Pekka Räsäsen osuudesta jäi mieleen erityisesti ajatus siitä, että lukutaito ja matematiikan taito ovat kulttuurisia taitoja. Tietyt ”harakanvarpaat” tarkoittavat jotakin ja suunnilla on merkitystä (esim. < on eri kuin >). Matematiikan oppiminen vaatii keskittymistä, asioiden mieleen painamista, ongelmanratkaisutaitoa sekä ennen kaikkea ponnistelua. Kun matematiikkaa osaava aikuinen hakee tietyn vastauksen muistista, lapsi tai matematiikkavaikeudesta kärsivä vasta opettelee asiaa ja esim. hakee merkityksiä symboleille (mitä lukua tarkoitetaan, kun käden kaikki sormet ovat pystyssä). Tärkeä oppi olikin se, ettei oleta toisen näkevän asiaa samalla tavalla kuin itse.
Tutkimustulokset ovat tuoneet esille, kuinka koululaisilla voi olla hurjan suuri ero matematiikan osaamisessa. Vuosien kuluessa heikot jäävät yhä enemmän jälkeen luokkakavereistaan. Suunta on huono, jos matematiikkaa aletaan inhota, sen tarpeellisuus kyseenalaistetaan, käsitys itsestä (matematiikan) oppijana heikkenee ja matematiikan tunnit ja kokeet alkavat ahdistaa. Mitä asialle voisi tehdä eskarissa ja koulussa? Räsänen peräänkuuluttaa opetuksen yksilöllistämistä, opetettavan asian pientä kerta-annostelua ja toistuvaa harjoittelua. On tärkeää nitoa matematiikka arkipäivän asioihin ja näin konkretisoida ja kielentää sitä (aikuisella liittyen esim. ostoksiin, palkkaan, tunnuslukuihin, puhelinnumeroihin ja tilitietoihin). Tätä kautta matemaattinen ajattelu kehittyy sekä uskallus ja motivaatio kasvavat. Kun opetusta yksilöllistetään, tavoitteet ja vaatimukset asetetaan oikein, työskennellään säännöllisesti yhdessä oppijan kanssa sekä näytetään aito välittäminen oppijasta, voidaan tukea oppijan opiskelua, arjen hallintaa ja itsenäistä elämää.
Sissi Huhtalan esityksestä päällimmäiseksi jäi ajatus oppijan matematiikkakuvan selvittämisestä. On tärkeää tunnistaa, mitä oppija ajattelee matematiikasta ja miten hän toimii matemaattisissa tehtävissä (minkälaisia miniteorioita hänellä on). Oppijan matematiikkaan liittyvän objektiivisen tiedon (faktat) lisäksi subjektiivisella tiedolla, uskomuksilla, asenteilla ja tunteilla on suuri merkitys. Onkin tärkeää saada oppija kohtaamaan matematiikka, keskustella hänen kanssa aiheeseen liittyvistä tunteista sekä hänen toimintatavoista matemaattisissa asioissa. Näin päästään ongelman ytimeen ja voidaan suunnitella, minkälaisin toimin opetusta ja tukea kullekin oppijalle tarjotaan.
Päivän lopuksi Airi Hakkarainen kertoi tutkimustuloksia matematiikan oppimisvaikeuksien vaikutuksista toisen asteen opintoihin ja valmistumiseen. Tutkimustulosten mukaan perusopetuksen aikaisilla matematiikan oppimisvaikeuksilla näyttää olevan seurauksia sekä 2. asteen opintoihin että niiden jälkeiseen aikaa – matematiikan oppimisvaikeus vaikuttaa 2. asteelta valmistumiseen (keskeyttämisriski kasvaa) ja myös siihen, että opintoja ei jatketa 2. asteen jälkeen (koulutusuran kokonaispituus jää lyhyeksi). Mitä tälle sitten voisi kouluissa tehdä? Hakkarainen mainitsee keinoiksi riittävän varhain aloitetun ja riittävän pitkään (myös 2. asteella) jatkuvan tuen saamisen. Tuen lähtökohtana tulee olla nuoren vahvuudet ja pulmat. Samalla huomiota tulee kiinnittää motivaatioon ja yhteisöön kuulumisen tunteeseen. Matematiikan opiskelussa konkretiaa tulee lisätä, mikä voi tapahtua mm. opetusta integroimalla ammatillisiin aineisiin. Myös Hakkarainen korosti nuoren ja aikuisen arkielämässä tarvitsemia matemaattisia taitoja: riittävätkö rahat, onko joku kallista, miten kauan jokin asia vie aikaa, mittaaminen ruuanlaitossa jne.
Päivä antoi paljon ajattelemisen aiheita. Itselleni päällimmäiseksi jäi ajatus siitä, että opetuksessani/ohjauksessani haluan aluksi tutustua ohjattavani matemaattiseen ajatteluun ja työskentelytapoihin ja kuulla myös hänen tuntemuksiaan matematiikasta ja sen opiskelusta. Tämän jälkeen voidaan lähteä suunnittelemaan yksilöllisiä tukitoimia, positiivisessa hengessä, mahdollisesti hyvinkin pienin askelin, mutta kuitenkin tavoitteellisesti harjoittelun ja toistojen kautta. Tavoitteena on, että samalla kun oppijan opinnot etenevät, hän saa onnistumisen kokemuksia ja rohkaistuu pysähtymään matematiikan äärelle – niin oppimistehtävissä kuin arjessakin.
Maiju Ketko, suunnittelija, opinto-ohjaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti