Erkkaa verkossa toinen osio kertoi nuorten irrallisuudesta ja siitä,
miten koulu ja opettajat voivat olla hyvin tärkeä osa nuorten irrallisuuden ehkäisytyössä.
Korjaavasta nuorisotyöstä on edetty ehkäisevään nuorisotyöhön. On paljon
vaikeampaa korjata ongelmaksi päässyt syrjäytyminen ja irrallisuus. Sen sijaan
varhaisessa vaiheessa tehty ehkäisevä nuorisotyö auttaa nuorta sopeutumisessa
yhteiskunnan täysvaltaiseksi jäseneksi.
Irrallinen nuori voidaan määritellä henkilöksi, joka ei ole
kiinnittynyt tai joka ei ole saanut kiinnittyä kokonaisuuden osaksi. Kokonaisuudella
tarkoitetaan jotain osaa mihin nuori henkilö tuntee kuuluvansa, esimerkiksi
opiskeluryhmä tai harrasteryhmä. Jos nuorelta puuttuu tunne kuulua ja tulla
hyväksytyksi johonkin kokonaisuuteen, hän tuntee olonsa irralliseksi ja
syrjäytyy.
Mitkä tekijät vaikuttavat irrallisuuteen? Suomalainen
hyvinvointijärjestelmä on rakennettu poistamaan pahoinvointia, ei tukemaan
hyvinvointia. Järjestetään asuntoja asunnottomille, jaetaan avustuksia.
Valitettavasti ne eivät useinkaan johda henkilön oman hyvinvoinnin lisääntymiseen
vaan saattavat jopa passivoida henkilön odottamaan seuraavaa avustusta. Voidaan
kysyä ehkäiseekö passivointi syrjäytymistä ja irrallisuuden tunnetta?
Toinen tapa on nähdä hyvinvointi kykynä toimia ja olla osallisena
jossain kokonaisuudessa. Tulevaisuuden haasteena on sellaisten palvelukokonaisuuksien
luominen, jotka tukevat yhteisöjä ja osallistuvaa kansalaisuutta. Hyvinvointi
ja ihmisten arvostus syntyy osallisuudesta ja kokemuksesta olla tekemässä
jotain arvokasta yhteisen hyvinvoinnin eteen. Siis hyvinvointiin ei riitä että
on katto pään päällä ja tuet. Henkilön pitää tuntea olevansa osa osallistuvaa
kokonaisuutta, jossa hän voi vaikuttaa asioihin. Kokonaisuus voi olla
esimerkiksi koti, koulu, asuinalue, media, seurakunta tai ABC-asema. Näistä
keskitytään seuraavaksi kouluun. Koska koulu ja opettajat pystyvät tekemään
hyvinvointityötä.
Nuori joka on saanut koulupaikan, on hyvässä asemassa. On myös
paljon rannalle jääneitä, joilla saattaa olla orastavia irrallisuuden tunteita,
ellei sitten kuuluta kokonaisuuteen, jossa saadaan toteuttaa itseä toisten
arvostamana. Koulussa opettaja voi tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja toimia
niin, että hyvinvointi eikä pahoinvointi lisäänny. Periaatteessa osallistuvaa
opetusta suosii myös yrittäjyyskasvatus teema. Eli ollaan oikeilla jäljillä. Miten
opettaja voi lisätä hyvinvointia luokassa? 1)Hyvinvointi on toimivuutta
ja osallistumista, 2)turvallisessa
ryhmässä saa mokata, 3)tuetaan sitä missä
ollaan hyviä ja annetaan siitä palautetta, 4)kukaan ei kehitä
itsetuntoaan yksin vaan se tulee suhteessa muihin, 5)jokaisen on saatava
onnistumisen tunne ainakin kerran viikossa ja 6)epäonnistumisen
ansaa pitää välttää, tukemalla ja neuvomalla .
Opettajalla on paikka nähdä luokka kokonaisuutena ja huomata
siellä ne aktiiviset ja passiiviset oppilaat. Niiden perusteella hän voi tehdä
hyvinvointityötä. Mistä sitten tunnistaa aktiivisen tai passiivisen
käyttäytymisen:
Aktiivinen
|
Passiivinen
|
Näkee
itsensä toimijana. Minä voin vaikuttaa asioihin.
|
Näkee
itsensä toiminnan kohteena. Jää usein odottamaan, että jotain tapahtuisi.
|
Yrittää
ja tekee kaikkensa
|
Odottaa
mieluimmin, että joku muu tekee
|
Ottaa
vastuuta ja vaikuttaa lopputulokseen
|
Ajattelee,
etten minä voi vaikuttaa mihinkään
|
Tavoitteellinen
|
Ajautuu
|
Päämäärätietoinen
|
Epävarma
|
Hakee
itsenäisesti tietoa
|
Odottaa
että määrätään tekemään jotain
|
Jotta nuori voi toimia ja olla osallisena kokonaisuuksissa on
oltava myös resursseja. Valitettavasti suomalaisella nuorella on keskimääräistä
vähempi resursseja käytettävänä kuin muilla läntisen Euroopan nuorilla. Käytännön
resursseja ovat asuminen, terveydenhuolto ja koulu. Nuoren identiteettiä
tukevat symboliset resurssit, kuten harrastukset. Tapojen resurssit, kuten
tekemisen tavat, näin toimin ja näin onnistun. Sosiaaliset resurssit,
ihmissuhteet, tuki ja arvostus. On tutkittu että syrjäytyneiksi määritellyillä
resurssien määrä vaihtelee huomattavasti. Pelkät käytännön resurssit eivät
riitä, on oltava myös luottamuksellisia ihmissuhteita. Yhteishenki, hauskuus ja
kehittyminen eivät riitä yksin tulee olla 1)osallisuus
tunnustettuna asemana, mikä edellyttää että on muodollisesti tunnustettu toimijaksi,
eikä toiminnan kohteeksi, 2)osallisuus
edellyttää toimintaa ja toiminnan tuloksia, 3)osallisuus
synnyttää kokemuksia siitä, että on voitu osallistua ja 4)Osallisuudessa on
kyse yksilön ja yhteisön suhteesta.
Ensimmäiseen kohtaan on helppo antaa esimerkkejä. Kouluissa
harvoin oppilailta kysytään, mitä he haluavat tai että heille annettaisiin
tilaisuus kertoa edes mielipide asioihin. Ylöjärvellä koululaiset saivat kysellä
päättäjiltä heille tärkeistä asioista. Yksi kysymys koski isojen liikenneympyröiden
kukkaistutuksia ja koristeita. Siinä kyseenalaistettiin niiden tarpeellisuus ja
kustannukset niistä, sillä tiedolla, että eivät koululaiset niitä katsele,
koska ajavat pyöräteitä pitkin kouluun.
Osallistava opetus, jossa saadaan onnistumisia kasvattaa
oppilaiden itsetuntoa, tuo positiivista yhteishenkeä, luo uusia kokemuksia ja
uutta yhteisöllistä oppimista. Ennen kaikkea edistää osallistumista ja ehkäisee
irrallisuutta. Ehkä toiminnalla opettajat saavat kasvatettua
takapenkkisukupolvesta vielä osallistuvia kansalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti