Ammatillinen opettajankoulutus TAOKKissa 2010
Olen toiminut Porin seudun kansalaisopiston opettajana vuoden 2015 keväästä lähtien. Tampereen TAOKKissa olen suorittanut opettajan pedagogisen pätevyyden vuosien 2008 - 2010 aikana.
Opettajakouluun Tampereelle päätin lähteä hyvän työkaverini Kaija Laurilan pyydettyä minua pitämään tiedonportaat-nimisen koulutuksen Porin kaupungin henkilöstölle vuonna 2005. Olin juuri valmistunut Tietoliikennetekniikan DI, eikä minulla ei ollut mitään kokemusta luokan edessä olemisesta. Jännitin enemmän kuin koskaan, mutta opiskelijoilta sain niin paljon ihania kommentteja, että totesin tässä lepäävän tulevaisuuteni. Niinpä hain ensin lukemaan sosiaalisia aineita sen verran, että haalimieni pisteiden turvin pääsin opettajakouluun Tampereelle. Onneksi pääsin juuri syksyllä 2008 sisään, sillä löysin yhden mukavimmista ryhmistä omakseni. Meillä oli hauskaa koko opiskelun ajan viiden hengen ryhmässä, joka osin kokoontuu edelleen syksyiseen sienimetsään Pomarkkuun – miettimään mitä jatkossa, mitä ollaan vuoden mittaan tehty ja muutoinkin vain hauska pitämään. Tämä ryhmä todisti minulle lopullisesti, että alan vaihto insinööristä opettajaksi oli se oikea tie minun elämälleni. Olen ryhmäni rakkaille jäsenille todella kiitollinen, että ottivat minut osaksi kokonaisuutta.
Miten sitten päädyin kansalaisopiston leipiin? Se kävi yllättävällä tavalla keväällä 2015, kun edeltäjäni Mikko Kirkanen lähti nopealla tahdilla perhesyistä toiseen kaupunkiin. Sain tekstiviestin klo 22.30 nykyiseltä pomoltani, entiseltä kansalaisopiston rehtorilta Heikki Haaparannalta, että Porin seudun kansalaisopisto etsii riveihinsä syksyksi uutta tietotekniikan opettajaa pitämään lähinnä tabletti- ja älypuhelin koulutuksia. Lähdin mukaan kuin hauki rannasta, sillä lähetin 10 minuutin mietinnän jälkeen paluuviestin, jossa luki: ”Tahdon ehdottomasti mukaan toimintaan!” Seuraavana päivänä juttelin jo nykyisen rehtorin Jari Kaasisen kanssa ja sain opettajakollegan Veikko Silvennoisenkin innostumaan yhteistyöstämme. Olimme pitkäaikaisia tuttuja Otsolan kansalaisopiston puolelta, joten Veikko tiesi minun suhtautuvan työhöni tietyllä vakavuudella. Vihdoin minulla oli varma tunne siitä, että olin löytänyt kauan etsimäni työpaikan, joka innosti ja motivoi niin, että varpaan päissäkin kihelmöi vain ajatellessanikin kaikkia opettamisen saralla olevia uusia mahdollisuuksia, joita nyt voisin toteuttaa.
Tabletit ovat aikaisemmin kuuluneet ihmisten lääkekaappeihin, ja niitä on käytetty ainoastaan suurimmassa hädässä särkyyn, nykyisin ne ovat joka päiväisessä käytössä kaikissa kotitalouksissa. Ennen riitti puhelimella se, että sillä voi soittaa ja sittenkin kun pöytäpuhelimet muuttuivat kännyköiksi, oli niissä aluksi uutena piirteenä ainoastaan mahdollisuus tekstiviestien lähettämiseen. Nykyisin puhelimet ovat älykännyköitä ainoastaan, jos niillä voi käydä internetissä tai lähettää sähköpostiviestejä. Nuoret ovat ottaneet laitteet vastaan innostuneina. Vanhemmat taas ovat osin pakotettuja laitteiden käyttöön. Tästä syystä pidänkin opiston tietotekniikkakursseja tärkeänä liimana, jonka tarkoitus on venyä aikaihmisten pelkojen, tietämättömyyden, tiedonjanon sekä oppimishalun luota tietotekniikan syvyyksiin siten, että kaikki osaisivat ainakin perustaidot ja pärjäisivät uusien laitteiden täyttämässä nykymaailmassa. Aikuisilla kun ei ole vaihtoehtoa, vaan jollain tasolla kaikki joutuvat käyttämään tietoteknisiä laitteita riippumatta oikeastaan henkilön omasta tahtotilasta. Näin ollen pidän todella tärkeänä sitä tosiseikkaa, että Veikko ja minä pyrimme kumpikin olemaan helposti lähestyttäviä ohjaajia enemmän kuin perinteisiä autoritaarisia opettajia.
Tulevaisuus on valoisa minun mielestäni. Haluamme rohkaista arempiakin laitteiden käyttäjiä osallistumaan reippaasti kursseille, joissa saa vertaistukea muilta ja uskallusta yrittää laitteiden käyttöä. Omaa laitetta ei kurssille tullessa tarvitse vielä omistaa, vaan päätöksen laitteen hankkimisesta voi tehdä kurssilla ollessaan, ja näkee ennen hankintaa useampia erilaisia vaihtoehtoja, mikä helpottaa päätöksen tekoa. Lisäksi meillä on kursseja myös sotkuisen tietotekniikkasanaston selventämiseen, jotta henkilö ei tuntisi itseään avuttomaksi myyjien monimutkaisen kielen koukeroiden vuoksi.
Koulutuksen anti minulle on ollut uusi elämän tie, jota kulkiessa olen viimeinkin oppinut näkemään ne kauniit kukat, joita elämän polun varrelta niin monet löytävät jo paljon aiemmin. Ei minua silti harmita, että löysin oman tieni vasta aikuisiällä. Oikeastaan päinvastoin, sillä jos olisin käynyt koulutuksen aiemmin olisi muutama tärkeä ystävä jäänyt löytymättä. Opin luottamaan itseeni, mielipiteisiini, näkökantoihini ja muiden näkökantojen arvostamiseen, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin omani. Tunnen saaneeni myös paljon mielenrauhaa ja löytäneeni vastaavalla tavalla ajattelevia ihmisiä, joiden elämänkokemus opettaa myös itseäni. Jos kaiken tämän summaisin yhteen lauseeseen: Opettajana tunnen olevani se ihminen, joksi olen aina halunnut tulla.
Suvi-Päivikki Soukki-Laine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti