Tulevaisuuden osaamista kartoittamassa

Asenteiden kehittäminen, poikien ja miesten elinikäisen oppimisen polkujen vahvistaminen sekä yrittäjyyden edistäminen. Tässä lista muutamista kirjoittajalle tärkeimmistä ja mielenkiintoisimmista kehittämisteemoista, joita Osaavia ammattilaisia tulevaisuuden työtehtäviin -kutsuseminaarissa TAMKin Mediapoliksen kampuksella 6.10. käsiteltiin. Tilaisuudessa oli useita upeita puhujia, joiden yhteisenä teemana oli osaaminen tulevaisuudessa. Kutsuseminaari päättyi verkostokahveihin ja päivän teemaan liittyvien esittelypisteiden vierailuihin.

Näyttötutkinnoissa oppijan asenne on Sokoksen myyntipäällikkö Tuija Laaksosen mukaan ratkaisevassa roolissa valmistumisen jälkeisen työllistymisen kannalta, jolloin asenteiden kehittäminen on yksi koulutuksen tulevaisuuden haasteista. Työttömyyden lisääntyessä ja kilpailun kiristyessä jäljelle jäävistä työpaikoista asenteen merkitys uudelleen työllistymiselle tai itsensä työllistämiselle korostuu entisestään. Kansanedustaja Olli-Poika Parviainen korostikin yrittäjyyden edistämisen tarvetta, sillä nykyinen työelämä ei enää takaa koulutuksen jälkeistä pysyvää palkkatyötä, vaan yrittäjyyden erilaiset muodot tulevat lisääntymään. Tämä haastaa koulutusta panostamaan oppimisen valmiuksien saavuttamiseen ja elinikäisen oppimisen idean sisäistämiseen. Elinikäinen oppiminen on ollut teemana tuttu jo jonkin aikaa, mutta erityisesti pojat ja miehet tarvitsisivat tukea uusien oppimisen polkujen löytämiseen.

Keskustelut osaamisen kehittämisestä ja haasteista sekä erilaisista käynnissä olevista hankkeista jatkuivat verkostokahveilla ja esittelypisteillä. Kuvassa keskustelua oppisopimuksesta ja Opsorekry –työnantajapalvelusta Tredun esittelypisteellä.

Työelämän tarpeet muuttuvat liian nopeasti - Kohti työelämälähtöisempää koulutusta?

Tämän päivän koulutusmaailmaa ajatellen työelämän tarpeet muuttuvat aivan liian nopeasti. Koulujen opetussuunnitelmat laaditaan useiksi vuosiksi ja niiden laadukkaaseen ja perinpohjaiseen suunnitteluunkin menee jokunen vuosi varsinkin, jos prosessin aikana tehdään työelämän edustajille suunnattu, laadukas tarvekartoitus. Tilanne on käytännössä se, että koulujen opetussuunnitelmia laativien henkilöiden pitäisi osata katsoa kristallipalloon uutta opetussuunnitelmaa luodessaan ja osata ennustaa minkälaisia tietoja ja taitoja työelämässä tullaan tarvitsemaan yli kymmenen vuoden päästä.

Esimerkiksi ammattikorkeakoulussa useimmissa koulutusohjelmissa opiskeluaika on 3,5 - 4 vuotta, mikäli opiskelijan opinnot toteutuisivat ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Käytännössä kuitenkin suurella osalla opiskelijoista on tarvetta vähintään vuoden mittaiselle lisäajalle. Eli käytännössä suuri osa opiskelijoista valmistuu ammattikorkeakoulusta noin viidessä vuodessa. Jos opetussuunnitelman laatiminen ja suunnitteleminen kestää kaksi vuotta, ensimmäiset opiskelijat tulevat valmistumaan vasta noin seitsemän vuoden päästä suunnitteluprosessin aloittamisesta. Nykypäivän maailmassa kuitenkin työelämän tarpeet ovat joillakin aloilla ehtineet muuttua täysin seitsemän vuoden aikana. Kuitenkin opetussuunnitelmat laaditaan useammaksi vuodeksi. Jos opetussuunnitelmaa käytetään koulussa esimerkiksi viisi vuotta, käytännössä pitäisi osata ennustaa jopa 12 vuoden päähän. Tällöin joillakin aloilla suurempi muutos on tapahtunut jo parikin kertaa.

Esimerkiksi ohjelmistomaailmassa ohjelmointikielet vaihtuvat tiuhaan. Ensin käytettiin paljon C ja C++, joista nopeasti siirryttiin 2000-luvun alussa Javakieleen. Joitakin vuosia myöhemmin siirryttiin taas takaisin C maailmaan kun Microsoft alkoi panostamaan C# -kielen kehitykseen ja otti sen käyttöön omissa sovellustyökaluissaan. Tällä hetkellä puhutaan paljon mobiilikehityksestä ja ollaankin taas liukumassa takaisin Java-ohjelmointiin Android-maailman myötä.

Nyt tämä työelämän nopea muutos on ajanut koulut siihen, että opetussuunnitelman laaditaan niin ympäripyöreästi ja geneerisesti siten, ettei niillä juurikaan enää ole mitään merkitystä. Opintojaksokuvaukset ovat toteutettu siten, että niiden alla voidaan toteuttaa lähes mitä vaan.

Käytännön ratkaisu olisi nykyisen opetussuunnitelmajärjestelmän poistaminen ja siirtyminen joustavampaan järjestelmään, jossa opintojen kehitystyötä voitaisiin tehdä osana jokapäiväistä jatkuvaa opintojen kehitysprosessia. Samaan prosessiin voisi tällöin liittää myös tutkintojen perusvaatimusten uudelleenarvioinnin ja sitä kautta entistä joustavammat opintopolut opiskelijoille. Tiettyjen perinteisten esimerkiksi ns. perusinsinöörin osaamisvaatimusten määrittelyä jouduttaneen tällöin väljentämään, mutta tämä mahdollistaisi koulutuksen paremman reagoinnin työelämän nopeisiin muutoksiin.

Yhtenä ratkaisuna työelämälähtöiseen koulutukseen voisi toimia entistä vahvempi työelämäyhteistyö. Tällöin oppiminen tapahtuisi entistä enemmän työpaikoilla, jolloin käytettävissä olisivat nykyaikaiset välineet ja työkalut. Sekä opettajat että opiskelijat olisivat paremmin tietoisia muutoksista ja korjaavia liikkeitä voitaisiin tehdä joustavasti ja nopeasti. Näin opiskelijoilla olisi myös mahdollisuus hankkia juuri se spesifinen osaaminen, jonka he tarvitsevat tai haluavat tutkintovaatimusten sallimissa rajoissa.

Kirjoittajat: Kari Kallioharju, Pertti Mehtola, Antti Mäkinen, Pasi Pekkanen, Mikko Ukonaho