittaa sormia, vaan se on johdinta tai kaapelia varten.

Opetustehtävissä opettajan tulee uudistaa jatkuvasti omaa opetustaan. Luopuminen on usein opettajalle vaikeaa. Kun sain kerrytettyä enemmän opetusmateriaalia tiedostoina, niin oli aika uudistua. Se onnistuikin tosi hyvin. Tiedostojen tallennuspaikat eivät olleet kovin luotettavia. Kotikoneella säilytin runsaasti opetusmateriaalia. Kerran ekaluokkalainen poikani päätti formatoida tietokoneen C-aseman. Hänen mielestään se oli ratkaisu joihinkin ongelmiin. No minun kohdalla se merkitsi tallennetun opetusmateriaalin häviämistä. Hetken järkytyksen jälkeen totesin, että kerrankin tulee uudistettua opetusmateriaali.

Kyllä opetussuunnitelmaakin uudistettiin. Vuosittain saatettiin tehdä ainakin pieniä muutoksia. Konetekniikan opetussuunnitelmassa muutettiin yhtenä vuonna erään tietotekniikan kurssin sisältöä, ja kurssille annettiin samalla uusi nimi. Aikaisempi kurssi jäi kuitenkin jostakin syystä myös mukaan suunnittelupohjiin. Tämän tuloksena lukujärjestykseen tuli aikaisempi tietotekniikan kurssi ja uudempi tietotekniikan kurssi hieman eri nimellä. Näille kursseille satuttiin nimeämään eri opettaja. Tämän tuloksena molemmat kurssit ehtivät mennä 6 viikon ajan ennen kuin opiskelijat huomasivat, että heillä on kaksi samanlaista kurssia, kursseilla on eri nimi ja eri opettajat. No asiahan korjattiin ja opiskelijoiden eduksi.

Tekniikka menee vauhdilla eteenpäin. Ihminen ei kuitenkaan juurikaan muutu. Pedagogiset keinot tämän päivän oppimisessa ovat erilaisia. Kuitenkaan mikään pedagogiikka ei korvaa sitä, että oppijan tulee tehdä työtä oppimisen eteen. Uudet kehittyneet oppimisympäristöt siirtävät vastuuta oppijalle. Tulevaisuudessa opettajien tulee tukea opiskelijoita entistä enemmän oppimaan oppimisessa.

Olavi Kopponen