10. toukokuuta 2017

Oli se niin kivaa Tampereella

Timo Gröndahl
Ammatillinen opettajankoulutus TOPKOssa 1980-luvun lopulla 

Tarinani on tylsä.
(Näinhän pitää aloittaa ”luento” 😃)

Rannikkopohjalainen olen, rannikolta, vaikka osin juuret muualla. Alkujaan olen Vaasasta, s. 1956, Kirkkopuistikolta 6. Siellä Pohjanmaan museon rannassa on nyttemmin kuuluisuutta saanut maamerkki ”Höyrymyllyn siilot”. Oli niin hienoa nähdä ne syksyllä kaukaa mereltä Vaasaan saaristosta tullessa. Åbo Akademi on niissä tiloissa (Myllyn tiloissa, ei toki siiloissa). Lapsena ne olivat leikkipaikkojamme. Sisäsataman lastentarhassa kinasteltiin Sinisistä, Vihreistä, Keltaisista ja Punaisista mäkikelkoista.

Palosaaren kansakoulu ja Vaasan Poikalyseo, tyttöjä pääsi rakennukseemme Poikalyseoon joskus 1974, silloin olin abina. Tipula oli aiemmin kadun toisella puolen.

Niin, sitten opiskelemaan LTKK:uun, kuinka ollakaan. Lappeenrannassa matikan assarina oli Jukka Kurenniemi, ehkä tuttu joillekin (ks. edellinen postaus, toim. huom.).

LTKK:n jälkeen tein todella opettavaista teräsrakennesuunnittelutyötä noin 4 vuotta Helsingissä.

Sitten opeksi Vaasaan 😉. Aika haastavaa oli aloittaa tammikuun alussa 1986 tekulla.

Opeksi ehkä sattumalta, toisaalta ehkä ”sukuvika”.

Tampereen pedagoginen koulutus on antanut rohkeutta kokeilla ja soveltaa. Tuskin olisin omin avuin kyennyt ilman oppeja. Sen ehkä huomaa vasta jälkeenpäin toiminnassaan.

Haasteena on edelleen erilaiset oppijat. Onnistumista on nähdä ja kokea miten esim. neljässä vuodessa edistytään.

Kuinka olla? Nyt saatan katsella opena luokkahuoneesta tien toiselle puolelle rakennusta missä kävin kansakoulun Wolffintien toisella puolen.

Timo Gröndahl

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti