Momento-hanke kouluttaa monikulttuurista osaamista

MOMENTO – Monikulttuurinen mentorointi ja ohjaus -hanke järjestää opetus- ja ohjaushenkilöstölle koulutusta mm. oppimisvaikeuksista ja opiskelun haasteista monikulttuurisessa ohjauksessa.

Koulutuksen toinen teemapäivä järjestettiin 26.3. aiheena Maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien tunnistaminen. Aiheen kouluttajina ja keskustelun herättäjinä toimivat erityisopettaja, suomen kielen opettaja Anu Arvonen ja psykologi Anne Nurminen. 

Jenni Koivumäki, joka opettaa mm. maahanmuuttajien valmistavassa koulutuksessa, arvioi saaneensa koulutuksesta välineitä, joiden avulla tunnistaa opiskelijoiden oppimisvaikeuksia. ”Kouluttajat nostivat hienosti esiin myös opiskelijan huomioimisen kokonaisuutena taustoineen ja kokemuksineen”, kehui Jenni.

Erityisopettajiksi opiskelevat ammatilliset opettajat Jani Alanen ja Risto Knutars puolestaan kertoivat päivän erityisesti saaneen heidät huomaamaan, että oppimisvaikeudet ovat samanlaisia niin maahanmuuttajaopiskelijoilla kuin syntyperäisillä suomalaisillakin.

Hankkeen seuraava koulutuspäivä järjestetään 17.4. teemalla Traumaattisten kokemusten vaikutus oppimiseen. Koulutuspäivään voit ilmoittautua tästä.

Lisätietoja hankkeesta: http://www.tamk.fi/web/tamk/-/momento-monikulttuurinen-mentorointi-ja-ohja-1 

Teksti ja kuvat: Emma Roinila

 

 

Irti kiusaamiskierteestä

Hei! Olen yli viisikymppinen ja koulukiusattu. Kiusaaminen jatkui kansakoulusta keskikouluun ja lukioon ja myös ammatillisessa koulutuksessa huomasin jääväni yksin. Koulukiusaaminen vaikuttaa yhä elämässäni ja itsetuntooni. Kiusaaminen on jatkunut myös työpaikoissa mm. vähättelynä ja yksinjättämisenä. Myös nuorin lapsistani on kokenut samaa... Kiusaaminen on jatkuva noidankehä.

T. Pilattu elämä

Nimimerkki "Pilattu elämä" kertoo Iltalehden keskustelupalstalla kiusaamiskierteestä, joka on seurannut häntä kouluajoista lähtien läpi elämän. Kirjoittaja ei ole kokemuksineen valitettavasti yksin.

Kiusaamisesta puhutaan paljon. Sekä keskustelu että tutkimus ovat keskittyneet enimmäkseen peruskoulujen tilanteeseen. Kiusaaminen on kuitenkin koko yhteiskunnan vitsaus. Koululuokka on kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Mitä tapahtuu peruskoulussa, tapahtuu myös muualla yhteiskunnassa; kodeissa, toisella asteella, korkeakouluissa ja työpaikoilla.

Helsingissä toteutettu kartoitus kertoo, että 26% peruskoululaisista joutui kiusatuksi vuoden 2013 aikana. Lukioissa vastaava prosenttiluku oli 9% ja ammatillisissa oppilaitoksissa 15%. Valtakunnallisen kouluterveystutkimuksen mukaan vuonna 2013 viikoittaisen kiusaamisen kohteeksi joutui 7% peruskoululaisista, 1% lukiolaisista ja 4% ammattikoululaisista.

Tilastojen valossa näyttäisi siltä, että kiusaaminen vähenee toisella asteella. Prosenttilukujen takana on kuitenkin yksilöitä: neljä prosenttia  ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista tarkoittaa käytännössä, että noin 1400 opiskelijaa kertoi joutuvansa kiusaamisen kohteeksi viikoittain. Kiusaamista esiintyy myös korkea-asteen koulutuksessa ja työpaikkakiusaamisen kohteena on kotimaisten tutkimusten perusteella 5-10 % työntekijöistä.

☐☐☐

Kiusaaminen on toiseen osapuoleen kohdistuvaa pitkäkestoista tai toistuvaa vallan väärinkäyttöä. Yksiselitteisiä kiusatun tai kiusaajan profiileja on mahdoton kuvata. Kiusaamiseen liittyy kuitenkin aina valta. Kiusaajalla on henkinen yliote kiusatusta.

Kerran kiusattu ei ole automaattisesti aina kiusattu. Mutta jos lapsi tai nuori on joutunut jossain vaiheessa määrittelemään itsensä vertaisryhmän ulkopuolelle, ystävyyssuhteiden solmiminen voi olla myöhemminkin vaikeaa ja ihmissuhteita haittaa usein luottamuksen puute. Koetulla kiusaamisella on usein pitkäaikaisia vaikutuksia yksilön elämänkulkuun.

Jokaisella opiskelijalla on oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen opiskeluympäristöön kaikilla kouluasteilla. Varhainen puuttuminen on tärkeää kiusaamistapauksissa.

Jotta kierre voidaan katkaista, kiusatun tulee tunnustaa, että häntä kiusataan. Toisaalta yhteisön toimintakulttuurin tulee tarjota kiusatulle mahdollisuus puhua ja kertoa avoimesti ongelmasta. Nuorille ja aikuisille aiheesta puhuminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska kiusaaminen liitetään usein lapsuuteen. Kolmanneksi yhteisön tulee tunnistaa ja tunnustaa kiusaaminen, jotta muutos olisi mahdollinen.

Helpommin sanottu kuin tehty. Harva yhteisö uskaltaa tunnustaa, että kiusaaminen on arkipäivää heidän oppilaitoksessaan tai työpaikallaan. Harva meistä viitsii puuttua ongelmiin ja vielä harvempi asettuu puolustamaan kiusattuja. Puuttuminen - ulkopuolelle jätettyjen mukaan ottaminen ja yksinäisten auttaminen - on kuitenkin tärkeää kaikenikäisten kohdalla, jotta kiusaamiskierre saadaan katkaistua.

Ryhmä on ihmisen luonnollinen oppimisympäristö. On tärkeätä huomata, että asiat eivät suju ryhmissä automaattisesti, vaan niissä kohdataan monenlaisia ongelmia. Ahdistavia tuntemuksia ei useinkaan osata tai haluta käsitellä ryhmässä avoimesti. Ahdistavien tuntemusten noustessa yleinen suojautuva ratkaisumalli on esimerkiksi syyllisten etsiminen ryhmän sisä- tai ulkopuolelta. - Tarvitaan siis pysyviä ja sopivan kokoisia ryhmiä. Ohjaajalla tulee olla kyky kannatella vaikeita tunnetiloja, jotta ryhmä voi kehittyä.

Uskomme, että vuorovaikutus, avoimuus ja vastuun ottaminen ohjattavista ovat niitä tärkeimpiä asioita. Toivomme, että kouluista tulee avoimempia ja ryhmänohjaukseen panostetaan uudella tavalla. Haluamme olla valmiita oppimaan kohtaamista ja erilaisia opetus- sekä ohjaustapoja hyviltä konkareilta.  Toisella asteella ollaan yhä enemmän siirtymässä opiskelijan omiin opintopolkuihin. Oma koululuokka on jo monesta lukiosta hävinnyt ja nyt sama tulee tapahtumaan ammatillisessa koulutuksessa. Toivottavasti oman ryhmän tuoma tuki ei häviä samalla kertaa.

AEO/14 opiskelijat Minna, Marko, Markus, Seppo, Taina

Lähteet:http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/indikaattorit/turvallisuus/koulukiusaaminen http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset Hamarus, Päivi 2007, Koulukiusaaminen ilmiönä. Lämsä Anna-Liisa (toim.) 2009. Mun on paha olla. Näkökulmia lasten ja nuortenpsyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä: PS-kustannus. Nikkola, Tiina ja Löppönen, Pekka 2014:  Oivalluksia ryhmästä - pintaa syvemmälle koulun ryhmäilmiöihin.

Hyvän oppilaitoksen edellytykset hyvään ohjaukselliseen opettajuuteen

Mahdollistaako oppilaitos opettajien taidonnäytteet? Saavatko opettajat toteuttaa työssään itseään? Saavatko opiskelijat osallistua riittävästi? Pohdimme pienellä porukalla, mitä oppilaitos voisi tarjota opettajille, että heillä olisi mielekäs työympäristö, jossa jokaisen parhaat puolet tulisivat esiin ja ohjaus sekä opettajuus olisi laadukasta.

Opetushallitus on laatinut hyvän ohjauksen kriteerit, joita noudattamalla opetuksen ja ohjauksen tulisi olla tasapuolista, laadukasta sekä kaikille saatavissa. Kriteerit sisältävät tavoitteet monipuolisuudesta, osallistamisesta, vuorovaikutteisesta yhteistyöstä, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta, ammattitaidosta, ohjaussuunnitelmista sekä työelämään tutustumisesta. Lähdimme pohtimaan näitä tavoitteita ja löysimme yhteisen sävelen siitä, mitä me opettajat voisimme ainakin tehdä laatukriteerit saavuttaaksemme.

Toivomme tulevaisuuden opettajilta (ja vanhoiltakin) rohkeutta ja avoimuutta uusia haasteita kohtaan. Hyväksytään se tosiasia, että jokaisella voi aina olla jotakin opittavaa toisilta. Näillä keinoin opettajat voivat olla oppilaitosten kanssa mukana luomassa uusia ajatuksia ja menetelmiä sekä positiivisempaa työhyvinvointia ja työssä jaksamista!

Työhyvinvointiin kuuluu oleellisena osana yhteistyö ja avoimuus. Nämä ovat työelämässä voimavaroja, joita me kaikki voimme hyödyntää. Näin ymmärrys ja hyväksyntä sekä omaa, että muiden tehtäväkenttää kohtaan kasvaa ja toimintaympäristö muuttuu kaikille miellyttävämmäksi. Osallistamalla opiskelijaa kannustetaan aktiivisuuteen ja osallistamalla hän pääsee myös itse osaksi opetusta ja saa mahdollisuuden vaikuttaa. Häntä rohkaistaan kertomaan omia mielipiteitä, ajatuksia ja tuntemuksia opetettavaa asiaa sekä oppilaitosta ja ohjausmenetelmiä kohtaan. Opiskelijoilta tulee monesti hyviä ideoita, otetaan niitä mahdollisuuksien mukaan kokeiluun, mitään me emme siinä häviä.

Teorian ja käytännön yhdistäminen ammatillisissa opinnoissa on tärkeää ja se vaatii oppilaitokselta valmiuksia sekä mahdollisuuden suorittaa oman alan työtehtäviä käytännössä, autenttisissa oppimisympäristöissä. Nykypäivän vaatimukset työelämässä ovat kovat ja opetuksen täytyy olla ajan hermolla tuottaakseen hyviä työntekijöitä maailmalle. Tämä vaatii opettajalta luovuutta ja mielikuvitusta opetusmenetelmiin. Tähänkin asiaan voisi osallistaa opiskelijoita ja kysyä heidän mielipiteitään, millä tavoin opeteltavaa asiaa olisi mielekkäintä lähteä tutkimaan?

Markku, Niina, Annina ja Jenni

Nörttiopettajat - tarvitaanko heitä?



                        Kuva: morguefile.com

”Kokenut pedagogi ja kasvatuspsykologi, professori Kirsti Lonka leipoo kouluihin muutosagentteja, luokanopettajia, joiden pääaineena on kasvatuspsykologia ja jotka käyttävät uusinta tekniikkaa opintojen alusta saakka. Tekniikka kehittyy ja ajaa ohikin, mutta taikinan juuri pysyy: oppilaat saadaan osallistumaan, jakamaan ja innostumaan.”
(Opettaja 8-9/2014)

Enää ei riitä, että opettajalla on tietoa ja taito seistä luokan edessä sitä jakamassa. Opettajan on pysyttävä ajan hermolla: otettava käyttöön uusia opetusmenetelmiä ja opittava uudenlainen digiajan rooli. Ei auta vikistä, kun omat kurssit viedään verkkoon.

Monelle opettajalle verkkokurssi on kuitenkin kauhistus. Sähköisen opettajuuden pauloihin on paha heittäytyä, jos tietotekniset taidot eivät ole riittävät. Jotta kaiken tekniikan pystyisi ottamaan hyötykäyttöön, tarvittaisiin koulutusta, mikä taas vaatii aikaa ja rahaa. Opettajan on usein opiskeltava omalla vapaa-ajalla, sillä työnantajat tahtovat säästää täydennyskoulutuksista.

Piuhat voivat mennä helposti solmuun myös toisessa päässä. Osa opiskelijoista käyttää näppärästi erilaisia ohjelmia ja hyötyy uudenlaisista opetusmenetelmistä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös joukko opiskelijoita, jotka haluavat edelleen perinteistä opetusta, kalvosulkeisia ja keskusteluja. Verkko-opiskelu voi olla tekniikkaan tottumattomalle opiskelijalle yhtä kaoottista kuin opettajalle, joka ei tunne sisäistä paloa hyödyntää sähköisiä oppimisalustoja tai AC-yhteyksiä. Herääkin kysymys, saadaanko digiajan menetelmillä jotain parempaa oppimista aikaiseksi vai meneekö tekniikka tiedon ohi ja syrjäyttää oleellisen.

Olemme huolissamme myös nykynuorten sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehityksestä, kun kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän ruudun välityksellä. Työelämässä tarvitaan kuitenkin kasvokkain käytävää kanssakäymistä. Olemme sitä mieltä, että koulussa tulisi opettaa ennen kaikkea työelämässä vaadittavia taitoja kohdata toinen henkilö. Eikö työelämään valmentaminen ole kuitenkin ammatillisen opetuksen pääasiallinen tehtävä? Opiskella voi ruudun välityksellä, mutta ihmissuhdetyötä ei voi tehdä ruudusta käsin.

Tulevaisuuden opettajalta vaaditaan paljon, jotta hän pysyy yhteiskunnan vaateiden tasolla niin tiedoissa kuin taidoissakin ja pystyy muuntautumaan tarpeen mukaan. Verkko-opetus on tullut jäädäkseen. Opettajan solmut teknologian kanssa pitää kuitenkin saada auki, ja kasvokkain käytävää aitoa vuorovaikutusta ei pidä unohtaa.

Tekstin kirjoittajat: Eija Virtanen, Riitta Säily, Eija Ylinen, Anne Kohtala, Minna Vettenranta TAOKK/SeKe14

Lähde: Korkeakivi, R. 2014. Nörttien vallankumous. Enemmän twiittausta ja vähemmän viittausta. Professori Kirsti Lonka lisää liekkiä sähköiseen oppimiseen. Opettaja-lehti 8-9/2014. Saatavilla http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1355755616650 Luettu 12.3. 2015

Ohjauksellisen opettajuuden haasteet ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillisen koulutuksen uudistetut tutkintojen perusteet tulevat voimaan 1.8.2015. (OPH 2015 [viitattu 31.1.2015]). Tämän johdosta ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmatyö on parhaillaan käynnissä useissa toisen asteen opetusyksiköissä. Käynnissä olevien uudistusten myötä opettajan työ on yhä enemmän opiskelijoiden ohjaamista sisältävää. Uudet tutkintojen perusteet korostavat opiskelijan joustavia opintopolkuja, valinnaisuutta sekä opettajan näkökulmasta ohjauksellista opettajuutta. Mitä ohjauksellinen opettajuus sitten meidän mielestämme pitää sisällään ja millaisia haasteita ohjaukselliseen opettajuuteen sisältyy?

Ohjauksellinen opettajuus vaatii opettajalta joustavuutta ja kykyä vastata oppitunnilla vastaantuleviin erilaisiin tilanteisiin luovasti. Se vaatii epävarmuuden sietoa, heittäytymistä ja vahvaa substanssiosaamista. Ammatillisen koulutuksen liikkuminen kohti yksilöllisiä opinpolkuja, kohti osaamisen tunnustamista ja tunnistamista, luo opettajille tilanteen, jossa oppimistilanteessa on hyvin erilaisia tarpeita omaavia opiskelijoita. Tämä ohjaa mielestämme opettajien työtä kohti tiimiopettajuutta. Tiimiopettajuuden kautta opetustyön suunnitelmallisuus ja opiskelijoiden yksilölliset tarpeet voivat tulla entistä paremmin huomioiduksi.

Opiskelijan rooli ohjauksellisessa opettajuudessa on mielestämme aktiivinen ja sosiaalista vuorovaikutusta edellyttävä oppimisen muoto. Tämä seikka tulee esiin myös OPH:n laatimissa hyvän ohjauksen kriteereissä (OPH 2014, 5), jossa todetaan että opiskelija on ohjauksessa aktiivinen ja osallistuva. Tämä vaatii epäilemättä opettajan vahvaa panosta sekä osin uudenlaisen kulttuurin ja asenteen omaksumista. Toisinaan tämän päivän opiskelijat näyttäytyvät toisen asteen ammatillisia opintoja aloittaessaan passiivisina tiedon vastaanottajina, joilta puuttuu usko tai tahto oman järjen käyttömahdollisuuksiin. Opiskelijoiden tahtotila täytyisi olla tavoitteellinen ja vastuullinen suhteessa omaan oppimiseen. Ohjauksellisen opettajuuden kompastuskiveksi voi muodostua opiskelijan sisäisen motivaation puute, minkä vuoksi ohjauksellinen opettajuus vaatii opettajalta myös motivaattorina ja innostajana olemista. Ohjauksellisessa opettajuudessa opettajan täytyy kiinnittää huomioita opiskelijan kykyyn arvioida omaa toimintaansa sekä omaa itseohjautuvuuttaan. Opiskelijalla itsellään on myös vastuu oppimisestaan. Opiskelijan täytyy itse arvioida omaa toimintaansa, eikä vain odottaa opettajan arviointia oppimisesta.

Opiskelijan näkökulmasta ohjauksellinen opettajuus vaatii opettajalta myös tietynlaista ihmistuntemusta, pelisilmää ja avointa kiinnostusta opiskelijan elämäntarinaa kohtaan. Ohjaavaa opettamista sen suunnittelua ja toteutusta, helpottaa opettajan tietoisuus opiskelijan eletystä elämästä ja koettujen asioiden vaikutuksesta tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Opiskelija ei tule koskaan “Tabula Rasana” ohjattavaksi, vaan koettu elämä vaikuttaa aina opintojen etenemiseen ja valmiiksi saattamiseen ammattiin valmistumisen myötä.

Ohjauksellisessa opettajuudessa on kyse myös opiskelijan tukemisesta ja kannustamisesta niin, että opiskelija luottaa omiin taitoihinsa ja kykyyn pärjätä tulevassa ammatissaan. Onnistumisen tunteiden merkitys opiskelijalle on tärkeää tulevan ammatti-identiteetin muotoutumisessa. Tämä luo myös omat haasteensa ohjaukselliselle opettajuudelle varsinkin silloin, kun opettajan ja opiskelijan käsitys oppimisesta ja osaamisesta eivät ole samansuuntaiset.

Työnantajan näkökulmasta ohjauksellinen opettajuus edellyttää mielestämme riittävien resurssíen luomista opiskelijan koko opintojen mittaisen riittävän ohjauksen mahdollistamiseen, ohjaavien opettajien jatkuvaan kouluttautumiseen ja tiimiopettajuuden tukemiseen. Koko ajan muuttuva työelämä edellyttää opettajilta jatkuvaa uusien asioiden omaksumista, muutosvalmiutta ja reflektiokykyä. Työntekijät tarvitsevat työnantajan aitoa ymmärrystä ja tukea, jotta ohjauksellinen opettajuus mahdollistuu.

Tekstin kirjoittajat: Susanna Haapasalmi, Elina Toivonen, Minna Koskenranta, Kristiina Raitanen ja Nina Palomäki Tampereen ammattikorkeakoulu TAOKK, SeKe14

LÄHTEET

OPH 2015. Opetushallituksen WWW-sivut. Saatavissa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/ammatilliset_perustutkinnot/tutkinnon_perusteet_voimaan_010815

OPH 2014, Hyvän ohjauksen kriteerit. Opetushallituksen oppaita 2014. Saatavissa: http://www.oph.fi/download/158918_hyvan_ohjauksen_kriteerit.pdf

Pruuki, L. 2008. Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Edita: Helsinki.

Osallistava, kaikille yhteinen oppilaitos

Millainen on osallistava, kaikille yhteinen, kaikki mukaan ottava ja kaikille hyvä oppilaitos? Tätä teemaa pohdittiin 3.2. TAMKissa toteutetussa "Hyvät käytänteet Pajassa" -esityksessä. Pajassa esitelty materiaali ja inkulsiivisen pedagogisen toimintaympäristön tarkistuslista pohjautuvat Disseminating Inclusive Practices (DIP) -hankkeessa tehtyyn kehittämistyöhön. Tarkistuslista - Inklusiivinen pedagoginen toimintaympäristö - on  oppilaitoksille ja erityisesti opettajille sopiva tarkituslista, jonka avulla on helppo ja nopea tarkistaa, miltä tilanne omassa koulutuksessa tai palvelutoiminnossa näyttää. Tutustu aiheeseen enemmän katsomalla lyhyt videoesittely tarkistuslistasta, perehtymällä tarkistuslistaan ja lukemalla DIP -hankkeen blogia.