Suurin osa tarinoista on opettajankoulutuksen suorittaneilta. Kaksi kirjoittajaa on suorittanut opinto-ohjaajankoulutuksen ja kaksi TAOKissa sekä opettajan- että erityisopettajankoulutuksen. Koulutusmuistoja on 40 vuodelta: vanhimmat vuodelta 1977 ja uusimmat vuodelta 2017.
Useimmat kirjoittajat (22) olivat opiskelleet TAOKissa tai TAOKKissa*), 13 oli opiskellut TOPKOssa ja 6 Kurussa. Joukossa on yksi, joka suoritti teknillisten oppilaitosten opettajankoulutuksen TOPKOssa ja täydensi sen ammatilliseksi opettajankoulutukseksi TAOKKissa.
Suurin osa kirjoittajista oli toiminut opettajana koulutuksessa ollessaan ja toimi edelleenkin. Heistä 9 ei toiminut opettajana opiskelunsa aikana. Kirjoitushetkellä 3 oli eläkkeellä ja 10 muissa tehtävissä kuin opettajana. Näistä opettajana toimimattomista lähes kaikki olivat koulutuksen kehittämis- ja hallintotehtävissä, lähellä opettajuutta siis edelleen. Ohjaavana opettajana oli uransa aikana toiminut 16 kirjoittajaa.
Kaikki kirjoittajat muistelevat koulutustaan ja sen antia lämmöllä ja kokevat saaneensa siitä tarpeellista oppia opettajuutensa kehittämiseen. Selvää tietysti on, että koulutuksensa jotenkin negatiivisena kokeneet eivät vastaa tällaisiin kirjoituspyyntöihin. En pyrikään tässä edustavaan selvitykseen, vaan kokoan joitakin tarinoista nousevia asioita.
Miksi opettajankoulutukseen?
Opettajankoulutukseen oli hakeuduttu lähinnä kahdentyyppisistä syistä: Osa halusi kehittyä opettajana ja saada uutta osaamista opettamiseensa, osalle se oli pakollinen suoritus tai haave vakinaisesta paikasta. Nämä eivät tietysti ole toisiaan pois sulkevia motiiveja. Uteliaisuuskin saattoi olla taustalla.
- Halusin toki kehittyä opettajana, mutta rehellisesti myös pedagoginen pätevyys ja sen kautta saavutettava vakituinen työpaikka kiinnosti.
- Opettajankoulutuksen tarve korostui päivittäisessä opetustyössä, kun asiaosaaminen ei aina riittänyt antamaan tyytyväisyyttä oman työn onnistumiseen.
- Opetusmaailma oli minulle aivan uutta ja pedagoginen koulutus tuli todella tarpeeseen.
- Käsittääkseni olen ensimmäistä tekun opettajasukupolvea, vuonna 1988 aloittanut, jolle pedagogiset opinnot tulivat pakolliseksi virkavelvollisuudeksi.
- Kun kuulin, että Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa järjestettiin pedagogisia kursseja kesäisin, päätin katsoa, mitä uutta sellaisella kurssilla oppisin.
Opettajankoulutuksen anti
Opettajankoulutuksesta koettiin saadun monenlaisia asioita: työkaluja opettamiseen, itseluottamusta, varmuutta toimia opettajana, monialaisia verkostoja, uusia näkökulmia sekä kehittyviä arvoja.
- Opin luottamaan itseeni, mielipiteisiini, näkökantoihini ja muiden näkökantojen arvostamiseen, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin omani.
- Opinnoissa pidin erityisesti lähipäivistä, pienryhmätyöskentelystä eri alojen ammattilaisten kanssa sekä yhteistyöstä ohjaavan opettajan kanssa. Oli hienoa päästä seuraamaan eri alojen opetusta sekä kyselemään ja pohtimaan asioita, joita opettajan arjessa ei välttämättä ehdi tai rohkene ottaa puheeksi.
- Opinnot antoivat uusia näkökulmia oppimiseen ja oivaltamiseen. Ja sitähän opetus ja oppiminen parhaimmillaan on! Että näet välillä asioita muustakin kuin omasta näkökulmastasi.
- Tärkein oppi minulle oli, että ole itsellesi armollinen. Aloittavalla opettajalla riittää työtehtäviä ja pitää muistaa, että kuormitus säilyy kohtuullisena. Itse opettajuuteen kasvaminen oli usean vuoden projekti.
- Käsite opetuksen käyttöteoria oli itselleni löytö, jota olen soveltanut kuluneiden opettajavuosien aikana. Aikojen saatossa se on kiteytynyt lyhyeen muotoon: Parhaimmillaan opettaja ei ole oppimisen este.
- Opekoulutus kolahti minuun kerralla. Kasvatustiedekin, joka aprona aineopintojen yhteydessä oli tuntunut aivan höpöhöpöltä, yhtäkkiä kävi järkeen. Kaikki, mitä opin liittyi suoraan omaan työhöni.
- Pelkän teknisen ajattelun rinnalle sain vähän pehmeämpiäkin arvoja, miten opetusta olisi hyvä toteuttaa.
Myös opetuksen tukihenkilöt kokevat saaneensa hyötyä opettajaopinnoista:
- Opettajankoulutus onkin ollut ehdoton voimavara koulutuksia suunnitellessa, sillä olen saanut varmuutta omaan työhöni nimenomaan opettajankoulutuksen kautta. Lisäksi uskon, että myös opetuksen tukihenkilöstön, kuten verkkopalveluiden kehittäjien ja ylläpitäjien, on hyödyllistä ymmärtää pedagogiikkaa ja opettajan työtä.
- Opettajankoulutuksesta ja opettajuudesta on ollut suuri hyöty myös nykyisissä esimiestehtävissä.
Koulutuksesta oli selvästi saatu varsinaisen ”virallisen opin” lisäksi myös sosiaalisia kontakteja sekä vapaa-ajan iloja. Aikaisemmin vapaa-ajan merkitys korostui, kun lähijaksot olivat nykyistä pitempiä, mutta eivät vapaa-ajan puuhat nykyisinkään merkityksettömiä ole.
- Meillä oli hauskaa koko opiskelun ajan viiden hengen ryhmässä, joka osin kokoontuu edelleen syksyiseen sienimetsään – miettimään mitä jatkossa, mitä ollaan vuoden mittaan tehty ja muutoinkin vain hauska pitämään.
- Ryhmämme oli luvalla sanoen rönsyilevä ja toimelias myös vapaa-aikana.
- Muodostettiin Huvitoimikunta lähijaksojen iloksi. Tarkoituksena oli järjestää jokaiselle illalle jotakin toimintaa koko porukalle. Siihen aikaan lähijaksot kestivät viikon tai pari – ei päivän tai pari kuten nykyään. Joka ilta siis ainakin Huvitoimikunnalla oli hauskaa tekemistä.
- Muistan, kuinka Tampere oli kaunis ja siisti kaupunki. Luonto oli kauneimmillaan kesällä. Opettajalle oli kuin lomaa tulla valmiiseen pöytään. Asuimme hotellissa, päiviä TOPKOssa jaksottivat kahvitauot ja lounastauot, jolloin oli tilaisuus keskustella kollegojen kanssa.
Mikä palkitsee opettajan työssä?
Opettajan työssä koetaan palkitsevana mm. opiskelijoiden oppimisen havaitseminen, saatu positiivinen palaute, vaikutusmahdollisuudet, mahdollisuus omaan oppimiseen ja nuorten kanssa työskentely.
- Ammatillinen opettaja rakentaa yhteiskuntaa yhdessä opiskelijoiden ja työelämän kanssa.
- Opettajan työssä palkitsevinta mielestäni on se hetki, kun näkee oivalluksen syttyvän oppilaan silmissä.
- Opettajan työ on antanut mahdollisuuden toimia nuorten ja yleensä aktiivisten ja tiedonjanoisten ihmisten parissa. Se on pakottanut jatkuvaan itsensä tarkkailuun ja kehittämiseen.
- Parasta opon työssä on saada olla näköalapaikalla. Toisaalta pääsee tutustumaan opiskelijoiden arkeen iloineen ja suruineen, toisaalta pääsee näkemään ja vaikuttamaan taustalla tapahtuvaan päätöksentekoon.
- Mutta se tunne, kun kaiken epävarmuuden, ponnistelun, stressin ja työn jälkeen yksikin opiskelija kiittää opetuksesta ja oppimisesta! Se tunne on kaiken vaivan arvoinen.
- Opettajan työssä palkitsevaa on sen monipuolisuus ja substanssiosaamisen laaja-alainen ja jatkuva kehittäminen.
- Palkitsevaa työssäni on kuulla huikeita uratarinoita, joissa opiskelijamme ovat sijoittuneet todella vaativiin ja haasteellisiin esimies- ja asiantuntijatöihin.
- Itse opettajan työssä taas voimaa antoi työskentely nuorten ihmisten parissa. Tuntui siltä, että itsekin pysyi sillä tavalla nuorempana.
Opettajan identiteetti
Yksi mielenkiintoinen piirre ammatillisen opettajuuden kehittymisessä on opettajan identiteetin omaksuminen tai hyväksyminen. Aloittelevalla opettajalla on usein vahvana tutkintokoulutuksen ja työkokemuksen mukainen ammatti-identiteetti, ja opettajan identiteetin liittäminen siihen saattaa viedä aikaa.
Yksi vastaaja kertoi vielä opettajankoulutusta aloittaessaan sanoneensa, ettei ole opettaja, vaan insinööri. Toinen kirjoittaja kertoi näin: ”Aiemmin aina esittelin itseni uudelle opetusryhmälle opettavana asiantuntijana. Tunsin olevani pedagogisesti epävarma, mutta asiantuntemukseni työhöni liittyvissä asioissa antoi itseluottamusta. Tänä syksynä olen ajatellut, että alan olla jo asiantunteva opettaja! Mahtava tunne!”
*) TAMKin opettajankoulutusyksiköstä käytettiin aikaisemmin lyhennettä TAOKK (ammatillinen opettajakorkeakoulu), nykyisin TAOK (ammatillinen opettajankoulutus).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti