Yhteiskunnan muutosten vaikutus koulutukseen ja opettajan työhön - Näkökulmana kestävän kehityksen ja resurssien vähenemisen vaikutus

Ilmastonmuutos, sosiaalinen eriarvoistuminen ja esimerkiksi digitaalisen maailman kehittyminen muuttavat perinteistä käsitystämme koulutuksesta. Kaikki nämä ilmiöt ovat monimutkaisia, vaikeasti ennakoitavia ja arvaamattomasti yhteiskunnassa leviäviä. Tarvitsemme yhteistyötä eri kumppanien kesken, sillä mikään taho ei yksinään voi ratkaista monimutkaisia koulutus haasteita. (Maailma muuttui)

Kestävä kehitys 

Kestävän kehityksen vaatimukset huomioidaan koulutusmaailmassa eri tavoin. Sähköisten palveluiden käyttö koulutuksessa on lisääntynyt ja esimerkiksi koulutukseen hakeutuminen sekä kurssille ilmoittautuminen tapahtuu sähköisesti verkossa. Verkko-opetuksen käyttö lisääntyy ja tämä mahdollistaa etäopiskelun ajasta ja paikasta riippumatta. Yksilö voi valita opiskelunsa ajankohdan ja miksei myös työskentelytavan. Verkko-opetus on hyvä renki, mutta voi olla huono isäntä. Opettaja syöttää kaiken tarvittavan materiaalin verkkoon, jonka jälkeen vastuu oppimisesta sekä käsiteltävän asian ymmärtämisestä siirtyy opiskelijalle. Jos aihe ei aukea opiskelijalle, voidaan tarvita opettajan apua. Jos opettaja ei ole verkossa saatavilla, niin tilanne voi olla oppimisen kannalta vähintäänkin haasteellinen. Kestävä kehitys on mahdollisuus, mutta sen seuraukset oppimien kannalta voivat olla joskus haasteellisia.

Oppilaitoksissa käytävät neuvottelut tapahtuvat yhä useammin verkon yli erilaisten etäosallistumismahdollisuuksien kasvaessa. Jopa oppitunnit voidaan pitää etäopetuksena videon kautta, kun opettajan tai luennoitsijan ei kannata matkustaa muutamaa tuntia toiselle paikkakunnalle tunnin tai kahden luennon vuoksi. Nämä kaikki ovat oma osansa kestävää kehitystä, kun yksilöiden hiilijalanjälki pienenee.

Paperittomuus lisääntyy. Toteutuuko kuitenkaan paperittomuus käytännön työssä, koska aika monen mielestä asioita on helpompi lukea papereista, kuin ruudulta. Tavoite on hyvä, mutta ontuuko toteutus? Sitoutuvatko yksilöt mm. paperittomuuteen yhteisen hyvä eduksi? Toisaalta kokonaan paperittomaan opetukseen on vaikea mennä esim. kesken kurssin, jos opiskelijat ovat esimerkiksi tottuneet siihen, että opettaja jakaa ainakin ne tärkeimmät opetukseen ja oppimiseen liittyvät asiat paperimuodossa. Opiskelijalla on oppimisen vastuu, mutta oppimista voi helpotta se, että hänellä on luennolla käytetty powerpoint-esitys printattuna, johon hän voi luennon aikana merkata omia muistiinpanojaan sekä tarkennuksiaan.

Opettajan pitää osata luovia yllättävissäkin tilanteissa, jos esimerkiksi esitystekniikka pettää. Opetus on hoidettava vaikka dataprojektori ei toimi tai tietokone aukea. Tämä on arkipäivää, vaikka ei kenties ja toivottavasti ole joka päivistä. Tämä aiheuttaa opettajan ammattitaidolle omia vaatimuksiaan. Kokenut opettaja ratkaisee asiat vahvalla opetettavan asian sisällön tuntemuksellaan ja muulla kokemuksella. Pitää olla varautunut pahimpaan, esim. sähkökatkoksen aiheuttamiin ongelmiin.

Työmatkat pitenevät ja lisääntyvät eri toimipisteiden yhdistyessä sekä keskittyessä yhdelle paikkakunnalle. Yleisellä tasolla syntyy varmasti säästöä, mutta yksilötasolla ei välttämättä, näkökulmasta tämäkin on kiinni. Työmatkakustannukset lisääntyvät ja hiilijalanjälki kasvaa.

Resurssien väheneminen 

Oppilaitoksilla on käytössään henkilö- ja toimitilaresursseja. Yhteistä näille on, että molempia pyritään pienentämään, kustannusten säästämiseen varjolla. Budjetit tuppaavat olemaan aiempaa pienempiä ja tämä pakottaa toiminnan keskittämiseen sekä resurssien tarkempaan kohdentamiseen. Oppilaitoksilta odotetaan aina vain parempaa tehokkuutta. Tämän toisaalta ymmärtää, koska julkinen talous on Suomessa huonolla tolalla. Henkilöstöresurssien vähentäminen toteutetaan ainakin useimmiten luonnollisen poistuman kautta, mutta käytännössä tämä voi tarkoittaa, että entistä pienemmällä porukalla tehdään entistä enemmän töitä. Työt eivät katoa, vaikka henkilöt katoavat. Työn luonne voi muuttua, mutta töiden kokonaismäärä ei välttämättä vähene, vaikka kehittyvä tekniikka on apuna.

Opiskelijan itsenäinen, pari tai ryhmä -työskentely tulee lisääntymään, ehkäpä harjoituksissa on enemmän “kylmärasteja”, toteutetaan enemmän verkkokursseja ja tenttikin suoritetaan jatkossa aiempaa useammin verkossa. Harmillista on se, että Mestari-kisälli -perehdytysmallin käyttö on aiempaa vähäisempää esim. työelämässä. Isoin syy tähän taitaa olla resurssien niukkuus. Joidenkin ammattien oppimisessa on tärkeää, että asiat opetetaan kädestä pitäen, mutta nykytekniikkaa ja sen mahdollisuuksia hyödyntäen.

Johtopäätelmät 

Yhteistyön ja verkostoitumisen parantaminen oppilaitoksen sisällä sekä suhteessa asiakkaisiin ja kumppaneihin on yksi ratkaisu huolehtia kestävästä kehityksestä ja turvat resurssien riittävyyttä. Oppilaitosten on kuitenkin jatkossakin varauduttava entisestään niukkeneviin resursseihin ja pyrkiä ennustamaan sekä varautuman tuleviin ilmiöihin. On nähtävä tulevaisuuteen ja osattavan ennakoida sen mukaisesti, henkilöstön työhyvinvointia unohtamatta.

Oppilaitokselle asetettavat tavoitteet opetuksen järjestämiselle on oltava realistisia suhteessa käytettävissä oleviin henkilöstö- ja raharesursseihin. Oppilaitoksella on oltava selkeä näkemys siitä, kuinka tavoitteet saavutetaan opetuksessa nyt ja jatkossa.


Lähteet:
Maailma muuttui. Mikä on tulevaisuuden turvallisuus. Esite, Sitra 2014

Kirjoittajat: Jussi Hakaniemi, Marko Kauppinen, Mika Kyrönviita ja Jukka Mantonen