Metsäkoneita ja kokemuksia vertaisryhmämentoroinnista

Joukko kokeneita opettajia kokoontui 18.4.2013 Kurun metsäoppilaitokselle pohtimaan vertaisryhmämentoroinnin kokemuksiaan Osaava Verme -hankkeen Pirkanmaan alueen Mentorointi-koulutuksen päätöstilaisuuteen.  Oli tullut aika koota mentoreiden ajatuksia ja tunnelmia koulutuksesta, verme-ryhmän ohjauksesta ja omasta mentoriudestaan. Keskeistä oli yhdessä työstää sitä, millaista oli olla mentori, mitä on oppinut itsestään mentorina ja millainen mentorin pitäisi olla. Aktiivisen ja toiminnallisen työskentelyn ohessa saimme välähdyksiä myös metsäoppilaitoksen toiminnasta ja metsäkoneista kokeneiden opettajien Timo Järvenpään ja Jouni Alakurtin opastuksella. 

     Kuvassa kokeneet opettajat Liisa Ylikoski, Pauli Huhtamaa, Raija Kämäräinen ja Timo Järvenpää pohtimassa mentoriutta.

Koulutus alkoi elokuussa 2012. Koulutuksen aikana  kokeneet opettajat ohjasivat omissa oppilaitoksissaan uusista opettajista koostuvia vertaisryhmämentorointi -ryhmiä.  Ryhmissä jaettiin tunteita ja kokemuksia siitä, miten uusi opettaja kohtaa työyhteisönsä, opettajakulttuurin sekä työnsä haasteet. 

Koulutuspäivän aikana käsiteltiin mentoriutta opiskelijan, opettajan ja mentorina olemisen perspektiiveistä. Keskustelun kontekstina toimi ammatillinen opettajuus ja sen tulevaisuuden näkymät. 
 

  Kuvassa TAOKKin Osaava Verme -työryhmä:  ylhäältä 

  vasemmalta yliopettajat Jori Leskelä, Harri Kukkonen, 

    Annukka Tapani ja projektipäällikkö Kukka-Maaria Korko

Vertaisryhmämentoroinnin avulla uusi opettaja voi saada työlleen vaihtoehtoisia näkökulmia kohdata opetustyön haasteellisia tilanteita, tulla kuulluksi ja ymmärretyksi vertaistensa joukossa ja kokea kuuluvansa opettajayhteisönsä jäseneksi, jolloin myös työssäjaksaminen ja työmotivaatio lisääntyvät.

Metsäkone

    Teksti: Kukka-Maaria Korko

Makupaloja interaktiivisesta teknologiasta

Taokkin Tekso-projektin jäsenet ITK-palaverissa. Päivi Lehtonen, Sirpa Levo-Aaltonen, Marjatta Myllylä, Pirjo Jaakkola, Maija Kärnä, Jori Leskelä ja kameran takana Pekka Kalli.

ITK 2013 Hämeenlinnan Aulangolla 10.-12.4.2013 tarjosi taas makupaloja interaktiivisen tekniikan tarjonnasta. ITK: n (= Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa) teemana oli pelillisyys, otsikkona  Tulevaisuus pelissä.

Itse en ole pelimiehiä, joten monet jutut menivät ohi silmien ja korvien. Kiinnostavana on, että oppimisen ja opetuksen maailmassa entistä useammin asetetaan ihmis-, oppimis- ja tietokäsityksemme rinnalle kysymys teknologiakäsityksestämme. Tuo kysymys on syytä asettaa historiatietoisuuden yhteydessä - onko tekniikan ja teknologian tunkeutuminen elämismaailmamme eri aloille elämäämme rikastuttava vai tukahduttava elementti? Vai sekä että?

Käytännön opetustyössämme teemme joka tapuksessa päivittäin ratkaisuja välineiden maailmassa - miten hankinme tietoa, miten olemme vuorovaikutuksessa keskenämme ja minkälaiset eettiset ja juridiset perusteet kannattelevat toimiamme.

Monessa tiedonhankinnan asiassa kannattaa edelleen turvatua perinteisesti luotettaviin lähteisiin kuten kirjastoon. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu ja Makupaloja -palvelu tarjoavat asiantuntevaa ja arvioitua tietopalvelua, joka voi auttaa kokenuttakin tiedonhakijaa pääsemaan perille tiedon ja epä-tiedon viidakossa.

Sähköisen median helppo saatavuus ja sen käytön epäselvät säännöstöt opetuksessa ovat monen opettajan opetuksen kehittämisen esteenä. Kannattaakin perehtyä ja allekirjoittaa Järkeä tekijänoikeuslakiin kansalaisaloiteadressi, jotta opetuksessa käytettäviin pelisääntöihin saataisiin hitunen selkeämpi tilanne. Oppilaitosten on myös laadittava opettajille ja opiskelijoille ohjeet siitä, miten paremmin voitaisiin hyödyntää olemassa olevia aineistoja opetuksessa tekijänoikeuksia kunnioittaen.

ITK:n messuosastolla kiinnitin huomioni Leirinuotio -nimiseen opetusteknologiakalusteeseen. Tasasivuisen kulmikkaan pöydän sivuille oli koottu LCD-näyttöjä. Pöydän ympärille opiskeleva ryhmä, ja myös opettaja, voivat kokoontua käsittelemään verkkopohjaista materiaalia ja samalla tuottamaan ja julkaisemaan uutta "tarinaa". Aivan kuin joskus muinoin leirinuotio tuo turvaa villeyden keskellä ja mahdollistaa vuorovaikutuksen ihmisten kesken.

ITK on hieno ajan hermolla oleva pedagoginen kokoontuminen - suosittelen sitä kaikille taas ensi vuonna (9.-11.4.2014).

Aina ei mene niinku Strömsössä…

Tätä telkkarista tuttua Strömsö-vertausta olemme viime aikoina käyttäneet erilaisista tilanteista, joissa asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. Joskus myös opintojen eteneminen takkuaa. Olemme tänä lukuvuonna Annukka Tapanin kanssa ope–opo-työparina järjestäneet tsemppipajoja opettajaopiskelijoille, joiden opinnot ovat syystä tai toisesta venyneet. Alun perin idea lähti siitä, että halusimme tarjota kolmantena opiskeluvuotena ilman ryhmän tukea opiskeleville mahdollisuuden suorittaa ”rästejä” yhdessä toisten kanssa, ohjausta saaden. Kahden kokoontumisen jälkeen mukaan kutsuttiin myös myöhemmin opintonsa aloittaneita opettajaopiskelijoita. Kaikkiaan lukuvuoden aikana oli viisi tsemppipajaa, joissa osallistujia oli 31.

Vertaistuki, ohjaus ja kannustus – tsemppaus – olivat alusta asti pajatoimintaa ohjaavia lähtökohtia. Opinto-ohjaajankoulutuksen kehittämistyönä tarkastelin aihetta opinto-ohjaajan silmin. Syntyi artikkeli Tsemppipajat opettajaopiskelijoiden opintojen etenemistä tukemassa, joka on luettavissa Valtakunnallisen ohjausalan osaamiskeskuksen tietokannasta (VOKES).  Tutustu artikkeliin ja myös muuhun mielenkiintoiseen VOKESin aineistoon >>

 Maiju Ketko, suunnittelija, opinto-ohjaaja