Nörttiopettajat - tarvitaanko heitä?



                        Kuva: morguefile.com

”Kokenut pedagogi ja kasvatuspsykologi, professori Kirsti Lonka leipoo kouluihin muutosagentteja, luokanopettajia, joiden pääaineena on kasvatuspsykologia ja jotka käyttävät uusinta tekniikkaa opintojen alusta saakka. Tekniikka kehittyy ja ajaa ohikin, mutta taikinan juuri pysyy: oppilaat saadaan osallistumaan, jakamaan ja innostumaan.”
(Opettaja 8-9/2014)

Enää ei riitä, että opettajalla on tietoa ja taito seistä luokan edessä sitä jakamassa. Opettajan on pysyttävä ajan hermolla: otettava käyttöön uusia opetusmenetelmiä ja opittava uudenlainen digiajan rooli. Ei auta vikistä, kun omat kurssit viedään verkkoon.

Monelle opettajalle verkkokurssi on kuitenkin kauhistus. Sähköisen opettajuuden pauloihin on paha heittäytyä, jos tietotekniset taidot eivät ole riittävät. Jotta kaiken tekniikan pystyisi ottamaan hyötykäyttöön, tarvittaisiin koulutusta, mikä taas vaatii aikaa ja rahaa. Opettajan on usein opiskeltava omalla vapaa-ajalla, sillä työnantajat tahtovat säästää täydennyskoulutuksista.

Piuhat voivat mennä helposti solmuun myös toisessa päässä. Osa opiskelijoista käyttää näppärästi erilaisia ohjelmia ja hyötyy uudenlaisista opetusmenetelmistä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös joukko opiskelijoita, jotka haluavat edelleen perinteistä opetusta, kalvosulkeisia ja keskusteluja. Verkko-opiskelu voi olla tekniikkaan tottumattomalle opiskelijalle yhtä kaoottista kuin opettajalle, joka ei tunne sisäistä paloa hyödyntää sähköisiä oppimisalustoja tai AC-yhteyksiä. Herääkin kysymys, saadaanko digiajan menetelmillä jotain parempaa oppimista aikaiseksi vai meneekö tekniikka tiedon ohi ja syrjäyttää oleellisen.

Olemme huolissamme myös nykynuorten sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehityksestä, kun kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän ruudun välityksellä. Työelämässä tarvitaan kuitenkin kasvokkain käytävää kanssakäymistä. Olemme sitä mieltä, että koulussa tulisi opettaa ennen kaikkea työelämässä vaadittavia taitoja kohdata toinen henkilö. Eikö työelämään valmentaminen ole kuitenkin ammatillisen opetuksen pääasiallinen tehtävä? Opiskella voi ruudun välityksellä, mutta ihmissuhdetyötä ei voi tehdä ruudusta käsin.

Tulevaisuuden opettajalta vaaditaan paljon, jotta hän pysyy yhteiskunnan vaateiden tasolla niin tiedoissa kuin taidoissakin ja pystyy muuntautumaan tarpeen mukaan. Verkko-opetus on tullut jäädäkseen. Opettajan solmut teknologian kanssa pitää kuitenkin saada auki, ja kasvokkain käytävää aitoa vuorovaikutusta ei pidä unohtaa.

Tekstin kirjoittajat: Eija Virtanen, Riitta Säily, Eija Ylinen, Anne Kohtala, Minna Vettenranta TAOKK/SeKe14

Lähde: Korkeakivi, R. 2014. Nörttien vallankumous. Enemmän twiittausta ja vähemmän viittausta. Professori Kirsti Lonka lisää liekkiä sähköiseen oppimiseen. Opettaja-lehti 8-9/2014. Saatavilla http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1355755616650 Luettu 12.3. 2015