Urani huipulla

Muistan, kun seitsemänvuotiaana, juuri koulun aloittaneena, sanoin äidilleni, että olisipa hienoa, jos joskus osaisi jotakin niin paljon, että voisi opettaa sitä toisille. Nyt tietysti on sama olo kuin Anssi Kelan 1972 laulussa; mistään ei tiedä mitään (ei ole ihan suora sitaatti!). Mutta uravalinta oli selvä heti lapsesta asti. Kun keskikoulussa aloitetiin kielten opiskelu ensin ruotsinkielestä, tiesin heti, että tämä on mun juttu. Myöhemmin kysyin lukion englanninopettajaltani, mihin kannattaisi hakea opettajaksi, ja hän suositteli teknillistä oppilaitosta. Sinne sitten hainkin jo hieman ennen valmistumistani Oulun yliopistosta. Olin gradua tehdessäni jo ollut äitiysloman sijaisena Vaalan lukiossa.

Kävin TOPKOn oltuani 12 vuotta Lahden tekulla opettajana. En kyllä muista, mistä sain päähäni lähteä opekoulutukseen. Ehkä Ilvosen Pekka, joka oli  ohjaava opettaja Lahden tekulla tuolloin, kannusti. Toisin kuin Pirjolla tuossa videolla, opekoulutus kolahti minuun kerralla. Kasvatustiedekin, joka aprona aineopintojen yhteydessä oli tuntunut aivan höpöhöpöltä, yhtäkkiä kävi järkeen. Kaikki, mitä opin liittyi suoraan omaan työhöni. Sitäpaitsi koulutus oli tosi hauskaa. Marjaliisa, Martti, Antero ja minä muodostettiin Huvitoimikunta lähijaksojen iloksi. Tarkoituksena oli järjestää jokaiselle illalle jotakin toimintaa koko porukalle. Siiheen aikaan lähijaksot kestivät viikon tai pari  - ei päivän tai pari kuten nykyään. Joka ilta siis ainakin Huvioimikunnalla oli hauskaa tekemistä.

Innostuin todellakin niin tuosta TOPKOsta, että kun Lahdessa pian sen jälkeen tarjottiin Aikuiskasvatuksen cumun opintoja, tartuin heti tilaisuuteen. Huomasin yllätyksekseni olevani tosi hyvä kasvatustieteissä ja jatkoin siitä samantien syventäviin opintoihin Tampereen yliopistoon, ja Loughborough:n yliopistoon Englannissa, jonne tein Master of Education studies -tutkinnon. Tampereelta lopulta väittelin Ammattikasvatuksesta 2007.

Siihen mennessä olin ollut jo monta vuotta ohjaavana opettajana ja 2007 syksyllä muutin työpaikkaakin Tampereelle, Pirkanmaan ammattikorkeakoulun kielten yliopettajaksi. Pääsin myös TAOKKiin ( silloin kahdella k:lla) osa-aikaiseksi ryhmänopettajaksi, mikä oli unelmieni täyttymys. Olin TOPKOn ajoista lähtien pitänyt sitä unelmatyöpaikkana ja opettajan uran huippuna. Vähitellen sitten näiden kahden amkin yhdistyessä siirryin kokonaan TAOKiin.

Olen työssäni saanut yhdistää kielten ja ammattikasvatuksen opintoni mitä mielekkäimmällä tavalla. Jori Leskelän kanssa suunnittelimme ja lanseerasimme TAOKin ensimmäinen englanninkielisen opettajankoulutuksen.  Koulutusviennin kautta olen saanut työskennellä eri maista tulleiden opettajaryhmien kanssa ja käydä kouluttamassa mm Brasiliassa viimeksi syyskuussa.

En vieläkään kuitenkaan osaa tarpeeksi. Koko ajan pitää oppia uutta. Onneksi voi oppia mukavien ihmisten kanssa hyvissä porukoissa niin alueryhmissä, Tampereella  kuin Brasiliassakin.

Kuva: Virpi Heinonen