Brazilian guests at TAOKK

In mid-August this year, thirteen VET teachers from Brazil arrived at TAMK. They were much expected as they were our first group of Brazilians, pioneers in a programme to be continued and developed with the Brazilian government. And now we are sad to see them go.

The programme created for the Brazilian VET teachers includes an update of pedagogical approaches and theories, introduction to the Finnish education system, project based learning and e-learning. Our Brazilian guests have been observing lessons at TAMK and at all levels of education in Tampere. They have also been very interested to learn about TAMK’s partnerships and collaboration with local companies, some of which they’ve been able to visit. Some examples of new forms of teaching and learning that ‘our’ Brazilians have found especially intriguing are ProAcademy, BioHub, Demola, and Me & MyCity.

For me, working with our Brazilian colleagues has been a constant source of delight and great satisfaction. I’ve enjoyed my role as a facilitator of their learning process, for example helping them to find the contacts they needed and suggesting useful sources to read. Working with this group has given me new perspectives on all my work with TAOKK, and I’ve learnt more about what’s going on in TAMK than during my entire time here!

Now that Christmas is approaching our Brazilian guests are heading home, to a warmer climate and sunshine. We’ll miss you all: Marcelo, Jaimile, Maristella, Pinheiro, Ricardo, Suzana, Suzy, Savio, Hilton, Paulo, Rodrigo, Giann, and Daniel!

Open House at TAOKK. Paulo presenting his group’s development work to Marcelo and Savio. On the background Rodrigo and Suzy.

A learning session in one of TAMK’s new learning environments. From the left: Suzana, Savio, Ricardo, Maristella, Giann, Jaimile, Rodrigo, Hilton and Paulo

Pinheiro with his Sauna diploma

More than a training course, the experience I have had these months at TAMK and Tampere brought me lessons in my professional and personal life . I take with me a little of the Finnish way of life and I will remember forever the convivence and the kindly of teachers, coordinators, facilitators and all the people who I had known in this period.

                                José Pinheiro de Queiroz Neto

           

Finland may be cold but it is full of warm people and they don't need to speak much to welcome us. It was a transforming experience and it will be reflected in my work in Brazil.

                                Marcelo C P Santos

The way how the education is embraced by Finns is an example for any country that dreams of becoming developed and provide equal opportunity for its people. I will be back to Brazil very motivated to share this amazing experience acquired in TAMK and the city of Tampere. Thank every one of you for the welcome and attention.

Hilton L. Galvão

                                  Hilton with Ulla Häggblom in BIOHUB event at TAMK.

Sisko I would like to say that many things will be done in Brazil as courses, lectures, applications  in classroom, and I will try to apply PBL with indigenous people in Brazil because we are working  together in a project for them work besides increasing incomes. Thus they could make products to delight tourists and at the same time enrich the culture and way of life.

Hug, Suzy                                                                                             

This time here in Finland, in Tampere has been great for my career and my experience. I have learnt that I was not in the wrong way, but now I will keep this pathway with many different skills and tools. The learning centered in students and in the learning process itself made me have a broader overview of what is teaching. I really hope to be able to make some changes in my campus, and in my institute as well. But definitely, I will never be the same. As it is stated “ It is not possible to swim in the river twice, because when you go for the next time, nor the river nor you are the same anymore”

Daniel Coelho Ferreira

Visiting Me & MyCity in Tampere. From the left Johanna, Giann, Suzy, Rodrigo, Ricardo, Sisko and Daniel

The Finnish experience has just began! After all these months, I realize more and more that my choice for coming here was just the natural way for getting some answers for what I’ve been questioning not just in my work, but in my home country Brazil. The next steps are challengers and exciting at the same time, as now we walk for the “learning by doing”, a brazilian-fin connexion. That will become good music for sure! Kiitos Kiitos rakas Sisko!  See you soon!      

Ana Jaimile da Cunha

Jaimile (in the middle) with a group of Tredu students whom she gave a presentation on Brazil and tourism.

 
SNOW!!! - FINALLY!
 

Yrittäjänä Suomessa -työpaja maahanmuuttajille

TAOKKin yrittävyyspedagogiikan opettajaopiskelijat järjestivät ”Yrittäjänä Suomessa” -työpajan TAKKin maahanmuuttajille. Päivä järjestettiin TAKKin tiloissa Hervanassa, jolloin opettajaopiskelijat pääsivät autenttiseen oppimisympäristöön kouluttamaan ja oppimaan monipuolisen maahanmuutajajoukon kanssa. Ryhmästä löytyi monta kansalaisuutta ja monen alan ammattilaisia. Monikulttuurisuus tuntui kaikille aisteilla.


Visuaalisten tehosteiden kannustamana päivä lähti hymyillen käytiin. Vapautunut tunnelma säilyi koko päivän, mikä näkyi sekä ohjaajien että opiskelijoiden tekemisessä. Ohjelma oli rakennettu puolin ja toisin kerrottujen yrittäjätarinoiden ja toiminnallisuuden pohjalle. Laaja-alainen osaamisen havainnointi maahanmuutajien tarinoissa oli erityisen ilahduttavaa.

Arvokeskustelu loi pohjan yrittämisen ideologialle. Yrittäjätarinat olivat IT-, hoiva- ja kahvila/siivousalalta antaen hyvän kuvan yrittäjyyden mahdollisuuksista. Maahanmuuttajista löytyi jo valmiita IT-alan osaajia sekä hyvän ruuan tekijöitä. Suomalaisten yrittäjätarinoiden jälkeen keskustelu pienryhmissä oli vilkasta. Kielimuuri ei muodostunut esteeksi, vaan sitä kautta saatiin jopa lisää sisältöä teemoihin kun päästiin sisälle laavun tarjoamiin gurmee-elämyksiin. Samassa veneessä soudeltaessa kaikki pääsivät lopuksi tekemään omat aarrekarttansa. Tilaisuudessa oli vauhtia ja iloisia kohtaamisia sekä molemminpuolista tutustumista. Päivä huipentui yrittäjyyspatsaan rakentamiseen.

Teksti: Pasi Kolinummi
Kuvat: Eija Kujansuu

Opettajan arvot heijastuvat oppilaisiin

Sanonta “Opimme elämää, emme koulua varten” pitää edelleen paikkansa kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa yhteiskunnassa. Ristiriita syntyy siitä, että koulussa on keskityttävä opintosuorituksiin. Opettajan arvomaailma heijastuu opetukseen ja sitä kautta oppilaisiin. Pysyvät ja kestävät arvot auttavat elämään yhteiskunnassa muutoksista huolimatta. Siksi jokaisen opettajan on syytä olla hyvin selvillä omista arvoistaan.

Jokaisen opettajan tai opettajaksi opiskelevan on syytä miettiä, mitkä ovat hänen omat arvonsa ja miten hän tuo ne esille. Opettaja opettaa oman persoonansa kautta, omalla tyylillään, joten opettajan arvot ovat aina läsnä hänen opetuksessaan. Hyvä opettaja on sinut itsensä ja toimintatyylinsä kanssa. Opettajan on tunnistettava oma arvopohjansa, jotta hän voi verrata omia arvojaan oppilaitoksen ja opetussuunnitelman arvoihin. Tämä on erityisen tärkeätä nykyaikana, kun monet vanhemmat ulkoistavat lastensa kasvatuksen koulun tehtäväksi, hyväksymme sen tai emme.

Arvopohjan miettiminen herättää terveellisiä kysymyksiä. Opetanko oppilaita eettisesti oikein? Välitänkö opetuksessani kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan? Olenko tasapuolinen kaikkia oppilaita kohtaan? Miten opetan eritasoisia oppilaita niin, että kaikki hyötyvät? Kasvatanko hyvinvointiin ja terveelliseen elämäntapaan? On syytä myös pohtia, ovatko tietoisesti tai tiedostamattomasti välittämäni arvot yksiselitteisesti hyviä tai huonoja.

Asenne ratkaisee, olemmeko töissämme tai opiskelussamme kuluttamassa omaa aikaamme, toteuttamassa yrityksen tai oppilaitoksen tavoitteita, palvelemassa yhteiskuntaa vaiko kehittämässä itseämme. Nykyaikana tärkeitä arvoja ja taitoja ovat toisten huomioon ottaminen, ryhmässä toimiminen ja verkostoituminen. Yksilön itsensä kehittäminen kehittää myös yhteisöä. “Terve itsekkyys” ja halu ottaa kaikki irti työstä tai opiskelusta voidaan katso positiiviseksi, kunhan se ei tapahdu toisten kustannuksella.

Opettajan on oltava riittävän hyvin selvillä siitä, mikä yhteiskunnassa on kriittistä tällä hetkellä ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa, jotta hän voi opettaa ja ohjata oppilaitaan oikein. Hyvä opettaja ymmärtää ja hyödyntää omat yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuutensa. Ongelmana on, riittääkö aika.

Arvot näkyvät arkisessa tekemisessä, asenteena työntekoon ja koulunkäyntiin. Tuetaan aktiivista asennetta, tartutaan kiinni ja tehdään, opetellaan, jos ei osata, kokeneet perehdyttävät kokemattomia. Negatiivisia asenteita, kuten “ei kuulu toimenkuvaan” tai “ei mulle siitä makseta” tai “en osaa eikä kiinnosta”, pyritään karsimaan. Kasvatus yleiseen yritteliäisyyteen on yhteiskuntamme etu nykyisessä globalisoituvassa maailmassa.

Kirjoittajina TAOKK-opiskelijat Jarno Honkala, Olli Hyvärinen, Irmeli Jokilampi, Jun Liu ja Marjut Mponda-Bipella

XYZ-sukupolvi - Valoisan tulevaisuuden toivo!

Olen kertakaikkiaan väsynyt oleman kalkkis ja osaamaton uuden tekniikan suhteen. Haastan itseni elämäni eri tilanteissa tekemään kaikkeni oppiakseni hyödyntämään eteeni nousevat rajattomilta tuntuvat mahdollisuudet. Pirkko-Liisa Vesterisen luennossa "Uusi sukupolvi opiskelijoina" (TAMK 4.12.2012) kerrotaan eri sukupolviemme arvoista ja asioista. Tämän inspiraation pohjalta lähestyn tulevaisuutemme mahdollisuuksia!

Mahdollisuudet tuntuvat niin hurjilta, että kylmän sodan maailmassa eläneen on vaikea uskoa kaiken olevan todellista. Joskus usko ihmiseen on ollut käsinkosketeltavsti vaakalaudalla. Eikä ongelmia vieläkään ole ratkaistu.

Ilokseni olen saanut tutustua y-sukupolven (1980-1994) optimistisiin ja humaaneihin tavoitteisiin Telluksemme tulevaisuuden suhteen. Tunnen ylpeyttä, että tällaisia ihanteita vaalitaan meitä seuraavien sukupolvien sydämessä. Ihanteet ovat varmasti yhteisiä kaikille ajatteleville ihmisille - vapaus, luovuus, tasa-arvo, maapallomme rikkauksien tasapuolinen jakaminen, elämän mielekkääksi kokeminen henkilökohtaisten haasteiden toteuttamisen kautta! Tänä globaalina ihmisoikeudet tunnustavana aikana olemme lähempänä kuin koskaan ennen unelman toteutumista.

Samanaikaisesti kuitenkin omassa hyvinvointiyhteiskunnassamme, lintukodossamme syrjäytyneiden ja masentuneiden nuorten määrä kasvaa. Kaikki mahdollisuudet tuntuvat olevan käden ulottuvissa rohkealle tarttua. Estääkö pelko ja itseluottamuksen puute osaa nuorista haastamasta omaa elämäänsä.

Z-sukupolven (1995-) tulevaisuus on juuri nyt tekeillä. Kaikkia opettajia huolestuttaa rauhattomuus ja keskittymiskyvyn puute lapsissa. Tuntuu mahdolliselta, että tietokoneet peleineen ja internetin tuomine loputtomine mahdollisuuksineen aiheuttavat lyhytjännitteisyyttä ja hermostuneisuutta lapsissa.

Vielä kymmenisen vuotta sitten vanhemmat taistelivat rajoittaakseen lasten pelaamista ja tietokoneiden käyttöä. On varmasti tärkeää löytää lapsille vastapainoksi keskittymiskykyä ja pitkäjännitteisyyttä vaativia harrastuksia.

Myös sosiaalinen ja yhteisöllinen asioiden jakaminen tuntuu jääneen taka-alalle.

Elämän ja ihmisenä olemisen haasteet lienevät samat ajasta ja tieteen kehityksestä huolimatta. Löytää oma paikkansa ja roolinsa muiden keskellä eri elämäntilanteissa. Perustella ratkaisunsa itselleen ja kenties muillekin. Löytää merkitys asioille, jotka eivät suju suunnitelmien mukaan. Toleranssi epäonnistumisille - omille ja muiden.

Tai vaikeat ratkaisut puhaltaa peli poikki.

Antaa potkut... Suunnata kokonaan uusille urille... Uskoa löytävänsä oikeakin ratkaisu!

Millä lailla opettaja voi sijoittaa itsensä tähän vaativaan palapeliin? 

Uskon asiani arvoon ja kokoavaan voimaan. Viulunsoiton opettajana ja kapellimestarina voin edistää ja tukea lasten keskittymiskyvyn ja yhteisöllisyyden ja jakamisen kyvyn kehittämistä. Soittoharrastus on erinomainen tapa saada lapsi keskittymään sisäiseen maailmaansa. Samalla kun lapsi oppii hahmottamaan asioita kuuloaistinsa avulla, hän havainnoi Samalla myös fyysistä suoritustaan ja koordinaatiotaan. Instrumentin hallinta kehittää aivojen eri toimintoja monin tavoin. Myös älykkyysosamäärän on havaittu kasvavan viulunsoiton ansiosta. (Albert Einsteinille oli kehittynyt ylimääräinen poimu aivoihinsa. Hänen sanotaan soittaneen aina viulua kohdatessaan ylitsepääsemättömältä tuntuvan ongelman!)

Musiikin kokeminen ulottuu emootioiden ja alitajunnan alueille. Varsinkin yhteismusisoinnista saadut onnistumisen kokemukset ovat hyvin tervehdyttäviä. Usein jo lapsena solmitut soittokaverisuhteet jatkuvat tärkeinä ihmissuhteina läpi koko elämän - jopa ammattisuhteina muusikoiden kesken. Sellaisissa vuosikymmenet kestävissä suhteissa sanaton, intuitiivinen, alitajuinen (ja vaikka minkälainen) kommunikaatio saavuttaa uskomattomia mittoja!

Vaikka mahdollisuutemme lisääntyvät jatkuvasti räjähdysmäisesti ja vanhempien sukupolvien alkaa olla vaikea pysyä kehityksessä mukana, tulemme varmasti aina pysähtymään samojen ihmisenä olemisen peruskysymysten äärelle.

Missä on raja itseni ja lähimmäiseni välillä? Miten hallitsen ulkoapäin tulevien vaatimusten tulvan? Ajankäyttöämme ja sieluamme vaanitaan joka kulman takana. Inhimillinen hätä maailmanlaajuisesti on lamaannuttava.

Kuinka jaksan ymmärtää miljardien ihmisten yhteisen hyvän? Mikä on oma roolini kaiken keskellä? Rauha keskittyä omaan opiskeluun ja työntekoon vaatii aina raivausta ja suurta satsausta sekä oman hyvän asettamista etusijalle. Se on tehtävä, jotta voi olla hyödyllinen ympäristölleen.

Miten pystyn suojelemaan omaa perhettäni? Onko oma maani tärkeämpi vai koko maapallo? Uskon, että etenemme pienemmästä suurempaan. Ensin pidän huolta omasta hyvinvoinnistani. Mitä vakaammalla pohjalla se on, sitä paremmin voi perheeni, oppilaani, ystäväni ja koko Suomen kansa - ja lopulta varmasti myös maailmankaikkeus!

Voinko luottaa kanssaihmisiini? Luotanko itseeni? Itseluottamuksen rakentaminen lienee suurin haaste. En varmaankaan pysty luottamaan muihin enempää kuin luotan itseeni!

Teksti: Jaana Haanterä

Opettajuuden monet roolit!

Opettajan työ on opettamista, mutta onko se sittenkään vain niin? Opettajan työ on edelleenkin arvostettua yhteiskunnallista työtä, josta monet ihmiset ajattelevat sen olevan asiantuntijatyö, jossa opettajan tehtävä on opettaa lapsia, nuoria tai aikuisia, riippuen millä opintoasteella opettaja työtään tekee.

Kun eri asteen opettajien kanssa käy keskustelua, tulee ilmi että opettajan työhönhän kuuluu huomattavan paljon muutakin kuin opettamista. Yhteiskunnallinen rooli on opettajan työssä tärkeä ja ehkä koko ajan merkittävämpi. Ammatillisten oppilaitosten opettajan tärkeimpiä tehtäviä on saada oppilaat ensinnäkin oppimaan, mutta myös pysymään opinnoissaan ja valmistumaan koulusta, sekä siirtymään työelämään.

Ammatillisten oppilaitosten koulukentältä tulee jatkuvasti informaatiota siitä, että on enemmän ja enemmän oppilaita, jotka tarvitsevat tukea opinnoissaan. On paljon oppilaita, jotka tippuvat ”kelkasta” jostain syystä, joko henkilökohtaisista syistä johtuen tai esim. oppimisvaikeuksien takia. Tämä ryhmä on se, johon pitäisi voida panostaa enemmän, jotta myös he valmistuvat, saavat itselleen ammatin ja pääsevät työelämään. On yhteiskunnallisesti hyvin merkittävää että kouluissa ”roikkuvat” nuoret ja aikuisetkin saadaan eläköityvään työelämäämme ja löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa. Opettajan tehtävä on luoda uskoa oppilaille heidän valitsemaansa alaan ja saada opiskelu ja sen mukana tulevaisuuden työ mielenkiintoiseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi.

Opettajan roolissa joutuu tai pääsee välillä myös sosiaalityöhön käsiksi. Opettajalla voi olla merkittävä rooli opiskelijalle hankalassa tilanteessa, jossa opiskelija tarvitsee kuuntelijaa, ymmärtäjää, kannustajaa tai auttajaa erilaisissa tilanteissa. Mielestämme hyvä opettaja osaa ottaa kopin myös siitä tilanteesta. On tärkeää että opettaja on helposti lähestyttävä, jolle opiskelija uskaltaa tulla kertomaan omista asioistaan, oli ne sitten liittyen opiskeluun tai omiin henkilökohtaiin asioihin. On vain surullista että ammatillisille opettajille ei ole laskettu tähän niin tärkeään osaan työssä yhtään resursseja. On myös opettajia, jotka rajaavat työnsä tarkasti siihen, mistä heille maksetaan ja ”sulkevat” silmänsä näiltä asioilta. ”En halua tietää opiskelijan henkilökohtaisista asioista, se ei kuulu työnkuvaani, minulla ei ole aikaa siihen”. ajattelee varmasti jotkut opettajista. Tässä kohtaa olisi hyvä miettiä yhteiskunnallisuuden merkitystä kokonaisprosessissa. Sitä ei kuitenkaan pitäisi miettiä opettajien selkänahan kautta, vaan laajemmalti esim. resurssien laajentamisella jollakin tapaa.

Opettajan työ on yhteiskunnallista vaikuttamista monellakin tapaa. Opettajat näkevät kyllä työnsä merkityksen ja ymmärtävän työn mahdollisuudet suhteessa yhteiskuntaan. Jokainen opettaja varmasti tai ainakin toivottavasti tekee parhaansa siinä suhteessa, että yrittää saada oppilaistaan oman alansa ammattilaisia, jotka löytävät paikkansa yhteiskunnassa.

Kirjoittajat: Tuomas Isola, Helinä Knuutila, Marika Perämäki, Katja Vastamäki

Ammatillinen opettaja oli taitava verkostoituja

Opettaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka työtä ohjaavat erilaiset lait ja asetukset. Elokuun alussa tuli voimaan uudistettu laki oppilas- ja opiskelijahuollosta (1287/2013). Laki korostaa opiskelijan oikeuksia ja hyvä näin. Laki kuitenkin estää normaalia tiedonkulkua oppilaitoksessa ja työelämän verkostoissa. Opiskelijahuoltolain uudistuksen myötä opiskelijan asioista ei saa enää keskustella verkostojen kesken, ei edes toisten opettajien kanssa. Ammatillinen opettaja kokee olevansa yksin, eikä opiskelijan etua ole enää mahdollista ajaa verkostojen yhteistyöllä. Ammatillisina opettajina huolemme kohdistuu opiskelijoihin, jotka hyötyisivät moniammatillisesta tuesta koulutuksen aikana ja tarvitsisivat aitoja kontakteja työelämään. Oppilaitoksen kyky auttaa opiskelijaa on rajallista, jos oppilas ei itse osaa hakea apua.

Ammatillisen opettajan yksi tärkeä osaamisen alue on ollut kyky luoda ympärilleen vahva verkosto, jonka tarkoituksena on auttaa opiskelijaa opiskelujen aikana. Verkostoon kuuluvat niin oppilaitoksen henkilökuntaa, kuten sairaanhoitaja, opinto-ohjaajia, kuraattoreita, toisia opettajia kuin työelämän edustajiakin. Parhaimmillaan verkoston yhteistyö on auttanut nuorta vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta hankkimaan ammatin.

Opiskelijoiden työelämäjakson aikana opettajan ja yritysten yhteistyö on ollut tärkeässä roolissa. Opettaja on käyttänyt verkostojaan, mikäli opiskelijat eivät itse ole saaneet hankittua harjoittelupaikkaa. Luottamus on verkoston sisällä ensiarvoisen tärkeää. Työnantajan on voitava luottaa siihen, että opiskelijan opinnot ovat edenneet suunnitelman mukaisesti ja mikäli näin ei ole, niin mitä opintokokonaisuuksia opiskelijalta puuttuu luokkatovereihin verrattuna. Opiskelijoiden persoonallisuuden piirteistä on myös välillä voitava keskustella, jottei yrityksissä turhaan eristetä ujoa opiskelijaa tai anneta liikaa vastuuta sosiaalisesti lahjakkaammalle oppilaalle. Luottamuksen puute opettajan ja työnantajan välillä voi pahimmillaan johtaa siihen, että työnantaja voi vetäytyä yhteistyöstä oppilaitoksen kanssa ja jättää ottamatta harjoittelijoita, koska luottamusta opettajaan ja oppilaitokseen ei ole.

Uudistettu laki oppilas- ja opiskelijahuollosta ei mielestämme ole ottanut riittävästi huomioon 16-vuotiaita ammattikoululaisia, jotka tarvitsevat tukea ja ohjausta opinnoissaan. Eikä se ota huomioon ammatillista opettajaa, joka jää yksin miettimään ratkaisuja auttaa oppilasta. Tärkeä opettajien välinen keskustelu oppilaasta ei enää lain myötä ole mahdollista.

Kirjoittajina TAOKK-opiskelijat Raini Kiukas, Hanna Aho, Juha Periviita, Mikko Raitinpää ja Erkki Kiviniemi