Elämme vuoden 2013 jälkimmäistä puoliskoa. Naapurimme Lotta aloitti elokuussa peruskoulussa. Lotta on vuonna 2050 parhaassa työiässä 44 vuotias. Mitä annettavaa yhteiskunnalla pitäisi olla Lotalle?
Ennen kun voi ennustaa, on tiedettävä mennyt. Mikä tosin ei ole kaksinen viimeaikaisen kehityksen valossa tarkasteltuna. Peruskoulu-uudistuksen jälkeen vuodesta 1970 suomalaisten koulutustaso on noussut kokoajan. Kansainvälisyys ja globaali olemassaolo ovat tulleet jäädäkseen. Voidaan myös puhua informaatioteknologian arkipäiväistymisestä koulumaailmassa. Saamme helposti tietoa maailman tapahtumista Internetin avulla. En tiedä onko Lotalla jo kuinka monta kansainvälistä Facebook- kaveria, mutta vähän vanhemmilla niitä jo on. Kielitaito on perusasia ja se kehittyy Internetissä toimimalla.
Koulussa Lotta tapaa varmasti mahanmuuttaneiden perheiden lapsia. Suomessa oli vuonna 2011 noin 183000 vakituiseen täällä asuvaa ulkomaalaista. Heitä on täällä lääkäreinä, koodaajina, rakentajina, jne. Työnantajat arvostavat heidän työpanostaan ja kansainvälisiä yhteyksiään.
Eivät koulutetut suomalaiset nuoret aikuiset ole sen huonomassa asemassa työmarkkinoilla. Monesti yrityksen työkieli on englanti, jo sen vuoksi, että osa työkavereista on ulkomaalaisia tai työskentelee yrityksen ulkomaan toimistolla lähibisnesalueella. Työnkuva on myös muuttunut enempi välineellisemmäksi. Tietokone ja globaalit nettiyhteydet kuuluvat työn kuvaan päivittäin.
Harrastukset ovat kansainvälisiä. kaverit tapaavat toisensa harrastusten merkeissä ulkomailla. Kulttuurit osataan tulkita puolin ja toisin. Verkottumista tapahtuu koko ajan. Välttämättä uutta kameraa tai tietokonetta ei osteta kotimaasta, koska sen voi saada verkkokaupasta halvemmalla ulkomaalla, suoraan kotiovelle kuljetettuna.
Mitä tulevaisuuden eväitä opettajilla on Lotalle annettavana? Vai kasvaako Lotasta kansainvälinen nuori, jonka arvomaailma myötäilee erilaisten kulttuureiden rajapintoja joustavasti missä milloinkin ollaan. Voidaan kysyä onko yhteinen maapalomme sitten tulevaisuudessa parempi ja vakaampi paikka elää? Luulenpa että moni on kanssani samaa mieltä, että ei ole. Jo yksin raaka-aineiden riittävyys johtaa kilpailuun niiden käytöstä. Väestö muuttaa asumaan kaupunkeihin. Tuoko se ongelmia puhtaan veden ja ravinnon jakeluun, mihin laitetaan ympäristöjätteet, miten turvataan lämmitysenergian saanti. Vaikutta siltä, että pienen Lotan tulevaisuus liittyy ongelmiin ja lisäongelmiin. Lotalle tulisi koulussa opettaa siis ongelmanratkaisutaitoja. Vielä kun Lotta ja hänen kaikki kaverit saadaan yhdessä pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia, voimme turvallisin mielin ottaa ongenvavan käteemme ja mennä virtuaalikalaan Alaskaan.
Teksti: Atte Marttinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti