21. joulukuuta 2017

Kutsumusopettaja

Esko Heiniemi
Teknillisten oppilaitosten opettajankoulutus TOPKOssa 1987

Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 1997

Olen kutsumusopettaja, joka on kutsuttu tehtäväänsä puhelimitse. Näin olen usein elämänkaartani ja uraani kuvannut. Olin vuonna 1967 hyvässä vauhdissa luomassa sotilasinsinöörin uraa pääesikunnan viestiosastolla. Eräänä kauniina kevättalven päivänä minulle soitti kotimaakuntani ammattikoulun rehtori. Hän ilmoitti kuulleensa, että olen opiskellut pääaineena radiotekniikkaa Polilla. Kokkolan ammattikouluun oli hiljattain perustettu radio- ja televisiotekniikan opintosuunta. Siellä tarvittaisiin teorian opettajaa. Asiansa tehostamiseksi hän kertoi, että hänen tietääkseen opettajan palkka on vähintään kaksinkertainen sotilasinsinööriin palkkaan verrattuna ja että niillä tuloilla voisi ryhtyä lyhentämään opintolainaa. Siinä se kutsumus.

En vierastanut opetustyötä, sillä olin toiminut korkeakoulussa assistenttina ja vetänyt useita puolustuslaitoksen sisäisiä kursseja. Niinpä päädyin ensimmäisen kerran päätoimiseksi opettajaksi ja toimin tehtävässä kolme vuotta. Siihen aikaan tarvittiin opettajankoulutukseen pääsemiseksi muistaakseni parin vuoden työkokemus valmistumisen jälkeen. Oli siis lähdettävä oikeisiin töihin.

Hakeuduin Oy Srömberg Ab:lle elektroniikan suunnittelutehtäviin, eikä sekään hullummalta tuntunut, joten jatkoin siellä neljä vuotta. Iltatöinä pidin tuntumaa opettamiseen Vaasan teknillisellä oppilaitoksella. Tekun opettajaksi siirtyminen väikkyi tulevaisuudessa eräänä, mutta ei ainoana mahdollisuutena. Jouduin taas kutsumuksen äärelle. Vaasaan tuli ekskursiolle opiskelijoita minulle ennestään tuntemattomasta Raahen tietokonealan oppilaitoksesta. Joukossa oli muutama entinen oppilas Kokkolan ammattikoulusta. He piirittivät minut ja vaativat hakeutumaan välittömästi Raahessa avoinna olevaan opettajan virkaan. Otin vaatimuksen lähinnä kohteliaisuutena. En saanut oppilaitokseen minkäänlaista yhteyttä mutta lähetin kuitenkin hakemukseni, kun paperit sattuivat olemaan valmiina. Niinpä aloitin syksyllä 1974 elektroniikan yliopettajan viran hoitamisen Raahessa.

Opettajankoulutuksen tarve korostui päivittäisessä opetustyössä, kun asiaosaaminen ei aina riittänyt antamaan tyytyväisyyttä oman työn onnistumiseen. Hakeuduin 1977 opetushallituksen Tampereella järjestämälle pedagogiselle kurssille. Keväällä -83 täydensin opintoja pedagogisella jatkokoulutuskurssilla ja samana syksynä suoritin aikuiskasvatuksen approbaturin Kanta-Hämeen kesäyliopistossa. Kevättalvella -86 koitti sitten kolmannen kutsumuksen aika. Kari Karvonen soitti Tampereelta ja kertoi tekujen opettajakoulutuksen uusista tuulista pyytäen minua mukaan kehitystyöhön sivutoimisen ohjaavan opettajan roolissa.

Vuoteen -89 mennessä suoritin ammattikasvatushallituksen ohjaavalta opettajalta edellyttämän koulutuksen ja täydensin sen myöhemmin vuoden -96 lain edellyttämäksi tutkinnoksi. Tämän opiskeluprosessin aikana jatkoin päätoimista elektroniikan, radiotekniikan ja myöhemmin neuroverkkopohjaisen tekoälytekniikan opetusta tuleville insinööreille Raahen tietokonealan oppilaitoksessa, Oulun seudun ammattikorkeakoulussa ja Oulun yliopistossa. Valmistuvat insinöörit löysivät työpaikkansa pääasiassa Nokian ja sen alihankkijoiden palveluksessa.

Opettajan työ on antanut mahdollisuuden toimia nuorten ja yleensä aktiivisten ja tiedonjanoisten ihmisten parissa. Se on pakottanut jatkuvaan itsensä tarkkailuun ja kehittämiseen. Oma opetusalueeni on lisäksi vaatinut jatkuvaa ja monipuolista tutkimuksen ja teknillisten toteutusten kehityksen seurantaa. Toiminta opettajankoulutuksessa on tuonut kovaan tekniikkaan inhimillisen näkökulman ja opettanut ottamaan opiskelijat huomioon itsenäisesti ja joskus haastavastikin ajattelevina ihmisinä. Ennen kaikkea opettajankoulutus ja ohjaavien opettajien piiri on antanut laajan ystäväjoukon, jota näin eläköityneenä usein kaivaten muistelen.

Nykyään me eläkeläispariskuntana elämme lastenlasten ja golfin ehdoilla. Molemmat pitävät mielen virkeänä ja tarjoavat sekä liikunnallisia että mentaalisia haasteita.

Esko Heiniemi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti