Sama paikka vai eri paikka?

Peruskoulua käyvien suomalaislasten kouluviihtyvyys ja oppimisen ilo ovat osoittaneet katoamisen merkkejä.

Tähän ei kuitenkaan tarvitse tyytyä, vaan jokaisella opettajalla on mahdollisuus edesauttaa viihtyisän oppimisympäristön rakentumista ja hyödyntää oppimisessa innostavaa ja luovaa pedagogiikkaa. Ydinkysymyksinä voi itselleen esittää; edistänkö vai estänkö omalla toiminnallani viihtyisän, turvallisen ja motivoivan oppimisympäristön syntymistä? Mitä voisin omassa toiminnassani ja opetuksessani muuttaa?

Luimme ilolla Turun Runosmäen koulun 3b-luokan opettajan Maarit Korhosen tempauksesta (HS 5.9.) Kun pulpetit kannettiin ulos luokkahuoneesta ja sohvat ja keinutuolit kannettiin sisään, muuttui ilmapiiri kertaheitolla. Korhonen kertoo: ”Oppilaat olivat innoissaan kuin kahleistaan vapautuneet orjat”.

Varhaiskasvatuksessa painotetaan lapsilähtöisyyttä ja lapsen osallistamista toimintaan. Lapsen tapa toimia, ”tehdä työtä”, tai voisiko sanoa, että olla olemassa on leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja itsensä ilmaisu erilaisten taiteenalojen avulla. Kun lapsi saa itselleen ominaisella tavalla toimia se vahvistaa hänen kokonaisvaltaista hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään. Eikö tätä voitaisi soveltaa myös kouluikäisiin lapsiin?

Ihminen, joka voi hyvin on iloinen! Ja iloinen ihminen oppii paremmin, tämän voi varmasti moni allekirjoittaa omakohtaisestikin.

Oppijoita, kuten oppimistapoja, on erilaisia. Toisille sopii kirjoittaminen, ja pulpetti - mutta se voi olla yhtä hyvin jaettu pöytä kollegan kanssa. Toiset prosessoivat parhaiten makuuasennossa, jalat kohti taivasta - ja ideoita lentää! Miksi kaikki tarvitsee edelleen sovittaa yhteen ja samaan muottiin, pulpettiin?

Viihtymistä edistävää ja oppimiseen innostavaa ilmapiiriä luotaessa tärkeässä roolissa ovat hyvät vertaissuhteet, joissa toteutuu ihmisen yksi keskeisin perustarve, yhteenkuuluvuus. Tunne siitä, että olen hyväksytty yhteisössäni ja tulen kohdelluksi tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

Mitä tähän tarvitaan? Hieman luovuutta ja leikkimieltä, rohkeutta ja kokeilun halua, oman persoonan likoon laittamista ja yhteistyöhalua koko oppilaitoksen kanssa. Ja näistä aineksistahan rakentuu meille kaikille merkityksellinen ja motivaatiota lisäävä työnilo!

Rauhallinen, kiireetön, turvallinen oppimisympäristö voi kai olla muutakin kuin ankea.

Viihtyvyyttä lisäämällä siitä hyötyvät kaikki tilassa toimivat, ja jos hyvinvointia saadaan lisättyä viihtyvyydellä ollaan varmasti jo puolitiessä tavoitetta: tila jossa viihdytään! Tila jossa voidaan hyvin! Järjellä ajateltuna jos ihminen viihtyy ja voi hyvin on hänellä paremmat mahdollisuudet myös päästä tavoitteeseensa ja oppia helpommin uutta. Eikö juuri tätä nykyaikainen koulu tarvitse?

Kirjoittajat: Paula Enckell, Nina Kokkonen, Maarika Kortelainen, Anni Puuppo, Anita Valo