Teknillisten oppilaitosten opettajankoulutus TOPKOssa 1990-luvun alkupuolella
”Sinulla on erinomainen taito”
Näin minulle sanottiin yli kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin opettajanurani oli vielä alkuvaiheessa. Mutta älkäämme kiirehtikö asioiden edelle. Katsotaanpa, mitä tätä ennen oli tapahtunut ja vielä sitäkin, mitä sen jälkeen tapahtui.
Viime vuosisadalla, 80-luvun alkupuolella sain diplomi-insinöörin todistuksen Oulun yliopiston koneinsinööriosastolta. Töihin olin jo siirtynyt ennen sitä, suunnittelemaan kaukolämpölaitoksia. Eräänä päivänä saman vuosikymmenen lopulla minulle tarjottiin kaukolämpöverkostojen suunnittelukurssia Oulun teknillisen oppilaitoksen insinööriopiskelijoille. Ensituntuma opetustehtävään ei liene ollut musertava, koska pian tämän jälkeen hain avoinna ollutta päätoimisen tuntiopettajan paikkaa Ylivieskan teknilliseltä oppilaitokselta ja tulin valituksi.
Elokuun alussa 1990 sitten tuli muutto uudelle paikkakunnalle ja työt alkoivat. Insinööri muuttui opettajaksi yhdessä yössä – ainakin teoriassa. Käytännössä ei.
Uudessa työssä oli oikeastaan vain kaksi avointa kysymystä: mitä opetan ja miten opetan. Ensimmäiseen kysymykseen vastausta tuona aikana saattoi hakea lähinnä oppilaitoksen vaatimattomasta kirjastosta. Jos sopivanoloinen teos löytyi, monesti tulevaa oppituntisisältöä piti itse ensin opiskella, usein iltamyöhään edellisenä iltana. Tavoite oli pysyä pari tuntia edellä oppilaita.
Sitten se toinen kysymys: miten opetan. Mallia tähän tarjosivat omat opiskelukokemukset, joista osin oli todettava, että ne tarjosivat lähinnä varoittavan esimerkin, miten ei tulisi toimia. Siksipä ei tuntunut ollenkaan virhearvoilta eikä pahalta esimiehen toteamus ensimmäisen vuoden keväällä: ”Älä, Seppo, välitä, ensimmäinen vuosi epäonnistuu aina!”
Mutta siitä otsikon ”erinomaisesta taidosta”. Jo tuolloin keräsimme opiskelijapalautetta – sen ajan mallin mukaisesti kynällä ja paperilla. Katselin näitä palautelappusia ja eräässä näistä luki ilmiselvästi naisen käsialalla nuo sanat. Mutta tässä oli vain lauseen alkuosa. Loppuosa kuului …seisoa juuri sen paikan edessä, minkä olet taululle kirjoittanut.
Nyt Tampereen teknillisten oppilaitosten opettajakoulutuskeskus, TOPKO, ojensi auttavan kätensä. Opettajaopintoihin lähtiessäni minulla oli olemassa tarve ja motivaatio oppia opettamaan. Sekin tuli selväksi, että ei kannata puhua taululle, eikä kannata puhua silloin, kun opiskelijat kirjoittavat. Monet oppimiseen liittyvät teoriat tulivat tutuiksi tai ehkä oikeammin tutummiksi. Näkemystä syvensi kohta opettajaopintojen jälkeen suoritettu ohjaavan opettajan kurssi. Käsite opetuksen käyttöteoria oli itselleni löytö, jota olen soveltanut kuluneiden opettajavuosien aikana. Aikojen saatossa se on kiteytynyt lyhyeen muotoon: Parhaimmillaan opettaja ei ole oppimisen este.
Näyttää aanelonen pian loppuvan, ja en ole päässyt lähellekään nykypäivää. Jääköön tämä tällaiseksi katsaukseksi erään opettajan historiaan. Historiaan, jonka aikana hän on opettanut noin kolmeakymmentä eri nimistä kurssia tai opintojaksoa nykytermillä ilmaistuna.
Seppo Jokelainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti