Osaamisen arvioinnista harjoittelujaksoilla

TAMK osallistui vuosina 2012–2014 valtakunnalliseen Osataan-hankkeeseen, jossa tavoitteena oli kehittää erilaisia opiskelijoiden osaamisen arvioinnin käytänteitä ja työvälineitä, erityisesti työpaikkojen ja työpaikkojen yhteistyönä. Hankkeeseen osallistuminen opetti paljon, mutta nosti esiin myös uusia tulevaisuuden kehittämiskohteita. Esittelen seuraavassa ensin lyhyesti osahankettamme ja sen jälkeen niitä teemoja, joihin haluamme jatkossakin pureutua.

TAMKin osahankkeessa kehitettiin osaamistavoitteiden sanoittamista sekä arviointia hoitotyön koulutukseen sisältyvällä ensimmäisellä harjoittelujaksolla. Yhteistyökumppaninamme toimi yksi Tampereen kaupungin julkisia terveyspalveluja tuottavista sairaaloista, Kaupin sairaala. Tässä esiin nostetut teemat nousivat esiin työpaikkapalavereissa sairaalassa, hankkeessa järjestetyissä työpajoissa sekä ohjaaville hoitajille keväällä 2013 järjestetyssä kyselyssä. Hankkeessa tutustuttiin myös eri osapuolten osaamisen kielentämisen (Blom, Lepänjuuri, Niskanen & Nurminen 2014) työvälineisiin, kuten kohdetyöpaikan laatukäsikirjaan sekä hoitotyön koulutusohjelman opetussuunnitelmaan ja harjoittelujaksojen arviointilomakkeisiin.

TAMKille on määritelty yleiset pedagogiset periaatteet, jotka toimivat pohjana kaikelle opetussuunnitelmille sekä niissä esiintyvien opintojaksojen osaamistavoitteille. Näitä ovat tietäminen, tekeminen ja oleminen (ammattimainen työote sekä identiteetti, being, Barnett & Coate 2005) Pohdimme sitä, miten nämä eri ulottuvuudet tulevat harjoittelijan ohjauksessa ja arvioinnissa esiin. Päädyimme korostamaan arvioinnin ohjausnäkökulmaa ja prosessimaisuutta, ts. oppiminen ja osaamisen kehittyminen jatkuvat harjoittelun jälkeenkin ja sen on opintojen aikana kytkeydyttävä aiemmin opittuun ja ammattikorkeakoulussa opiskeltaviin asioihin. Kunkin opiskelijan opintojen vaihe ja osaamisen lähtötaso pitäisi voida ottaa ohjauksessa sekä opiskelijan henkilökohtaisten osaamistavoitteiden muotoilussa huomioon, samoin kuin työpaikkojen erilaisuus oppimisympäristöinä.

Opiskelijan osaamistavoitteiden kuvaus tulee olla ymmärrettävää kieltä sekä opiskelijalle että harjoittelupaikan ohjausta tekeville työntekijöille ja arviointiin liittyvän tiedonvaihdon pitäisi työpaikkojen ja amk:n välillä olla jatkuvaa. Yhteisen kielen löytämistä hoitotyön ammateissa helpottaa kuitenkin se, että alalla paljon kansallista sääntelyä sekä sopimuksia, mitkä helpottavat yhteisen käsitteistön rakentamista, verrattuna esimerkiksi huomattavasti heterogeenisempiin liiketalouden alan työpaikkoihin.

Opiskelijalta odotetaan opintojen kuluessa kasvavaa valmiutta kokonaisuuksien näkemiseen, ei vaan tiettyjen osaamisalueiden tarkasteluun (työnkuvan hahmotusta, ammatillisuutta, yleisiä työelämätaitoja jne.) Opiskelijat tarvitsevat kuitenkin tukea ja aikaa kehittymiseen, koska osalle opiskelijoista ensimmäinen harjoittelupaikka saattaa olla ensimmäinen työpaikka. Toiset opiskelijoista taas saattavat omata kokemusta hoitotyöstä niin paljon, ettei erillisen harjoittelujakson suorittaminen ole tarpeellista vaan aiempi osaaminen voidaan hyväksilukea harjotteluksi.

Aiemmin (tai opiskelujen aikana) hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tulisikin ottaa entistä laajemmin puheeksi opiskelijoiden kanssa opintojen alussa. Olemassa olevan osaamisen tunnistamista pitäisikin opetella jo ennen harjoittelua. Aidon, olemassa olevan osaamisen hyväksilukeminen on eduksi kaikille. Myös organisaatio ja siellä toimivat opettajat voivat oppia erilaisista osaamisen näyttämisen ja arvioinnin tilanteista. Ainakin TAMKissa erilaiset osaamisen näyttämisen tavat ovat tuoneet esiin harjoittelun arviointikriteeristön viilaamistarpeita myös ns. normaaliopinnoissa. Kaikki osapuolet hyötyvät siitä, että harjoittelun ohjauksen ja arvioinnin kehittäminen on osa koko koulutusohjelman tai ammattikorkeakoulun pedagogisten prosessien kehittämistä, ei vain ”erillinen palikka”. Parhaat käytännöt valuvat tällöin helpommin muihinkin opintoihin ja koulutusaloille. Opettajan paikka opiskelijan ammatillisen kasvun ohjaajana muuttuu jatkuvasti, mutta ennen kaikkea hänen tehtävänään on pitää huolta ammatillisen osaamisen kokonaisuudesta ja viestiä se opiskelijalle.

Miten jatkossakin kehitetään ja levitetään yhteistä ja prosessimaista ohjaus- ja arviointikulttuuria työpaikkojen ja oppilaitosten välillä? Ongelmana on se, että esimerkiksi hoitoalalla harhoittelujaksojen ohjaukseen suunnattu taloudellinen resurssi pienenee jatkuvasti ja toisaalta erilaiset julkisen sektorin leikkaukset ja tehostamistoimenpiteet heikentävät työpaikalla tapahtuvan henkilökohtaisen ohjauksen määrää ja intensiteettiä. TAMKissa tätä ongelmaa on pyritty ratkaisemaan esim. sähköisellä harjoittelun ohjausjärjestelmällä (eTaitava). Opiskelija reflektoi siinä esitettyjen tehtävien ja kysymysten avulla säännöllisesti omia kokemuksiaan ja kehittymistään sekä tekee osaamistaan näkyväksi opettajalle. Karttunen & Mettiäinen (2013) ovat havainneet, että eTaitavan avulla opiskelijat ja ohjaajat tulevat tietoiseksi opiskelijan osaamistavoitteista. Tämä tukee heitä taas opiskelijan ohjauksessa ja arvioinnissa.

Lähteet:

Barnett, R. & Coate, K. 2005. Engaging the curriculum in higher education. Glasgow: Bell & Bain Ltd.

Karttunen, S-L. & Mettiäinen, S. 2013. Teoksessa S. Blom, A. Lepänjuuri, A. Niskanen & R. Nurminen (toim.) Opintopisteistä osaamiseen: Työvälineitä ja tarinoita työelämäyhteistyössä. JAMK-julkaisuja 172. Ladattu 18.6.2013 osoitteesta: http://www.theseus.fi/handle/10024/72138

kirjoittaja: Liisa Marttila, erikoissuunnittelija, Tampereen ammattikorkeakoulu