Oppilaitosympäristössä kaivataan yhteisöllisyyttä

Valtioneuvoston julkaiseman tulevaisuusselonteon (2013) mukaan menestyksen ja hyvinvoinnin perustana on sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus. Sivistystä on jokaisen ihmisen arvostaminen ja hyväksyminen, avoin asenne ja halu oppia uutta. Näiden perusteiden tulisi olla hyvin näkyvillä myös ammatillisen erityisopettajan koulutuksessa. Jotta pystymme vastaamaan tuleviin tarpeisiin, tarvitaan koulutusjärjestelmän kriittistä arviointia ja jatkuvaa uudistamista. Vastuu itsestä ja muista tulee kasvamaan, ja turvan ja hyvinvoinnin tueksi tarvitsemme yhteisöllisyyttä.

                                      Kuva: Mervi Järvinen

Yhteisö-käsitteellä herätetään mielikuvia vuorovaikutuksesta, keskinäisestä huolenpidosta ja läheisyydestä. (Kurki, Nivala & Sipilä-Lähdekorpi 2006,156). Koulu rakennuksena on usein kolkko, mutta kouluyhteisön tulisi olla lämmin kasvuympäristö. Voimmekin miettiä, onko koulu automaattisesti yhteisö. Muodostuuko yhteisö ihmisistä, jotka ovat kokoontuneet samaan paikkaan tekemään samoja asioita? Sosiaalipedagogiikan näkökulmasta näin ei ole, vaan yhteisöllisyyteen vaaditaan vuorovaikutuksen kulttuuria, välittämistä sekä huolenpitoa. Yhteisön jäsenillä, tässä tapauksessa kaikilla kouluympäristössä toimivilla henkilöillä, tulisi myös olla yhteinen ymmärrys toimintansa tarkoituksesta.

Yhteisö muodostuu yksilöistä, joilla yhdessä on monia mahdollisuuksia ja monenlaista osaamista. Monet opettajat ovat tottuneet selviytymään luokkatilanteessa yksin, ja usein tuntuu siltä, että monet vain puurtavat omissa oloissaan. Opettajilla ei ole esimerkiksi tapana opettajanhuoneessa esitellä materiaalejaan, vaan olemme edelleenkin arkoja oman työmme suhteen. Pelkäämmekö kenties sitä, että materiaalimme päätyy arvioinnin kohteeksi? Ovathan opettajat arvioinnin ammattilaisia. Kuitenkin opettajan ammatillisuuden edellytys on yhteistyö sekä kollegoitten että kotien kanssa, ja yhteisökeskeinen opettajakulttuuri vaatii luottamusta, avunantoa sekä laaja-alaista vuorovaikutusta opettajien kesken (Husu &Jyrhämä 2006, 78). Lähtökohtana yhteisöllisyyden kehittymiselle voidaan siis pitää keskustelulle avointa ilmapiiriä. Erityisopettajan rooli työyhteisössä liittyy usein konsultointiin ja koordinointiin, joten hän on paljon tekemisissä muiden opettajien kanssa. Tätä kautta erityisopettaja voi pitää huolta siitä, että erityisopetus olisi koko koulun toimintaa.

                                      Kuva: Päivi Leppämäki

Ihminen ei voi yksin luoda yhteisöllisyyttä, joten kaikkea vastuuta emme voi asettaa erityisopettajan harteille. Maija-Leena Setälän mukaan terveessä ja toimivassa organisaatiossa kukin työntekijä tietää oman työnsä päämäärät ja on selvillä siitä, mitä työelämässä ja toimintaympäristössä on tapahtumassa (Setälä 2011, 27). Jotta työyhteisöä voi kehittää ja tarkastella kriittisesti, on jokaisen työntekijän otettava kantaa asioihin ja ryhdyttävä kehittämään omaa ja työyhteisönsä toimintaa.            

Yhteisöllisyyden kehittämisen tulisikin olla yhteinen päämäärä ja tavoite, ja opettajilla tulisi olla halu edetä hyvässä hengessä sitä kohti, unohtamatta reilun pelin sääntöjä.  Kuten emme voi valita opiskelijoita tai ryhmiä, emme voi valita kollegoitammekaan. Jokaisen kanssa voi kuitenkin pyrkiä toimivaan vuorovaikutukseen sekä läpinäkyvään toimintaan. Silloin voi ajatella ainakin itse toimivansa yhteisöllisyyttä edistävästi.

Lähteet:

Husu,J.&Jyrhämä, R.(toim.) 2006. Suoraa puhetta. Kollegiaalisesti opetuksesta ja kasvatuksesta. WS Bookwell Oy. Juva.

Setälä, Marja-Leena 2011.Organisaatioiden kehittämisen turbulenssi ja työnohjaus. Teoksessa Ranne K., Markkanen H. &Malo, T. Työnohjaus - ryhmien ja organisaatioiden kehittämisen välineenä. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja.

Kurki, L., Nivala E. &Sipilä- Lähdekorpi, P. 2006. Sosiaalipedagoginen sosiaalityö koulussa. FINN LECTURA.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko 2013. http:// vnk.fi/tulevaisuusselonteko. Viitattu 4.3.15.

 

Kirjoittajat: Mervi Järvinen, Päivi Leppämäki, Ella Nietola, Petteri Tikkanen 

Kuinka sinä toimit opettajana koulukiusaamisessa? Mikä on erityisopetuksen rooli koulukiusaamisessa?

Kuuntelitko eilen radiota? Luitko eilen sanomalehteä? Miksi elämä haastaa jo niin pieniä lapsiakin. 13-vuotias helsinkiläispoika päätti tehdä sen kaikista raskaimman teon, 12-vuotias tamperelaispoika jätti jälkeensä kirjeen vanhemmilleen ja pikkuveljelleen. Molemmat koulukiusattuja, molemmat väsyneitä taisteluun ja vasta siinä vaiheessa elämänpolullaan, jolloin elämän pitäisi olla helpointa, mukavinta, elämyksellisintä ja varminta.

Mikä sitten kiusaamisen takana voi olla? Yhtenä selittävänä tekijänä voi pitää pelkästään muuttunutta perhe-elämää. Perherakenteet ovat muuttuneet samoin kuin perheen arkielämä. Entisajan suurperhe kulttuurissa ei ollut perheen lapsilla tai nuorilla aikaa tai mielenkiintoa toisten asioista huolehtimiseen kun oma aika kului perheen parissa kotiaskareita tehden ja tuttavia tapaillen. Nykyajan perhe-elämä – malli antaa enemmän mahdollisuuksia ”turhautumiseen”, sillä kotiaskareet ovat teknistyneet ja aikaa ja energiaa muihin toimintoihin on pakko tuhlata. Toki perhe-elämän muutosta ei voida yksin syyttää kiusaamisen lisäännyttyä, mutta provosoinnin lähtökohdaksi tämä riittää.

Myös lasten ja nuorten suhtautuminen kouluun on muuttunut ajan kuluessa.  Koulumaailma jakaa yhä usein ja enenevissä määrin oppilaita ja opiskelijoita erilaisiin kategorioihin, joista voidaan mainita ainakin suorittajat / menestyjät ja hengailijat / ajan kuluttajat. Kiusaamista on varmasti molemmissa ryhmissä ja sitä esiintynee ihan yhtä paljon. Erilaisuuden hyväksyminen ja joillakin ehkä jopa sietäminen ovat kuitenkin peruskysymyksiä.

On ihmetelty ja pohdittu, että mistä koulukiusaaminen ja kiusaaminen ylipäätään johtuvat. Onko kiusaamisesta tullut 2000-luvun trendi? Miten voisi ennaltaehkäistä kiusaamista? Mistä saisi apua kiusatulle ja kiusaajalle? Näitä kysymyksiä pyöritellään kouluissa ja oppilaitoksissa päivästä toiseen. Auttavatko siihen kuraattorien ja psykologien palkkaamiset vai lietsovatko ne yhä huolettomampaan kotikasvatukseen, koska olettamuksena usein on koulun tehtävä kasvatustyö. Onko yhteiskunta mennyt heikompaan suuntaan siinä kun säädetty lakeja koulun mahdollisuuksista vaikuttaa tilanteisiin mm. rangaistuksien suhteen?

 

Kuva: Jani Alanen 

Yhtenä vahvana vaikuttajana on media. Medialla on suuri merkitys ihmisten arkipäivään, kun jotain uutisoitavaa tapahtuu, niin uutinen rakennetaan mahdollisimman myyvään ”muottiin”.  Päivittäin saamme katsoa, kuunnella ja lukea ikäviä sekä vakavia uutisia sopivasti väritettynä. Ennen uutisointi oli huomattavasti suppeampaa. Uutiset eivät tulleet reaaliaikaan ja kaikki uutiset eivät olleet edes julkaisu kelpoisia. Osa uutisista oli epävirallista tietoa, joka kulki ihmisten suusta toisen korvaan kuin rikkinäinen puhelin eli perinteinen ”juorumaailma” on historiaa. Nykymaailman lapset ja nuoret myös osa aikuisista elää osittain virtuaalitodellisuudessa, joka luo vääristyneen kuvan varsinaisesta todellisuudesta. Sosiaalinen media luo hyvät mahdollisuudet myös kiusaamiselle, huomattavasti helpompi on ”huudella” asioita SoMen kautta kuin kasvotusten. Onko tulevaisuus sitä, että ihmiset keskustelevat eri viestintävälineiden kautta toisilleen? Ja kun, joku erehtyy ääntä korottamaan kasvotusten, niin sitähän pelästyy… ja tämä aiheuttaa traumaattisen kokemuksen.

 

Kuva: Jani Alanen

Esimerkin siitä, mitä kiusaaminen voi aiheuttaa, saimme lukea taas lehdistä. Kiusatun pojan polkupyörästä oli irrotettu jarruvaijerit ja samalla aiheutettiin taas yksi turha kuolema nuorelle ihmiselle hänen jäätyään auton alle, kun polkupyörässä ei ollutkaan jarruja ja mikä asiasta teki vielä ihmeellisemmän, syyllisiä ei saatu kiinni ja poliisikin oli lopettanut asian tutkimisen. Tunteeko tässäkään tapauksessa kiusaaja minkäänlaisia omantunnon tuskia, uskaltaako hän koskaan kertoa totuutta asiasta? Kertooko hän koskaan sitä, miksi kiusaaminen aloitettiin? Oliko kyseessä oma kateus, alemmuuden tunne vai oliko kyseessä näyttäminen toisille kavereille kuinka kova kasvo olenkaan? Mitä tässä tapauksessa koulu ja opettajat voivat tehdä, miten saadaan puututtua kiusaamiseen niin, ettei sitä alkaisi koskaan?

Opettajana tulee pysyä mukana maailman kehityksessä, joka tuntuu etenevän erittäin kovalla vauhdilla. Eikä tämä vauhti ole hidastumassa vaan nopeutumassa? Eletään murroksen aikaa, mutta onko koskaan sellaista aikaa, että haasteita ei ole?

Näitä kysymyksiä on hyvä pyöritellä mielessään samalla kun mietitään erityisopetuksen roolia tulevaisuuden kouluissa.

Terveisin Ammatilliset erityisopettajaopiskelijat Tea Humppi, Risto Knutars, Jani Alanen

Lähteet:

Rautiainen, A.  2005. (toim.) Koulu yhteisöllisenä toimijana. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian julkaisuja, sarja B: Oppimateriaalit 4

Mitä ammatillisen opettajan tulee tietää tekijänoikeuksista?

Opetusmateriaalia suunnitellessa ja opettaessa tahtovat tekijänoikeudelliset periaatteet usein unohtua. Opettaja käyttää helposti opetusmateriaaleissaan esimerkiksi internetistä otettuja valokuvia ilman, että olisi selvittänyt niiden tekijänoikeuksia. Samoin opettaja voi käyttää opetuksessaan YouTubessa olevaa aineistoa. Näiden aineistojen käytöstä opetuksessa on käyty viime aikoina paljon keskustelua. YouTube- videot ovat yleensä elokuvateoksia ja niiden käyttöön tulee pyytää lupa oikeudenhaltijalta.  

Opetuksessa käytetään myös kopioituja opetusmateriaaleja, joiden yhteydessä tulee myös huomioida tekijänoikeudelliset periaatteet. Monilla opettajilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä saa kopioida ja kuinka paljon. Valokopiointiluvalla opettaja saa kopioida enintään 20 sivua / julkaisu / lukukausi kirjoista, lehdistä jne.  Nuottijulkaisuja vastaavasti saa kopioida 10 sivua / julkaisu / lukuvuosi.  Opettajan on muistettava, ettei hän saa edes valokopiointiluvalla kopioida esimerkiksi työ- ja harjoituskirjoja. Opettajan on myös hyvä tietää, että Opetus- ja kulttuuriministeriö on hankkinut Digiluvan peruskouluille, lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille. Sen mukaan opettaja saa esimerkiksi monistaa enintään 20 sivua / julkaisu / lukukausi, lukuun ottamatta harjoitus- ja työkirjoja.

 

Juha Kallanranta perehdyttämässä opettajaopiskelijoita tekijänoikeuksiin  1.4.2015 entisessä Seinäjoen Valtion virastotalon käräjäoikeuden istuntosalissa.
 

Edellä kuvatut esimerkit opettajia koskevista tekijänoikeuksista olivat vain murto-osa Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto ry:n kouluttaja Juha Kallanrannan perehdytyksestä  Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen Seinäjoen alueryhmän opettajaopiskelijoille lähiohjauspäivänä.  Juha kiteytti päivän teeman toteamalla:  ”Opettajan ei tarvitse tietää tekijänoikeuksista, vaan tietää mistä saa tietoa tekijänoikeuksista”.

Opettajaopiskelijat kuuntelivat mielenkiinnolla Juhan esitystä ja  lähiohjauspäivän päätteeksi  eräs opiskelija totesi: "Hyvä herätellä aiheeseen, monta sellaista asiaa tuli esille, mitä ei ollut aikaisemmin tullut mieleen opetustyössä. Hyvä saada tietää, mistä saa lisätietoja, jos tulee jokin asia esille".

TAMKin opettajankoulutuksessa tullaan jatkossakin perehdyttämään ammatillisia opettajaopiskelijoita tekijänoikeuksien periaatteisiin mm. Tekijänoikeudet ammatin opiskelussa  (TEKOA) -hankkeen puitteissa.

Teksti ja kuvat: Kosti Nivalainen