Elämme vuoden 2013 jälkimmäistä puoliskoa. Naapurimme Lotta aloitti elokuussa peruskoulussa. Lotta on vuonna 2050 parhaassa työiässä 44 vuotias. Mitä annettavaa yhteiskunnalla pitäisi olla Lotalle?
Ennen kun voi ennustaa, on tiedettävä mennyt. Mikä tosin ei ole kaksinen viimeaikaisen kehityksen valossa tarkasteltuna. Peruskoulu-uudistuksen jälkeen vuodesta 1970 suomalaisten koulutustaso on noussut kokoajan. Kansainvälisyys ja globaali olemassaolo ovat tulleet jäädäkseen. Voidaan myös puhua informaatioteknologian arkipäiväistymisestä koulumaailmassa. Saamme helposti tietoa maailman tapahtumista Internetin avulla. En tiedä onko Lotalla jo kuinka monta kansainvälistä Facebook- kaveria, mutta vähän vanhemmilla niitä jo on. Kielitaito on perusasia ja se kehittyy Internetissä toimimalla.
Koulussa Lotta tapaa varmasti mahanmuuttaneiden perheiden lapsia. Suomessa oli vuonna 2011 noin 183000 vakituiseen täällä asuvaa ulkomaalaista. Heitä on täällä lääkäreinä, koodaajina, rakentajina, jne. Työnantajat arvostavat heidän työpanostaan ja kansainvälisiä yhteyksiään.
Eivät koulutetut suomalaiset nuoret aikuiset ole sen huonomassa asemassa työmarkkinoilla. Monesti yrityksen työkieli on englanti, jo sen vuoksi, että osa työkavereista on ulkomaalaisia tai työskentelee yrityksen ulkomaan toimistolla lähibisnesalueella. Työnkuva on myös muuttunut enempi välineellisemmäksi. Tietokone ja globaalit nettiyhteydet kuuluvat työn kuvaan päivittäin.
Harrastukset ovat kansainvälisiä. kaverit tapaavat toisensa harrastusten merkeissä ulkomailla. Kulttuurit osataan tulkita puolin ja toisin. Verkottumista tapahtuu koko ajan. Välttämättä uutta kameraa tai tietokonetta ei osteta kotimaasta, koska sen voi saada verkkokaupasta halvemmalla ulkomaalla, suoraan kotiovelle kuljetettuna.
Mitä tulevaisuuden eväitä opettajilla on Lotalle annettavana? Vai kasvaako Lotasta kansainvälinen nuori, jonka arvomaailma myötäilee erilaisten kulttuureiden rajapintoja joustavasti missä milloinkin ollaan. Voidaan kysyä onko yhteinen maapalomme sitten tulevaisuudessa parempi ja vakaampi paikka elää? Luulenpa että moni on kanssani samaa mieltä, että ei ole. Jo yksin raaka-aineiden riittävyys johtaa kilpailuun niiden käytöstä. Väestö muuttaa asumaan kaupunkeihin. Tuoko se ongelmia puhtaan veden ja ravinnon jakeluun, mihin laitetaan ympäristöjätteet, miten turvataan lämmitysenergian saanti. Vaikutta siltä, että pienen Lotan tulevaisuus liittyy ongelmiin ja lisäongelmiin. Lotalle tulisi koulussa opettaa siis ongelmanratkaisutaitoja. Vielä kun Lotta ja hänen kaikki kaverit saadaan yhdessä pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia, voimme turvallisin mielin ottaa ongenvavan käteemme ja mennä virtuaalikalaan Alaskaan.
Teksti: Atte Marttinen
30. elokuuta 2013
26. elokuuta 2013
TAOKK 2013 Aloitustilaisuudessa
Nämä piti olla ammatillisen opettajakoulutuksen ja erityisopettajakoulutuksen avajaiset, eikä mitkään kevätjuhlat. Niin vain kävi että tunteellinen ja ajatuksia herättävän musiikkiesityksen aikana meinasi tippa tulla linssiin. Musiikki oli Charles Aznavourin Eilen kun mä tienyt en. Maistelkaa itse:
Mä haavein tuhansin luo lensin pilvien, mä hiekkaan rakensin kun vielä tiennyt en.
Ei aina käydä voi kuin elämältä odottaa, ei kestä linnat nuo, jos pettää alta maa.
Ei auta itku markkinoilla, sanoisi vanha tätini tässä vaiheessa. Mietin, onko minusta opettajana muuttamaan tätä maailmaa paremmaksi paikaksi elää? On niin paljon asioita, mitä pitäisi korjata: työttömyyttä, perheiden pahoinvointia ja nuorten syrjäytymistä. Puuttumatta nyt hallitus- tai työmarkkinapolitiikkaan, jotka nekin tuntuvat olevan kuin syntipukin etsintää sille, kun mitään ei tapahdu. Niin ja miten maapallo makaa. On sotia, nälänhätää, mielenosoituksia ja nuorisotyöttömyyttä. Ei vedä Kiinan markkinat. Mitä tähän nyt voisi vielä lisätä? Aaah, parempi, ei mitään.
Ketä tästä kamalasta kehityksestä sitten pitäisi syyttää? Ihminen tämän kaiken on saanut aikaan, tyytymätön ihminen, joka haluaa ja haluaa, eikä koskaan ole tyydytetty. Koskaan ei ole tarpeeksi hyvin. Opettajaopiskelija kuin opettaja on myös ihminen, ainakin minun mielestä. Kysyttäessä yläasteen Anssilta, hän saattaisi vetää pipoa tiukemmin päähän ja örähtää pää pulpettia vasten jotain eläimellistä. Kyllä OPETTAJA VOI MUUTTAA maailmaa, juurihan se todettiin, ihmisen aikaansaannoksia tässä katsellaan. Siis yritä edes muuttaa!
Avajaisissa meille näytettiin luokkakuvaa vuosien takaa. Kuvassa alakoululaiset istuivat kiltisti pulpettien ääressä ja opettaja valvoi luokkaa takaoikealta. Kaikki katsoivat luottavaisen hymyillen kameraan. Kaikki näyttävät iloisilta ja hyvinvoivilta. Oliko asiat silloin paremmin? Ei varmaan paremmin, mutta elämä pyöri pienemmissä piireissä ja oli yksinkertaisempaa. Ei tullut infoähkyjä. Ei kyllä ollut kännyköitä tai tabletteja, eikä pelattu netissä sotapelejä. Kylän lapset pelasivat kesällä jalkapalloa ja talvella luisteltiin ja hiihdettiin.
Menneeseen ei voi palata. Ei ainakaan vielä, tiedä noista nykyisistä fyysikoista, mitä tuleman pitää, jos ne aika-akselit riittävästi kaareutuvat. Mitä tässä sitten pitää tehdä? Vastaus löytyy jokaiselta ihmiseltä korvien välistä. Tosin ei ole sellaista mekanismia, mitä vääntämällä kaikkien asenteet muuttuisivat kerralla. Voimme sanoa työmarkkinajohtajille että ” Älkää kyykyttäkö toisianne vaan tehkää jotain yhdessä asioiden puolesta.” Tuskin mitään tapahtuu, jos lehdistä lukee.
Opettajat tietävät että muutokset ihmisten asenteissa oikeaan suuntaan tulee aloittaa jo lapsena. Jos lapsi löytää innostuksen kipinän, tulee edistystä tapahtumaan. Innostunut ihminen on taistelija ja hänessä on rohkeutta toteuttaa unelmansa. Innostus tarttuu myös kanssaihmisiin. Pienistä lumipalloista voi kasvaa isoja palloja, kun niitä tekemään saadaan paljon innostuneita ihmisiä.
Vaikka tuo aloitusesitys otti kantaa myös homekouluihin ja huonoon rakentamiseen, jäi se kauniisti mieleen. Opettaminen on myös tunnetta, tunnetta toimia oikeitten asioiden puolesta.
Teksti: Atte Marttinen
Lähettänyt
Eeva Manni
klo
10:49
20. elokuuta 2013
Näyttötutkintomestareita tulossa Tampereelta!
Näyttötutkintomestarin (NTM) koulutus käynnistyi Tampereen ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ensimmäistä kertaa elokuussa 2013. Koulutuksen aloitti yhteensä 46 osallistujaa, joiden mukana on sekä aikuiskoulutuksessa toimivia ja tutkintojen järjestämisvastuussa olevia opetustoimen henkilöitä että työelämän tutkinnon suorittajan ammattitaitoa arvioivia henkilöitä. Mutta mitä näyttötutkintomestarit sitten tekevät, mihin heitä tarvitaan ja millaisia asioita näyttötutkintomestarin koulutusohjelmassa painotetaan?
Näyttötutkintomestarit toimivat aikuisille suunnatun näyttötutkintojärjestelmän parissa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä tapahtuvissa palvelu- ja tuotantoprosesseissa. Ammattitaito on voitu hankkia eri tavoin: työkokemuksena, opintoina tai muun kokemuksen kautta. Näyttötutkintoina voidaan suorittaa sekä perustutkintoja, ammattitutkintoja että erikoisammattitutkintoja. Lisää näyttötutkintojärjestelmästä voi lukea Opetushallituksen sivuilta.
- Näyttötutkintomestarit ovat avainroolissa näyttötutkintojärjestelmän toiminnassa, sillä heidän tehtävänään on huolehtia näyttötutkintotoiminnan laadusta ja luotettavuudesta. Näyttötutkintomestareita tarvitaan varmistamaan ja nostamaan suomalaista osaamista, lisää NTM kouluttaja Ari Jussila.
- Tutkintotilaisuuksissa arvioidaan tutkinnon suorittajan osaamista. Tutkintotilaisuuksien arvioinnissa on läsnä kolmikantain edustus, eli arvioijat edustavat työnantajia, työntekijöitä ja opettajia. Näyttötutkintomestarit toimivat mm. edellä mainitussa arviointitehtävässä. Näyttötutkintomestareilla on näyttötutkintojärjestelmän ja -toiminnan tuntemuksen lisäksi myös vankka oman ammattialan osaaminen, ainakin TAOKKin koulutukseen hakeutuneiden haastatteluja tarkasteltaessa, Jussila jatkaa.
- Näyttötutkintotoiminta tullee kehittymään vieläkin merkittävämmäksi ammatillisen osaamisen osoittamisen tavaksi, sillä näyttötutkintojärjestelmän etuna on erityisesti sen työelämälähtöisyys ja joustavuus. Työelämälähtöistä ja joustavaa mallia tarvitaan työelämän ja osaamistarpeiden muuttuessa yhä nopeammin.
TAOKKissa käynnistyneessä Näyttötutkintomestarin koulutuksessa avainteemaksi ja koulutuksen läpäiseväksi asiaksi henkilökohtaistaminen ja sen toteuttaminen aidosti. Tätä edellytetään myös Näyttötutkintomestari, koulutusohjelman (25 op) perusteissa.
- Henkilökohtaistamisen toteuttaminen laadukkaasti ja aidosti vaatii enemmän työtä, mutta olemme varmoja, että se näkyy koulutuksen tuloksissa, Jussila vakuuttaa. Jos kiinnostuit näyttötutkintomestarin koulutuksesta, Ari Jussilan sanoin "ammattitaitoista väkeä tarvitaan toimintaan jatkuvasti, tervetuloa mukaan!" Lisätietoja tulevista koulutuksista ja muusta ajankohtaisesta löytää nettisivuilta www.tamk.fi/taokk/nayttotutkintomestari.
Näyttötutkintomestarit toimivat aikuisille suunnatun näyttötutkintojärjestelmän parissa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä tapahtuvissa palvelu- ja tuotantoprosesseissa. Ammattitaito on voitu hankkia eri tavoin: työkokemuksena, opintoina tai muun kokemuksen kautta. Näyttötutkintoina voidaan suorittaa sekä perustutkintoja, ammattitutkintoja että erikoisammattitutkintoja. Lisää näyttötutkintojärjestelmästä voi lukea Opetushallituksen sivuilta.
- Näyttötutkintomestarit ovat avainroolissa näyttötutkintojärjestelmän toiminnassa, sillä heidän tehtävänään on huolehtia näyttötutkintotoiminnan laadusta ja luotettavuudesta. Näyttötutkintomestareita tarvitaan varmistamaan ja nostamaan suomalaista osaamista, lisää NTM kouluttaja Ari Jussila.
- Tutkintotilaisuuksissa arvioidaan tutkinnon suorittajan osaamista. Tutkintotilaisuuksien arvioinnissa on läsnä kolmikantain edustus, eli arvioijat edustavat työnantajia, työntekijöitä ja opettajia. Näyttötutkintomestarit toimivat mm. edellä mainitussa arviointitehtävässä. Näyttötutkintomestareilla on näyttötutkintojärjestelmän ja -toiminnan tuntemuksen lisäksi myös vankka oman ammattialan osaaminen, ainakin TAOKKin koulutukseen hakeutuneiden haastatteluja tarkasteltaessa, Jussila jatkaa.
- Näyttötutkintotoiminta tullee kehittymään vieläkin merkittävämmäksi ammatillisen osaamisen osoittamisen tavaksi, sillä näyttötutkintojärjestelmän etuna on erityisesti sen työelämälähtöisyys ja joustavuus. Työelämälähtöistä ja joustavaa mallia tarvitaan työelämän ja osaamistarpeiden muuttuessa yhä nopeammin.
TAOKKissa käynnistyneessä Näyttötutkintomestarin koulutuksessa avainteemaksi ja koulutuksen läpäiseväksi asiaksi henkilökohtaistaminen ja sen toteuttaminen aidosti. Tätä edellytetään myös Näyttötutkintomestari, koulutusohjelman (25 op) perusteissa.
- Henkilökohtaistamisen toteuttaminen laadukkaasti ja aidosti vaatii enemmän työtä, mutta olemme varmoja, että se näkyy koulutuksen tuloksissa, Jussila vakuuttaa. Jos kiinnostuit näyttötutkintomestarin koulutuksesta, Ari Jussilan sanoin "ammattitaitoista väkeä tarvitaan toimintaan jatkuvasti, tervetuloa mukaan!" Lisätietoja tulevista koulutuksista ja muusta ajankohtaisesta löytää nettisivuilta www.tamk.fi/taokk/nayttotutkintomestari.
15. elokuuta 2013
Minustako opettaja?
Atte Marttinen aloitti opettajankoulutuksensa Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen -opinnoilla kesäkuussa. Tässä hänen tuntemuksiaan:
Peruskiveä opettajuuteen on nyt muurattu kaksi kuumaa päivää Tampereella. Ensimmäisten päivien perusteella voisin kertoa huomioistani seuraavaa:
Voisi päätellä ettei tullut ikävä oppitunneilla. No ei kerinnyt tulla, sillä touhua ja tohinaa tuntuu riittävän ja uusia mielenkiintoisia asioita. Odotan kauhulla, mitä kaikkea tässä joutuu tekemään ja olemaan valmis tekemään seuraavien 1,5 vuoden aikana.
Uusi opetussuunnitelma oli tietenkin tehty pienemmälle budjetille ja tunteja oli vähennetty ja itsenäistä otetta asioiden selvittämiseen lisätty. Mutta siihen on menty lähes joka puolella. Sinulle ei sanota mitä sinun on tehtävä, vaan sinä otat selvää itse mitä sinun on tehtävä ja saat siihen tukea. Se on vähän kuin Tosi-TV ohjemassa, jossa ryhmä heitetään viidakkoon ja annetaan selvitä siellä mahdollisimman vähän ryhmää ulkoa päin tukien.
Osallistava pedagogiikka on tämän päivän sanahirviö opettajaopiskelijoille. Siinä perimmäisenä tarkoituksena on tukea sisältöjen, menetelmien ja toimintakulttuurien kautta opiskelija omaa identiteetin kasvua opettajaopiskelijana. Tahtoo tarkoittaa sitä että yritä edes olla aktiivinen ja osallistuva, vaikka et saisikaan ääntäsi kuuluville siinä kaikki yhtä aikaa puhuvien opettajaoppilaiden laumassa.
Aikavarkaista varoiteltiin jo toisena päivänä, eli kuinka paljon aikaa menee joutavaan höyrötykseen ja tapoihin, joista pitäisi päästä irti. No, se selviää kun päästään itse luokkahuoneeseen ja nähdään todellinen tilanne, miten tehokkaasti luokkaa pääsee opettamaan. Opettajat ovat sosiaalisia eivätkä pidä kynttilää vakan alla, näin ainakin asiat esitettiin. Kaikki tieto on kaikkien käytettävissä.
Kaiken lisäksi aloitin yrittäjyyteen valmentavassa ryhmässä. Ryhmä on ensimmäinen Suomessa ja koulutuksen tavoitteena on edistää yrittävyyttä ja yrittäjämäistä toimintaa opettajien keskuudessa. Yrittäjämäisen toimintaotteen tarkoitus on selvitä paremmin tässä epävarmassa ja muutoksia muutosten perään sisältävässä yhteiskunnassa. On totta että opettaja ei voi sulkea silmiään ympärillä pyörivältä yhteiskunnalta. Ei, opettajan on oltava suorastaan pyörteen keskiössä haistelemassa tulevia virtauksia. Hänen tulee olla moottori, joka vie asioita oikeaan suuntaan. Katsotan nyt minkälainen moottori saadaan. Diesel on kestävä ja turbon kanssa kilpailee vauhdikkaasti. Riippuu tietysti, millaisella radalla joudutaan ajelemaan ja millaisessa ruuhkassa.
teksti: Atte Marttinen
Peruskiveä opettajuuteen on nyt muurattu kaksi kuumaa päivää Tampereella. Ensimmäisten päivien perusteella voisin kertoa huomioistani seuraavaa:
- opettajat ovat kovaäänistä porukkaa
- opettajat ovat huumorintajuisia
- opettajat ovat lahjakkaita
- opettajat ovat luovia
- opettajat ovat sosiaalisia
Voisi päätellä ettei tullut ikävä oppitunneilla. No ei kerinnyt tulla, sillä touhua ja tohinaa tuntuu riittävän ja uusia mielenkiintoisia asioita. Odotan kauhulla, mitä kaikkea tässä joutuu tekemään ja olemaan valmis tekemään seuraavien 1,5 vuoden aikana.
Uusi opetussuunnitelma oli tietenkin tehty pienemmälle budjetille ja tunteja oli vähennetty ja itsenäistä otetta asioiden selvittämiseen lisätty. Mutta siihen on menty lähes joka puolella. Sinulle ei sanota mitä sinun on tehtävä, vaan sinä otat selvää itse mitä sinun on tehtävä ja saat siihen tukea. Se on vähän kuin Tosi-TV ohjemassa, jossa ryhmä heitetään viidakkoon ja annetaan selvitä siellä mahdollisimman vähän ryhmää ulkoa päin tukien.
Osallistava pedagogiikka on tämän päivän sanahirviö opettajaopiskelijoille. Siinä perimmäisenä tarkoituksena on tukea sisältöjen, menetelmien ja toimintakulttuurien kautta opiskelija omaa identiteetin kasvua opettajaopiskelijana. Tahtoo tarkoittaa sitä että yritä edes olla aktiivinen ja osallistuva, vaikka et saisikaan ääntäsi kuuluville siinä kaikki yhtä aikaa puhuvien opettajaoppilaiden laumassa.
Aikavarkaista varoiteltiin jo toisena päivänä, eli kuinka paljon aikaa menee joutavaan höyrötykseen ja tapoihin, joista pitäisi päästä irti. No, se selviää kun päästään itse luokkahuoneeseen ja nähdään todellinen tilanne, miten tehokkaasti luokkaa pääsee opettamaan. Opettajat ovat sosiaalisia eivätkä pidä kynttilää vakan alla, näin ainakin asiat esitettiin. Kaikki tieto on kaikkien käytettävissä.
Kaiken lisäksi aloitin yrittäjyyteen valmentavassa ryhmässä. Ryhmä on ensimmäinen Suomessa ja koulutuksen tavoitteena on edistää yrittävyyttä ja yrittäjämäistä toimintaa opettajien keskuudessa. Yrittäjämäisen toimintaotteen tarkoitus on selvitä paremmin tässä epävarmassa ja muutoksia muutosten perään sisältävässä yhteiskunnassa. On totta että opettaja ei voi sulkea silmiään ympärillä pyörivältä yhteiskunnalta. Ei, opettajan on oltava suorastaan pyörteen keskiössä haistelemassa tulevia virtauksia. Hänen tulee olla moottori, joka vie asioita oikeaan suuntaan. Katsotan nyt minkälainen moottori saadaan. Diesel on kestävä ja turbon kanssa kilpailee vauhdikkaasti. Riippuu tietysti, millaisella radalla joudutaan ajelemaan ja millaisessa ruuhkassa.
teksti: Atte Marttinen
Lähettänyt
Eeva Manni
klo
15:22
31. toukokuuta 2013
Opettajat ulos luokista – radioon!
Mitä ihmettä? Nuoret lukiolaiset haastattelevat oppitunnillaan pian ammatillisiksi opettajiksi valmistuvia aikuisia monikulttuurisuudesta, kansainvälisyydestä, kestävästä kehityksestä, opettajan työssäjaksamisesta? Voiko näinkin opiskella, eikö kuvion pitäisi olla toisinpäin, opettaja opettaa ja nuori opiskelija kuuntelee?
-Kyllä näin voi opiskella, vakuuttavat Sammon keskuslukion viestintälinjan koordinaattori Jouni Sarpola ja TAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja Annukka Tapani. Idea yhteistyön laajentamiseen virisi vuonna 2012, jolloin Sarpola opiskelijoidensa kanssa oli kertomassa opettajaopiskelijoille teemasta ”nuoret ja sosiaalinen media”. –Silloin mietimme, mitä muuta voisimme yhteistyössä tehdä, oppilaitoksemme kun sijaitsevat fyysisestikin lähekkäin, melkeinpä kadun molemmin puolin.
Opettajaopiskelijat ovat opintojensa loppuvaiheessa usein tuottaneet jo monta kirjallista raporttia, lisäksi heidän pitäisi opettajina pystyä myös muunlaiseen ilmaisuun, sillä opettajakin saattaa eri tilanteissa päästä tai joutua median kanssa tekemisiin. –Ajattelimme, että radiotyön kurssin ja opettajaopintojen oppimistehtävien yhdistäminen haastatteluiksi voisi olla toimiva ratkaisu, toteavat Sarpola ja Tapani. Onneksi myös radiotyön kurssin opettaja Tapio Ylinen innostui aiheesta. –Opiskelijoiden kannalta on hyvä, että he saavat ”oikeita” haastateltavia, näin tulee aidompi tunnelma kuin vain opiskelijakavereita haastatellen. Lukion opiskelijat olivat valmistelleet kysymykset teemoistaan etukäteen ja opettajaopiskelijat olivat hankkineet perusteluja mielipiteidensä tueksi mediaseurantaa tekemällä ja aineistoihin perehtymällä. Oppimistehtävät käsittelivät opettajan työn yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja opettajaa työyhteisön jäsenenä, joten mikä sen parempi vaikuttamisen paikka kuin tulla ulos luokasta ja puhua asioita ääneen. Radiohaastattelut esitetään radio Moreenissa toukokuussa.
Haastattelut toteutettiin Sammon keskuslukion viestinnän tiloissa. Samalla opettajaopiskelijoille tarjoutui tilaisuus nähdä lukion käytänteitä ja oppimisympäristöä – lukiossakin siis on mahdollista tehdä ammatillisia valintoja. Lukiolaiset olivat valmistautuneet haastatteluihin hyvin, vaikka teemat ehkä eivät olleet heille kaikkien kiinnostavimpia. –Jos mielii toimittajan työhön, on hyvä tottua käsittelemään erilaisia teemoja. Aina kun ei työssäkään pääse valitsemaan, mistä aiheesta juttu tehdään, painottaa Jouni Sarpola. –Uusiakin ideoita yhteistyön saralla on viriämässä ja tätä kokeilua kannattaa jatkaa. Opettajaopiskelijoille pitää painottaa jatkossa vielä enemmän valmistautumisen tärkeyttä: vaikka aina ei pyydetäkään kirjallista raporttia ja sen palauttamista ryhmänopettajalle, se ei tarkoita, että oppimistilanteisiin voi tulla ”kahta kättä heilutellen”. Sitäkin valitettavasti näkee, opettajaksi valmistuvillakin, harmittelee Annukka Tapani.
Toisaalta tarvitaan myös oppimistilaisuuksien näkemistä ja niihin rohkeaa tarttumista – tämänkin yhteistyön alku syntyi vanhempainillassa, jossa Tapani oli kuuntelemassa, kun Sarpola opiskelijoineen esitteli viestintälinjan toimintaa. Oppimista, oivalluksia ja ideoita voi siis syntyä silloinkin, kun opettaja ei niitä erikseen osoita. Avoin ja luova mieli eivät ole haitaksi ammatillisellekaan opettajalle, siksi verkostot ja toisilta oppiminen ovat tärkeitä, myös työssäjaksamisen kannalta. Estradi on siis avattu, mitä tehdään seuraavaksi?
teksti: Annukka Tapani
Päivitys 13.6: Radio Moreenin ohjelma löytyy tallenteena täältä: http://home.tamk.fi/~emanni/MurrosRadio2013.mp3
Lähettänyt
Eeva Manni
klo
18:35
28. toukokuuta 2013
Opiskelija on tärkein
TAMKissa
vietettiin tänään johtavan opinto-ohjaajan Anne Mustosen läksiäisiä. Juhlapuheessaan
(kuten aina toiminnassaan ja myös TAMKin opo-tiimin toiminnassa) Anne korosti
opiskelijalähtöisyyttä. Opiskelijan tulee olla aina toimintamme keskiössä ja
toimintojamme tulee aina tarkastella opiskelijan näkökulmasta – miten asia
näyttäytyy opiskelijalle. Näin myös
silloin, kun mietimme uudelleen prosessejamme. Myös opiskelijoiden arvostuksen, tasa-arvoisen
ja oikeudenmukaisen kohtelun sekä moniammatillisen työskentelyn opiskelijoidemme
parhaaksi tulee olla toimintamme lähtökohtia. Tämä pätee kaikissa koulutuksissa ja kaikissa
oppilaitosmuodoissa. Kiitos Anne, että jälleen kerran nostit esille tämän
arvokkaan asian! 23. toukokuuta 2013
Checklist for Inclusive Learning Environment
TAOKK is running an ESF-funded project called Disseminating Inclusive practices (DIP). Disseminating Inclusive Practices project focuses on preventing youth
exclusion and increasing inclusion. These themes are an important development
focus area for upper secondary and university education in Europe and in
Finland. The DIP -project has continued
directly disseminating and further developing the innovations and processes created
in former ESF projects in an international work environment. These former
projects have created and developed inclusive models which support social
development for vocational education and universities. The themes of
Disseminating Inclusive Practices project are accessibility in education,
guidance and special guidance, special needs education, preventing drop-outs as
well as promoting the students’ participation and commitment.
The first results of this two-year project will be presented in ATEE Conference. This conference will be held in Halden, Norway in August 2013. The DIP -project team is having a poster session in this conference. In this poster session we will present a practical
tool for evaluating and developing inclusive learning environments. The aim of the poster session is to create a
general overview of the key elements comprising inclusive learning environment and give some perspectives for developing student involution and participatory
learning. In addition, this poster session gives an overview of the project
Disseminating Inclusive Practices.
The
checklist for inclusive learning environment includes themes such as promoting
student involution, enhancing participatory pedagogy and learning in
educational institutes as well as developing regional cooperation and
multiprofessionalism. The checklist is a practical tool for teachers and
administrative staff and this list is aimed at describing and evaluating the
present state of inclusive learning environment. Checklist includes the critical elements of
inclusive learning environment and gives guidelines to developing
inclusive practices.
See more about the DIP -project in project blog: http://disseminatinginclusive.blogspot.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

