Teknillisten oppilaitosten opettajankoulutus TOPKOssa 1990
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2001
Tekun opettajuus on ollut minulle toiveammatti. Kävin jo noin 20-vuotiaana Oulun yliopiston opiskelijana kirjastossa lukemassa säädöskokoelmista, mitkä ovat tekun opettajan kelpoisuusvaatimukset, kuten ” DI-tutkinto vähintään hyvin arvosanoin”. Tämän tiedon motivoimana kävin jopa arvosanan korotustentissäkin. Pelasin kuitenkin varmemman päälle ja suoritin tekniikan lisensiaatin tutkinnon. Opiskelualani oli sähkötekniikka, joka omaksi harmikseni oli vain ”ohutta sähköä”. Oulussa oli päätetty keskittyä tietoliikenteeseen ja jättää vahva sähkö vähemmälle. Opiskelujeni jälkeen aloitin tekun opettajalta vaaditun vähintään kolmen vuoden työkokemuksen hankkimisen. Opettajan työn todellisuutta kokeilin vielä sivutoimisena opettajana töiden ohessa. Kun vaaditut kelpoisuuspalaset olivat koossa, niin sitten aloin odottelemaan avoimia opettajan paikkoja eli virkoja siihen aikaan.
Kotipaikastani Oulusta tulikin hakuun tietokonetekniikan lehtorin virka. Olin aivan innoissani, kun sain pitää hakuprosessin aikana näytetunnin. Siellä esitin tiukkoja kysymyksiä mm. silloiselle rehtorille, ja yritin saada keskustelua aikaan. Sain paikan, ja siitä alkoi opettajan urani, josta nyt on menossa 30. vuosi.
Olen jollakin tapaa vanhan klassisen opettajuuden kannattaja. Omimmakseni koen sen, kun yritän tehdä abstrakteja asioita ymmärrettäviksi. Minusta siihen tarvitaan tänäkin päivänä elävää opettajaa, kun opiskelijoiden pitäisi vaikkapa oppia, miten kolmivaihejärjestelmä toimii ja mitä se loisteho oikein on.
Käsittääkseni olen ensimmäistä tekun opettajasukupolvea, vuonna 1988 aloittanut, jolle pedagogiset opinnot tulivat pakolliseksi virkavelvollisuudeksi. Näitä opintoja suoritin tietenkin Tampereella TOPKOssa, tuohon aikaan ainoassa mahdollisessa paikassa Suomessa. TOPKOsta sainkin hyvät eväät opettajuuteeni. Pelkän teknisen ajattelun rinnalle sain vähän pehmeämpiäkin arvoja, miten opetusta olisi hyvä toteuttaa. Opettajankoulutuksessa oli mukava jakaa kokemuksia, ja kokemattomuuttaan, muiden samassa tilanteessa olevien kollegojen kanssa. Maaritin aina iloisten vastaanottohalausten myötä jäykkä insinöörin luonteenikin vähitellen pehmeni.
Opetusasiat kiinnostivat sitten niin paljon, että kouluttauduin TOPKOssa myös ohjaavaksi opettajaksi. Toimin ohjaavana opettajana Oulussa ”Tampereen piikkiin” pyöreästi kymmenen vuoden ajan. Rahoitustilanteen tiukentuessa pääsin oman kouluni johtoryhmään haastateltavaksi, miksi OAMK:n pitäisi maksaa minulle ohjaavan opettajan lisäpalkkaa, kun teen töitä Tampereelle. Tuossa vaiheessa tekniikan opettajien oli jo mahdollista suorittaa opettajankoulutus Oulussakin. Niinpä ohjaavan opettajan roolini vähitellen hiipui pois. Ohjaavana olin kuitenkin uskollinen Tampereelle, TOPKOlle ja TAOKille loppuun asti.
Jotta opettajan työ pysyy mukavana, niin jonkinlaista työn kuvan muutosta saisi tapahtua koko ajan, ei liikaa, mutta ei liian vähääkään. Itselläni yksi kehityskeino oli suorittaa sähköasentajan tutkinto aikuiskoulutuksessa noin 50-vuotiaana. Nyt pääsin lopultakin kunnolla paksun sähkön pariin, mikä ei nuorena opiskelijana Oulun yliopistossa vielä onnistunut.
Vahvan sähkön opintoni avasikin antoisan uuden jakson opettajan uralleni. Pääsin puoleksi vuodeksi työelämäjaksollekin sähköasentajan töihin Raaheen Rautaruukin terästehtaalle. Oli tosi mukavaa vaihtelua tehdä ”oikeita töitä” haalarit päällä siistin sisätyön vastapainoksi. Uusi kouluttautumiseni osui sopivasti siihen vaiheeseen, kun Oulussa Nokia-vetoinen tietotekniikan huuma hiljeni, ja Oulun AMK:ssa alkoi uusi sähkötekniikan koulutusohjelma. Nyt teen opettajan työtä sähkötekniikan yliopettajana. Aktiivisia työvuosia on vielä muutamia jäljellä, mikäli yt:t ja omat voimat sen sallivat.
Nykyisessä työnkuvassa nousee turhankin suureen rooliin taloudelliset mittarit ja niiden seurauksena suoritusten määrä laadun kustannuksella. ”Vanhaan hyvään aikaan” oli resursseja enemmän ja opetuksessa saattoi keskittyä tekniikan asioihin syvällisemmin ja perusteellisemmin. Opettajan työ on kuitenkin nykyisissäkin olosuhteissa pysynyt mielenkiintoisena. Opetuksen ohessa olen päässyt tekemään käytännön asennustöitäkin, kun laboratorioihin on toteutettu uusia oppimisympäristöjä.
Pekka Rantala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti