”Helpoin tie ei ole paras” – OPEKE-opettajankoulutusryhmän kuulumisia

Mikä Opeke-pilotti?

Valtakunnallisen OPEKE (Ammatillisen opettajankoulutuksen uudistaminen) -hankkeen TAMK/TAOKin pilottiryhmän kanssa on taivallettu eteenpäin nyt puolisen vuotta. Meidän pilottiryhmäämme kuuluu 21 ammatillista opettajaopiskelijaa, jotka kaikki toimivat jo opettajan työssä joko ammatillisessa koulutuksessa toisella asteella tai ammattikorkeakouluissa. Ryhmä on hyvin monialainen, ja substanssiosaamista löytyy aina kauneudenhoidosta lentokonemoottoreihin.

Ammatillinen opettajuus keskiössä

Ryhmän yhteinen nimittäjä on opettajuus ja siihen liittyvä osaaminen. Opettajaidentiteetin rakentuminen on sidottu vahvasti työelämälähtöiseen, henkilökohtaiseen ja osaamisperustaiseen koulutusprosessiin. Lyhyesti tämä tarkoittaa perinteisen koulutusajattelun kääntämistä: Opettajaopiskeijat eivät tule TAOKiin opiskelemaan opetussuunnitelman sisältöjä, vaan opettajankouluttajat jalkautuvat opiskelijoiden työpaikoille pohtimaan, millaisia työtehtäviä tekemällä ja millaisissa verkostoissa toimimalla ammatillisen opettajan osaamista voidaan saavuttaa. Tätä suunnittelua, ohjausta ja arviointia tehdään yhteistyössä työpaikkamentorin kanssa. Työpaikkamentori on opiskelijan itsensä hankkima kokenut kollega, joka tukee, ohjaa, suunnittelee ja arvioi osaamisen hankkimista (ja osoittamista) opiskelijan omalla työpaikalla.

Osaamisen hankkimisen tavat ja suunnitelmat kirjataan verkossa olevaan HOKS-asiakirjaan, ja osaamisen kertymistä ja opettajana kehittymistä reflektoidaan oppimispäiväkirjan avulla. Hankittu osaaminen myös osoitetaan, ja näitä osaamisen osoittamisia on ryhmässä valmisteltu ja toteutettu opiskelijoiden omilla työpaikoilla, opiskelijoiden työverkostoissa (esim. oppisopimustoimijat) ja OPEKE-pilottiryhmän omissa tapaamisissa.

Mitä on pohdittu ja tehty?

Menneen puolen vuoden teemat ovat sisällöllisesti toki samat kuin TAOKin muilla opettajankoulutusryhmillä, koska noudatamme samaa opetussuunnitelmaa. Opekelaiset ovat pohtineet omaa käyttötietoaan (ihmis-, tieto-, ja oppimiskäsitys) ja jalkauttaneet teoriaa keskusteluissa mentoreiden kanssa sekä arjen opetustyössään. Erilaisia oppimisympäristöjä on nähty ja pohdittu sekä omassa työssä että yhteisillä vierailuilla mm. Murikka-opistolle ja Polamkin simulaatio-opetustiloihin. Oppilaitoksen toimintakulttuureja on analysoitu, ja tutustuttu mm. henkilökohtaistamisen, osaamisperustaisuuden/-perusteisuuden käytäntöihin sekä hyvinvointi- ja turvallisuustekijöihin oppilaitosympäristöissä. Tekemisen kautta otetaan haltuun myös ohjauksen ja oppimisen tukemisen menetelmiä ja kerrytetään digipedagogista osaamista ja työkalupakkia.

Tasaisen vauhdin taulukko?

Juoksuharrastajalle tuttu termi, mutta soveltuu melko huonosti henkilökohtaiseen ja osaamisperustaiseen prosessiin. Tämä on huomattu ilolla myös meidän pilotissa, eli ensimmäiset ryhmäläiset alkavat valmistua – siinä missä jonkun kanssa vielä asetellaan lähtötelineitä. Tämä on yksi konkreettinen merkki siitä, että ainakin henkilökohtaiseen aikatauluun ja etenemiseen on aito mahdollisuus. Jokaisen aikataulu ja suunnitelma on yhtä tärkeä – juoksukilpailu tukee huonosti aikaa vaativaa opettajan identiteettityötä.

Mitä sanovat opiskelijat?

TAOKissa on tapana järjestää seminaareja, jossa kokoonnutaan pohtimaan saavutettua osaamista ja arvioimaan myös opettajaidentiteetin rakentumisen vaiheita. Opekelaiset kokoontuivat yhteen 27.11. ja tässä muutamia ”käyttökokemuksia”: Vaikka näemme toisiamme kohtuullisen harvoin, ryhmästä on muodostunut kiinteä, ja tämä oli monen palautteen perusteella keskeinen voimavara. Someviestintä on lähes päivittäistä, ja se on tuonut ryhmään kiinteyttä.

Työelämä on kuitenkin tällä hetkellä melko hektistä ja haastavaa, monella työkuormaa on melkoisesti. Tämä luonnollisesti haastaa opettajankoulutusta, sillä itsestään homma ei kuitenkaan etene, vaikka oppimista pyritään nivomaan mahdollisimman paljon omiin työprosesseihin. Kiinteä ja matalan kynnyksen ohjaussuhde ryhmänopettajiin koettiin tärkeäksi, ja ”persuksille potkiminen” tulkittiin ainakin täällä TAOKin päässä vain positiiviseksi palautteeksi, toivottiinpa sen jopa jatkuvan aktiivisena.

Mistä sitten otsikko koko tälle blogijutulle: ”Helpoin tie ei ole aina paras”? Eräässä palautteessa todettiin, että olisi ollut varmaan helpompaa tulla ”istumaan TAMKille nämä jutut”. Teksti kuitenkin jatkui niin, että osaamisen hankkiminen ja osoittaminen yksilöllisen suunnitelman mukaan omalla työpaikalla on rankempaa, mutta huomattavasti antoisampaa. Välillä opettajankoulutuksen teemojen ja oman arjen tekemisen yhdistäminen ja dokumentointi saattaa tuntua sekavalta, mutta palkitsee kyllä lopulta.

Ryhmänopettajan loppukaneetit

Tässä voisi sortua jopa melkoiseen kliseeseen, eli tästä on hyvä jatkaa. Opettajankouluttajan näkökulmasta on ollut erittäin antoisaa jalkautua oppilaitosten arkeen ihan käytännössä (HOKS-keskustelut pidetty pääosin opeopiskelijoiden työpaikoilla) ja pakottaa myös itsensä etsimään ja löytämään opetussuunnitelman abstrakteille käsitteille arjen vastaavuuksia ammatillisen opettajuuden arkityössä.

Jo tässä kohtaa on sellainen tuntemus, että tästä pilotista tulisi seurata pysyvämpiä polkuja ja toteutustapoja TAOKin tulevillekin opiskelijoille. Onneksi pilotissa ei jäädä vain tuntemuksen tasolle, vaan OPEKE-pilotin tiimoilta tehdään myös tieteellistä tutkimusta, jossa pyritään selvittämään syvällisemmin tämänkaltaisen toteutustavan haasteita ja mahdollisuuksia vahvan ammatti-identiteetin ja dynaamisen osaamisperustan omaavaksi opettajaksi kasvulle.


Jiri Vilppola

Suomalainen opettajuus kansainvälisessä toimintaympäristössä

Tämä kirjoitus on TAMKin ammatillisen opettajankoulutuksen valmistumisjuhlassa 16.12. 2015 pitämäni puhe.

Monet kansainväliset tutkimukset osoittavat että suomalainen koulutusjärjestelmä on hyvä ja opettajat ovat osaavia. Tunnetuimmat vertailevat tutkimukset ovat PISA tutkimus joka selvittää nuorten osaamista sekä PIAAC tutkimus joka selvittää 16-65 vuotiaiden aikuisten osaamista. Molemmissa tutkimuksissa Suomi on menestyjä. Vuonna 2009 Harvard Business Review sijoitti Suomen sijalle 2 innovation groups of the workd -vertailussa. Global Innovation Index ja the Economist Intelligence Unit ovat sijoittaneet Suomen sijalle 3 vuonna 2009 ja sijalle 5 vuonna 2014 global innovations -vertailussa. World Economic Forum puolestaan sijoitti Suomen ykköseksi vuonna 2009 ja neljännelle sijalle vuonna 2014/2015 vaihteessa best education and courses in the world -listalla. 21.11.2015 ilmestyi OECD:n koulutusvertailu Education at a Glance. Raportti on luettavissa mm. opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilta. Raportissa on yksityiskohtaista vertailevaa tietoa eri maiden koulutuksiin liittyen. Siihen kannattaa tutustua. Se, että Suomi jatkuvasti sijoittuu maailman parhaimmistoon koulutusta ja sitä lähellä olevien alojen vertailussa ei varmaankaan ole langennut meille vahingossa. Menestys ei myöskään voi selittyä yksittäisillä viime aikoina tapahtuneilla asioilla.

Kansainvälinen menestyminen herättää kysymyksiä. Miten meidän tulisi hyödyntää koulutuksen ja opettajuuden hyvä maine maailmalla? Miten tämä tilanne voi parhaalla mahdollisella tavalla auttaa Suomea kansainvälisessä kilpailussa? Minulla on ollut mahdollisuus olla mukana kansainvälisillä foorumeilla, erilaisissa konferensseissa sekä tilaisuuksissa, joissa Suomen ja TAMKin opettajankoulutusosaamista on esitelty ja markkinoitu ulkomailla. Oma kokemukseni näissä tilanteissa vahvistaa kiistattomasti sen, että maineemme koulutuksen ykkösmaana maailmassa on erittäin vahva. Meillä on kansakuntana nyt mahdollisuus ja tilaus jakaa osaamistamme koulutusviennin kautta. Esimerkiksi Kiina ja muut Kauko-Idän maat sekä latinalainen Amerikka etsivät hyviä malleja omien koulutusjärjestelmiensä kehittämisen pohjaksi. Suomalaiselle koulutukselle tällainen kehitys voi avata myös taloudellisesti tuottavaa liiketoimintaa, joka on kansallisesti merkittävää. Myös Euroopassa Suomi on erittäin varteenotettava yhteistyökumppani. Koulutukseen kohdistuvien leikkausten vuoksi meidän on myös ponnisteltava sen eteen, että opettajille riittää Suomessa työtä. Osalle opettajista, esimerkiksi osalle teistä tänään valmistuvista opettajista ja erityisopettajista, työllistyminen koulutusviennin tehtäviin on hyvinkin todennäköistä ainakin osana tehtäväkenttäänne. Mutta liiketoiminnan lisäksi merkittävä asia on se, että meillä on pienenä sivistysvaltiona mahdollisuus luoda koulutusmahdollisuuksia, jotka digitaalisen teknologian avulla ovat saavutettavissa sellaisiinkin maailmankolkkiin, joissa koulutus ei ole perinteisesti ollut kaikkein saavutettavissa. Koulutuksen leviäminen kaikkialle vaikuttaa moneen asiaan enemmän kuin ehkä arvaammekaan. Koulutustason nousu lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa, vähentää väestöräjähdystä ja lisää vaurautta. Nämä ovat idealistisia ajatuksia mutta historia on osoittanut, että kansakunnan hyvinvointi on riippuvainen koulutustasosta. Suomi voi olla omalta osaltaan vahvasti mukana tässä kehityksessä. Meillä on nyt siihen optio olemassa. Käytetään se.

Koulutusvienti on haasteellista työtä. Siihen on määrätietoisesti luotava edellytyksiä. Maan hallitus on julkisuudessa esittänyt tahtonsa koulutusviennin esteiden poistamisesta. Myös TAOKissa on koulutusviennin edellytyksiin panostettu viimeisten vuosien aikana käynnistämällä englanninkielinen opettajankoulutus, jossa moduulirakenne tukee myös sen soveltamista eri laajuisiin ulkomaille myytäviin koulutuskokonaisuuksiin. TAOKin opettajat ovat kohentaneet kielitaitoaan monin eri tavoin kurssien ja kansainvälisen vaihtotoiminnan kautta. Nämä kaikki asiat vievät meitä eteenpäin koulutuksen vientitoiminnan suunnassa. Olemme saaneet erittäin hyviä palautteita ja kokeneet onnistumista brasilialaisten ja kiinalaisten opettajankoulutusryhmien kanssa työskentelystä. TAMK EDU tekee lisäksi jatkuvasti markkinointia ja toteuttaa koulutusta 21st Century Educators konseptin puitteissa, jossa siinäkin TAMKin ammatillinen opettajankoulutus on kiinteästi mukana.

Menestys herättää lisää kysymyksiä. Mistä menestys on peräisin? 1800-luvun lopulla, joskus niihin aikoihin, kun Helsinkiin perustettiin ensimmäinen ammattikoulu (1899) suomalainen ammattikoulutuksen pioneeri Jalmari Kekkonen kehitti opetussuunnitelman, jossa korostuivat opiskelijakeskeinen toimintatapa ja työpajat. Hänen mukaansa suunnitteleminen ja asioiden tekeminen käytännössä motivoi opiskelijoita enemmän kuin vain luokkaopetus. Korostan, että tämä tapahtui 1800-luvun lopulla. 1900-luvun alkupuoliskolla suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakennuspilarina oli koulutus ja sivistys. Suomen valtion koulutuspolitiikkaa on aina leimannut yhdenvertaisuuden periaate. Valtion koulutuspolitiikka takaa kaikille Suomessa asuville yhtäläisen mahdollisuuden kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Koulutuksen kehittämiseen liittyvät linjaukset määritellään nykyisessä hallitusohjelmassa ja valtioneuvoston joka neljäs vuosi hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa. Näihin linjauksiin koulut sitten itse omilla suunnitelmillaan vastaavat ja käyvät keskustelua ministeriön kanssa. Seurannassa keskeistä on vaikuttavuuden arviointi. Tässä tomintatavassa ilmenee mielestäni määrätietoista kansallista kehittämistä sekä samanaikaisesti suuren vapauden ja autonomian toteutumista koulujen osalta. Suomalaisessa koulutuspoliittisessa toiminnassa heijastuu luottamus ja valinnan vapaus eikä määrääminen ja kontrolli. Luottamus herättää innostusta, kontrolli aiheuttaa pelkoa. Voin väittää, että tämä toimintatapa on ollut myös keskeinen menestyksen tuoja. Opettajan ammatti on meillä arvostettu ja näin on ollut aina. Samoin oppilaita on ajateltu ja kohdeltu yksilöinä kautta historiamme. Opetusmenetelmät ja käsitykset oppimisesta ovat heijastaneet aikaansa ja vaikka ehkä nyt pidämme entisaikaisia opetusmenetelmiä tehottomina behavioristisen oppimiskäsityksen tuotteina, ne ovat edustaneet aikansa parasta käsitystä eikä siihen yhteiskunnalliseen kontekstiin olisi ollut mahdollista istuttaa nykyisen kaltaisia oppimismenetelmiä. Varmaankin Jalmari Kekkosen OPS ei meidän silmissämme näkyisi kovin modernina, vaikka sen taustalla olikin käsitys opiskelijakeskeisen toiminnan merkityksestä.

Koulutus kohtaa uusia haasteita. Online Education Berlin konferenssissa, joka on suurin vuosittainen koulutusalan konferenssi Euroopassa, eräs esittäjistä aloitti sanomalla, että tällä hetkellä kehitys on hitaampaa kuin koskaan tämän jälkeen. Voimme ajatella, että nyt mennään vauhdikkaasti uusiin asioihin, mutta hänen mukaansa vauhti kuitenkin vielä tästä kiihtyy. Formaalin koulutuksen oheen on nopeasti kehittymässä muita mahdollisuuksia oppimiseen kuten avoimet MOOCit. Työssäolon opinnollistaminen osaksi tutkintoa tuottavaa koulutusta puhututtaa muuallakin kuin meillä Suomessa. Tässä vain muutamia haasteita, joita tulemme kohtaamaan. Meidän tehtävänämme on huolehtia kaikilla tasoilla, maan hallituksesta lähtien, että Suomi menestyy jatkossakin kovenevassa kilpailussa laadukkaasta koulutuksesta yhä heterogeenisemmassa ja monikulttuurisemmassa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toivotan onnea ja menestystä teille kaikille valmistuville uusille ammatillisille opettajille ja erityisopettajille. Kaikille TAOKilaisille haluan esittää kiitokseni hyvästä työstä ja hyvän yhteishengen rakentamisesta koko kuluneen vuoden aikana. Ja lopuksi vielä hyvää ja rauhallista Joulun aikaan jokaiselle.

Minustako opettaja?

Atte Marttinen aloitti opettajankoulutuksensa Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen -opinnoilla kesäkuussa. Tässä hänen tuntemuksiaan:

Peruskiveä opettajuuteen on nyt muurattu kaksi kuumaa päivää Tampereella. Ensimmäisten päivien perusteella voisin kertoa huomioistani seuraavaa:

• opettajat ovat kovaäänistä porukkaa
• opettajat ovat huumorintajuisia
• opettajat ovat lahjakkaita
• opettajat ovat luovia
• opettajat ovat sosiaalisia

Voisi päätellä ettei tullut ikävä oppitunneilla. No ei kerinnyt tulla, sillä touhua ja tohinaa tuntuu riittävän ja uusia mielenkiintoisia asioita. Odotan kauhulla, mitä kaikkea tässä joutuu tekemään ja olemaan valmis tekemään seuraavien 1,5 vuoden aikana.

Uusi opetussuunnitelma oli tietenkin tehty pienemmälle budjetille ja tunteja oli vähennetty ja itsenäistä otetta asioiden selvittämiseen lisätty. Mutta siihen on menty lähes joka puolella. Sinulle ei sanota mitä sinun on tehtävä, vaan sinä otat selvää itse mitä sinun on tehtävä ja saat siihen tukea. Se on vähän kuin Tosi-TV ohjemassa, jossa ryhmä heitetään viidakkoon ja annetaan selvitä siellä mahdollisimman vähän ryhmää ulkoa päin tukien.

Osallistava pedagogiikka on tämän päivän sanahirviö opettajaopiskelijoille. Siinä perimmäisenä tarkoituksena on tukea sisältöjen, menetelmien ja toimintakulttuurien kautta opiskelija omaa identiteetin kasvua opettajaopiskelijana. Tahtoo tarkoittaa sitä että yritä edes olla aktiivinen ja osallistuva, vaikka et saisikaan ääntäsi kuuluville siinä kaikki yhtä aikaa puhuvien opettajaoppilaiden laumassa.

Aikavarkaista varoiteltiin jo toisena päivänä, eli kuinka paljon aikaa menee joutavaan höyrötykseen ja tapoihin, joista pitäisi päästä irti. No, se selviää kun päästään itse luokkahuoneeseen ja nähdään todellinen tilanne, miten tehokkaasti luokkaa pääsee opettamaan. Opettajat ovat sosiaalisia eivätkä pidä kynttilää vakan alla, näin ainakin asiat esitettiin. Kaikki tieto on kaikkien käytettävissä.

Kaiken lisäksi aloitin yrittäjyyteen valmentavassa ryhmässä. Ryhmä on ensimmäinen Suomessa ja koulutuksen tavoitteena on edistää yrittävyyttä ja yrittäjämäistä toimintaa opettajien keskuudessa. Yrittäjämäisen toimintaotteen tarkoitus on selvitä paremmin tässä epävarmassa ja muutoksia muutosten perään sisältävässä yhteiskunnassa. On totta että opettaja ei voi sulkea silmiään ympärillä pyörivältä yhteiskunnalta. Ei, opettajan on oltava suorastaan pyörteen keskiössä haistelemassa tulevia virtauksia. Hänen tulee olla moottori, joka vie asioita oikeaan suuntaan. Katsotan nyt minkälainen moottori saadaan. Diesel on kestävä ja turbon kanssa kilpailee vauhdikkaasti. Riippuu tietysti, millaisella radalla joudutaan ajelemaan ja millaisessa ruuhkassa.

teksti: Atte Marttinen

Metsäkoneita ja kokemuksia vertaisryhmämentoroinnista

Joukko kokeneita opettajia kokoontui 18.4.2013 Kurun metsäoppilaitokselle pohtimaan vertaisryhmämentoroinnin kokemuksiaan Osaava Verme -hankkeen Pirkanmaan alueen Mentorointi-koulutuksen päätöstilaisuuteen.  Oli tullut aika koota mentoreiden ajatuksia ja tunnelmia koulutuksesta, verme-ryhmän ohjauksesta ja omasta mentoriudestaan. Keskeistä oli yhdessä työstää sitä, millaista oli olla mentori, mitä on oppinut itsestään mentorina ja millainen mentorin pitäisi olla. Aktiivisen ja toiminnallisen työskentelyn ohessa saimme välähdyksiä myös metsäoppilaitoksen toiminnasta ja metsäkoneista kokeneiden opettajien Timo Järvenpään ja Jouni Alakurtin opastuksella. 

     Kuvassa kokeneet opettajat Liisa Ylikoski, Pauli Huhtamaa, Raija Kämäräinen ja Timo Järvenpää pohtimassa mentoriutta.

Koulutus alkoi elokuussa 2012. Koulutuksen aikana  kokeneet opettajat ohjasivat omissa oppilaitoksissaan uusista opettajista koostuvia vertaisryhmämentorointi -ryhmiä.  Ryhmissä jaettiin tunteita ja kokemuksia siitä, miten uusi opettaja kohtaa työyhteisönsä, opettajakulttuurin sekä työnsä haasteet. 

Koulutuspäivän aikana käsiteltiin mentoriutta opiskelijan, opettajan ja mentorina olemisen perspektiiveistä. Keskustelun kontekstina toimi ammatillinen opettajuus ja sen tulevaisuuden näkymät. 
 

  Kuvassa TAOKKin Osaava Verme -työryhmä:  ylhäältä 

  vasemmalta yliopettajat Jori Leskelä, Harri Kukkonen, 

    Annukka Tapani ja projektipäällikkö Kukka-Maaria Korko

Vertaisryhmämentoroinnin avulla uusi opettaja voi saada työlleen vaihtoehtoisia näkökulmia kohdata opetustyön haasteellisia tilanteita, tulla kuulluksi ja ymmärretyksi vertaistensa joukossa ja kokea kuuluvansa opettajayhteisönsä jäseneksi, jolloin myös työssäjaksaminen ja työmotivaatio lisääntyvät.

Metsäkone

    Teksti: Kukka-Maaria Korko