Kohti ohjauksellista opettajuutta
Opetuksesta sanasta arviointi tulee ensimmäiseksi mieleen oppilaille annettavat arvosanat kurssin tai opintokokonaisuuden loputtua. Meritokraattisessa yhteiskunnassa tämän voidaan sanoa olevan se tärkein opettajan tehtävä. Nyky-yhteiskunnassa, kun epätyypillisestä työstä on tulossa tyypillinen työ, tulee opetuksen antaa oppilaalle vankemmat eväät.
Arvioinnin tulee lähteä siitä, mitä opetetaan ja miten opetetaan. Se, mitä opetetaan, määritellään ydinosiltaan opetussuunnitelmassa. OPS:in tiedollisen sisällön ohella on syytä miettiä, mikä on oppilaiden tulevaisuudessa tarvitseman osaamisen ydin. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa täytyy erityisesti pohtia, kuinka paljon opetus on tiedon murusten kaatamista opiskelijoiden päähän ja kuinka paljon tiedon hankkimisen ja sen (älykkään/luovan) käytön opettamista. Nuo kaksi edellä mainittua osa-aluetta yleensä tarvitsevat aika erilaiset opetusmenetelmät. Tiedon päähän kaatamisen jälkeen on sinne jääneen tiedon määrän arviointi ja tältä pohjalta tehdyn arvostelun tekeminen helppoa. Oppilaan taitojen arviointi tiedon hankinnassa ja sen älykkäässä käytössä taas on yleensä merkittävästi vaikeampaa.
Hyvä opettaja pyrkii kasvattamaan ja varustamaan oppilaansa tiedoilla ja taidoilla tämän päivän yhteiskuntaa varten. Kokenut opettaja näkee tämän muutoksen tarpeena opetuksessa ja uusia opettaja haasteena hyödyntää kaikkea hänelle opettajakoulutuksessa ladattua työkalustoa. Usein opetus on useamman ja osin jopa ristiriitaisen vaatimuksen täyttämistä. Hyvä opettaja arvioi ja haastaa koko ajan omaa ja oman yhteisönsä toimintaa, ja pyrkii kokeilemaan ja löytämään uusia tapoja hyvien oppimistulosten saavuttamiseksi.
Vaikka kuinka keskusteluissa ja julkisissa kannanotoissa puhummekin tarpeesta kasvattaa ja jalostaa oppilaita yhteiskunnan tulevaisuuden tekijöiksi, emme ole päässeet emmekä ilmeisesti kovin pian pääse irti tarpeesta tehdä numeerisia arvioita oppilaistamme. Pahimmillaan numeerinen arvio on opettajan salattua yksinvaltaa ja parhaimmillaan opettajan ja oppilaiden yhdessä käyttämää valtaa sopia arvostelun säännöistä. Erityisesti, kun kyse on mielipiteeseen perustuvasta, ei kvantifioitavissa olevasta osaamisesta, tulee oppilaan oma ja hänen vertaistensa arviointi olennaiseksi. Yhdessä tehdyllä koko ryhmän suoritusten arvioinnilla saadaan muodostettua parempi kuva tehtyjen tehtävien yleisestä laatutasosta ja kuka on onnistunut hyvin ja kuka ei niin hyvin.
Oppimisessaan heikosti menestyvän oppilaan kohdalla arvioinnista tulee helposti hankala tehtävä. Mitenkä arvioida osaamista, jos se ei täytä edes minimivaatimuksia. Ja mitenkä arvioida osaamista, joka yhdellä kurssin osa-alueella on hyvä, mutta jää toisella osa-alueella alle minimivaatimusten. Erilaisin tukitoimin voidaan oppilas pyrkiä auttamaan suorittamaan kurssi hyväksyttävästi. Valitettavasti erityisesti korkeakouluasteella tukitoimiin on varattu aivan liian vähän resursseja.
I teach Chinese in
Sampola. Chinese is a one of the difficult languages in the world.
The spelling and pronunciation are in two separate ways, no
connections. During the planning the course, I try to make a easy to
way for the student to learn, also I try to make a easy way for me
to teach.
Understanding what I
teach in the course is very important. Different individual has
different way to learn new things, and some people is fast , some
people is slow, I try to teach slowly so that everyone can understand
, after I realize that everyone understand what I teach, then I
continue the next step. Because the students understand the content
what I teach, it is easy for me to guide them to do exercise.
According to the exercise, I can access if I approach the goal of the
course, in the same time I can access if the student reach my goal.
In practice, I use
different teaching ways in my course. For example I make card for
simple word, the student can learn the words by the card. I also
teach songs in the course, when they sing the songs, they can
remember some words and sentence. I also use CD and internet and
group job for teaching. I still should use other ways, for example
play games, but I don’t have here in Finland.
For the development,
I think I should listen to other teachers’ courses, especially for
language courses, so that I could get new ideas to apply in my
course. Also I begin to teach the student how to write Chinese
characters, I think I need to image some stories or pictures, and
combine them to the Chinese characters, in order for the student to
remember how to write Chinese characters.
Kulttuuriosaaminen on merkittävä pääoma niin
yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Se parantaa yksilön kykyä
navigoida nykymaailmassa ja vahvistaa yhteiskunnan elinvoimaisuutta.
Kulttuuriosaamisen alueet kiteytyvät arvo-osaamiseen,
elämänhallintaan ja globaaliin verkostoitumiseen.Kulttuuriosaaminen
antaa valmiuksia, joita elämä ja työ modernissa urbaanissa ja
globaalissa miljöössä edellyttävät. Yksilö menestyy, jos
hänellä on mahdollisuus vaikuttaa itse muuttuviin tilanteisiin ja
kontrolloida elämäntarinaansa, vaikka monet kaipaavatkin edelleen
instituutioiden tarjoamaa pysyvyyttä ja turvaa. Kulttuuriosaaminen
rakentuu esimerkiksi hyvän yleissivistyksen varaan. Ihmisen on
tunnettava oma taustansa ja historiansa sekä niiden kytkeytyminen
laajempiin kehitysprosesseihin. Yleissivistys toimii pohjana
erikoistuneelle osaamiselle ja antaa keinoja vastata globaaleihin
haasteisiin.Kulttuuriosaaminen auttaa ihmisiä orientoitumaan
hämmentävässä muutosten maailmassa ja näkemään muutokset
mahdollisuutena. Elämänhallintaan kuuluu osallisuus eli
mahdollisuus jokaiselle tuoda oman panoksensa omien voimiensa mukaan
yhteiseen hyvään ja kokea elämänsä merkittävänä.
Kulttuuriosaamisen vahvistaminen on tehokas keino ehkäistä
syrjäytymistä.
Kulttuuriosaamiseen
kuuluu myös suvaitsevaisuus ja kyky asettua toisten ihmisten
asemaan. Tällainen suvaitseva kulttuuriosaaminen ei tarkoita
yksinomaan erilaisten kulttuurien tuntemista ja hyväksymistä, vaan
kykyä käydä vuoropuhelua ja analysoida erilaisia tilanteita ja
kohtaamisia vailla ennakko-oletuksia. Tämä on aitoa
monikulttuurisuutta, joka perustuu vuoropuheluun ja omaan selkeään
identiteettiin.
Tällä hetkellä
omissa opetusryhmissäni ei ole ulkomaalaistaustaisia oppilaita,
mutta aikaisemmin olen opettanut sekä romanimiestä että
Thaimaalaista naista. Aikaisempi kokemus monikulttuurissta
työyhteisöstä Irlannin Bunratty Shannon Shamrock hotellissa auttoi
kohtaamaan vieraasta kulttuurista tulevaa opiskelijaa. Opettajana en
voi asettaa ihmisarvoa eri viivalle, mutta opettajana tulen
kohtaamaan erilaisia oppijoita. Ymmärrän monikulttuurisuuden tuovan
haasteita, eri maissa ja kulttuureissa on vakiintuneita käytäntöjä
joita tulisi pystyä sovittamaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Liikenneopettajan työ on paljolti lakeihin liittyvää opetusta,
josta ei voi kenenkään kohdalla “luistaa”. Kuitenkin olen avoin
kuulemaan erilaisista liikennelainsäädännöistä, ja ne voivat
poikia hedelmällisiä keskusteluja koko opetusryhmässä. Sujuva
englanninkielen taito ja ylläpitäminen auttavat ymmärtämisessä
ja ymmärretyksi tulemisessa.
Pedagogisessa oppimisympäristössä otetaan huomioon erilaiset oppijat, huomioiden kulttuuritausta, oppilaiden erilaiset oppimistyylit ja oppimisvaikeudet. Pedagogisen oppimisympäristön tärkein tehtävä on luoda sellainen ilmapiiri, jossa oppilas oppii ja saa onnistumisen kokemuksia. Pedagoginen ilmapiiri tulisi olla kannustava, oppimisen tavoitteet ovat selkeät ja opetus johdonmukaista.
Opettajalla tulee olla myönteinen asenne opettamiseen, psyykkisen ilmapiirin luominen niin, että oppilailla ei ole pelkoa eikä jännittämistä opiskelun aikana. Lisäksi opettajan tulee huolehtia oppilaiden ryhmäytymisestä tavalla, joka ehkäisee oppilaan syrjäytymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa jokaisen oppilaan huomioimista tasavertaisesti.
Oppimisen yksilöllistämisessä noudatetaan henkilökohtaistamista, jonka periaatteiden mukaan otetaan huomioon oppilaiden erilaiset kieli ja kulttuuritaustat sekä muusta syystä, kuten luki- ja kirjoitushäiriöistä johtuvat erityistarpeet ja lähtökohdat.
Joustavien opintopolkujen tukemiseksi opettajan ja oppilaitoksen tulee tukea ja kannustaa oppilasta suorittamaan alan tutkintoa ja / tai tutkintoja, kannustaa kestävään kehitykseen sekä alan kehittämiseen. Opettamisen ja oppimisen taustalla vaikuttavat työelämän tarpeet ja oppilaitoksen on tiedettävä, tunnistettava sekä käytettävä menetelmiä, jotka ohjaavat oppilasta saavuttamaan valmiudet, joita työelämässä vaaditaan.
Oppilaan ammatillisen identiteetin muotoutumisessa ja tukemisessa tulee ottaa huomioon oppilaan edellinen elämä, kokemukset ja tarjota sopiva tapa tiedollisen ja taidollisen aineksen soveltamiseen oppimisessa. Oppilaan persoonallinen identiteetti rakentuu jatkuvuuteen, jossa aiemmin koetut yhdistyvät uuteen. Lisäksi sosiaalinen identiteetti rakentuu uusien kontaktien kautta, opiskeluryhmän muotoutumisen kautta. Opintojen edetessä ammatillinen identiteetti rakentuu niin, että samaistutaan oman ammattialan normeihin, etiikkaan. Valmistumisen ja työn löytymisen kautta muodostuu oma ammatillinen rooli.
Ohjauksessa tulee kiinnittää huomiota itseohjautuvuuteen ja oman toiminnan arviointiin. Tärkeää on siis se, että oppilas oppii itse arvioimaan toimintaansa eikä niinkään luottamaan vain opettajan arviointiin. Ohjauksen tehtävä on tukea oppilasta niin, että hän alkaa luottaa omiin kykyihinsä ja taitoihinsa tulevassa ammatissaan. Onnistumisen tunteet ovat tärkeitä ammatillisen identiteetin muotoutumisessa.
Tekijät:
Mikko Lakiasuo
Olli Hyvärinen
Jun Liu
Arja Siltanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti