Sähkövoimatekniikan Insinööri (AMK), YAMK Tradenomi
Ammatillinen opettajankoulutus TAOKissa 2016
Varhaislapsuudessani sekä nuoruudessani en haaveillut mistään ammatista, elin vain lapsuuttani. Isoista rahoista ja omaisuudesta kaikki haaveilevat joskus, mutta miten yksinhuoltajan lapsi omaisuuden ajatteli kartuttaa, ei mieltä painanut. Koulunkäynti ei ollut ensimmäinen asia elämässäni, elin vapaasti päivästä seuraavaan selviytyen. Koko yläasteen olin yksi ongelmanuorista. Onnekseni olin se, jolla oli paras keskiarvo.
Peruskoulun yhdeksännellä luokalla olin pakkovalinnan edessä, lukioon en halunnut, vaikka keskiarvo siihen olisi riittänyt. Päädyin ammattikoulun sähköasentajan kolmivuotiselle linjalle. Alan valinta on myöhemmin osoittautunut minulle täysosumaksi. Vaikka lukuhommat eivät vieläkään kiinnostaneet, selviydyin urakasta parhaiden joukossa teoriassa sekä käytännön töissä.
Ammattikoulun jälkeen suoritin armeijan, jossa ensimmäisen kerran elämässäni jouduin lukemaan erikoiskoulutuksessa. Asennoitumistani opiskeluun kuitenkin kuvastaa hyvin kurssin johtajan kommentti kurssin puolivälissä: "Miten te voitte oppia jotain, kun aina nukutte tunnilla". Olin kurssin kolmanneksi paras. Ei ollut vielä mies kasvanut.
Työskentelin sähköasentajana muutaman vuoden armeijan jälkeen ja suoritin samalla teollisuusoppilaitoksessa teollisuussähköasentajan tutkinnon. Vuonna 1991 Suomessa oli lama, ja työt alkoivat olla vähissä. En kuitenkaan halunnut maata kotona. Hain ja pääsinkin 1991 Tampereen teknilliseen oppilaitokseen. Vihdoin lukuhommat alkoivat pojalle onnistua, ja valmistuin vuonna 1995 sähkövoimatekniikan insinööriksi. Koulun ovelta lähtiessäni vannoin, etten opiskele ikinä. Vuonna 1995 tilanne oli kuitenkin heikko. Meitä valmistui 15 nuorta, joista kahdella oli alan töitä. Olin se toinen onnekas ja aloitin asentaja/suunnittelija/nokkamiehenä pienellä sähkölaitoksella.
Vuonna 1996 sain sitten koulutusta vastaavaa työtä myynti-insinöörinä. Työskentelin yrityksessä tuotepäällikkönä ja teknisenä asiantuntijana vuoden 2015 loppuun saakka. Matkan varrelle mahtuu monenlaisia töitä. Yrityksessä toimin mm. konsernin messupäällikkönä, sähkötöiden johtajana, asiantuntijana ja liiketoiminnan kehittäjänä. Olenkin oppinut eritysosaamista sähköalalta mm. uusituvasta energiasta. Tätä tietoa haluaisin siirtää tuleville sukupolville. Työssäni sekä harrastuksissani (Taekwondo) koulutin ihmisiä jatkuvasti.
Vuonna 2007 aloitin uuden opintoputken ja esimiesopinnot. Itsensä johtamisen kurssi sai minut flow-tilaan, ja teimme henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman, jota aloin toteuttaa. Seuraavaksi päivitin insinööritutkintoni AMK-tutkinnoksi 2008 - 2009 ja suoritin korkeimman sähkötöiden pätevyyden 2010. Ohessa kävin englannintunneilla parantamassa perusasioita. Opintoputken aikana olin löytänyt itseni uudestaan ja saanut tutustua useisiin upeisiin ihmisiin. Uudet opiskelutavat, tekniikat ja aikuisopiskelu innostivat minua, ja halu opettamaan oli herännyt.
Hain 2011 opettajakorkeakouluun ja pääsin sisään, mutta päätin kuitenkin valita työstäni johtuvista syistä ylemmän AMK-tutkinnon. Vuosina 2011 - 2014 suoritin yrittäjyys- ja liiketoimintaosaamisen ylemmän AMK-tutkinnon. Kaikki opinnot sujuivat loistavasti. Keväällä 2014 olin käynyt läpi alkuperäisen kehittämissuunnitelman. Tosin sitä oli päivitetty, ja kehittämistyö jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Pätevöidyin myös 2014 aurinkosähköasentajaksi.
Vuonna 2015 hain uudestaan opettajakorkeakouluun. Tunsin palavaa halua siirtää osaamistani eteenpäin. Niin se matka vie ja ihminen muuttuu, kouluhäirikkö haluaa opettaa. Haaveilin työstä, jossa voisin toimia opettajana sekä tehdä hankkeita TKI-projekteissa, kehittää uusiutuvan energian teknologiaa yhdessä yrityskumppanien kanssa sekä auttaa yrityksiä kaupallistamaan tuotteitaan ja palveluitaan. Toukokuussa 2015 aloitin opettajaopinnot TAOKissa Porissa.
Tekninen ihminen näkee opettajaopinnot hieman eri valossa kuin esimerkiksi sote-puolen ihminen. Vaikka olen saanut myös kaupallista koulutusta, pidän itseäni edelleen insinöörinä. Opintojen aikana en kovin suurta onnistumista kokenut, enemmän koulutus tuli vedettyä läpi. Ihmiset ja harjoittelut olivat ehdottomasti parasta antia koulutuksessa.
Jo opintojen aikana 2015 sain muutamia osa-aikaisia työpaikkoja ja päädyin SAMKille opettamaan yhtä opintoa. Ilmeisesti jotain tuli oikein tehtyä, kun sain määräaikaisen opettajan työtarjouksen vuoden 2015 lopussa. Työn kuva oli 50% opetusta ja 50 % projekteja. Kuuluisin myös ”älykkäät energiat” -tutkimusryhmään. Tunsin tutkimusryhmän jäsenet entuudestaan. Tämä oli ehdottomasti minulle ”once in life time” -tarjous ja määräaikaisuudesta huolimatta päätin vaihtaa 20 vuoden ”varman” työpaikan epävarmuuteen.
Pätevöidyin opettajaksi joulukuussa 2016, ja vuoden 2017 alussa paikka vakinaistettiin. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Tosin tyytyväisyys ei joudu vakinaistamisesta vaan työstäni. Olen surukseni kuullut mediasta kollegoiden keskustelua opettajan työn arvostamattomuudesta, kiireestä ja siitä, että opettaja ei voi vaikuttaa omaan työhönsä. Valitettavasti ja kaikella kunnioituksella muita kohtaan, olen täysin eri mieltä.
Opettajaa arvostetaan, mutta arvostus ei tule enää opettajan nimikkeen kautta, vaan aivan muulla tavalla: Nykyään arvostus on otettava. Oma opettajuuteni perustuu vahvasti tekniikkaan sekä johtamiseen, mikä johtuu tehtävistäni. Kaikille tämä tapa ei sovi. Tekniikka muuttuu nykyään jatkuvasti, ja opettaja ei ole se ainoa, joka osaa viimeisimmät tekniikan asiat. Opettaja on se, joka johtaa ”projektia” (oppiminen) ja ohjaa opiskelijan käyttämään oikeita välineitä löytääkseen oikeat asiat. Toki oppii samalla nöyrällä asenteella itse tekniikkaa. Välillä konttaan opiskelijoiden kanssa työmaalla tai opetan heitä tunnilla. Toisena hetkenä suunnittelen kollegoiden kanssa projekteja tai hankin hallinnon kanssa rahoitusta projekteille. Ammatillinen 30 vuoden osaaminen ja koulutus on niputettu yhteen hyvin.
Omassa työssäni voin vaikuttaa omien töiden tekemiseen todella paljon. Eivät kaikki työt ole edelleenkään ”kivoja”, mutta ei kuulukaan. Voin aikatauluttaa tekemiseni melko vapaasti huomioiden opiskelijat ja kollegat. Samalla huolehdin työhyvinvoinnista itsenäisesti, ja ei tarvitse siitä muille purkautua. Ollessani yksityisellä puolella oli kiire ja koin stressiä. Nykyisin en voi sanoa olevani kiireinen ja stressaantunut, vaikka vuosittaisia työtunteja kertyy enemmän kuin ennen. Oikealla aikataulutuksella jaksan ja pärjään paremmin. Vaimon mielestä meillä asuu nykyään toinen mies ja se ei kuulemma ole edes huono juttu 🙂
Marko Ylinen
Tuntiopettaja | Lecturer
Älykkäät Energiaratkaisut | Smart Energy Solutions
Satakunnan ammattikorkeakoulu SAMK | Satakunta University Of Applied Sciences
Tiedepuisto 3 | 28600 Pori | Finland
Tel. + 358 44710 3304
marko.ylinen@samk.fi
www.samk.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti