Irti kiusaamiskierteestä

Hei! Olen yli viisikymppinen ja koulukiusattu. Kiusaaminen jatkui kansakoulusta keskikouluun ja lukioon ja myös ammatillisessa koulutuksessa huomasin jääväni yksin. Koulukiusaaminen vaikuttaa yhä elämässäni ja itsetuntooni. Kiusaaminen on jatkunut myös työpaikoissa mm. vähättelynä ja yksinjättämisenä. Myös nuorin lapsistani on kokenut samaa... Kiusaaminen on jatkuva noidankehä.

T. Pilattu elämä

Nimimerkki "Pilattu elämä" kertoo Iltalehden keskustelupalstalla kiusaamiskierteestä, joka on seurannut häntä kouluajoista lähtien läpi elämän. Kirjoittaja ei ole kokemuksineen valitettavasti yksin.

Kiusaamisesta puhutaan paljon. Sekä keskustelu että tutkimus ovat keskittyneet enimmäkseen peruskoulujen tilanteeseen. Kiusaaminen on kuitenkin koko yhteiskunnan vitsaus. Koululuokka on kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Mitä tapahtuu peruskoulussa, tapahtuu myös muualla yhteiskunnassa; kodeissa, toisella asteella, korkeakouluissa ja työpaikoilla.

Helsingissä toteutettu kartoitus kertoo, että 26% peruskoululaisista joutui kiusatuksi vuoden 2013 aikana. Lukioissa vastaava prosenttiluku oli 9% ja ammatillisissa oppilaitoksissa 15%. Valtakunnallisen kouluterveystutkimuksen mukaan vuonna 2013 viikoittaisen kiusaamisen kohteeksi joutui 7% peruskoululaisista, 1% lukiolaisista ja 4% ammattikoululaisista.

Tilastojen valossa näyttäisi siltä, että kiusaaminen vähenee toisella asteella. Prosenttilukujen takana on kuitenkin yksilöitä: neljä prosenttia  ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista tarkoittaa käytännössä, että noin 1400 opiskelijaa kertoi joutuvansa kiusaamisen kohteeksi viikoittain. Kiusaamista esiintyy myös korkea-asteen koulutuksessa ja työpaikkakiusaamisen kohteena on kotimaisten tutkimusten perusteella 5-10 % työntekijöistä.

☐☐☐

Kiusaaminen on toiseen osapuoleen kohdistuvaa pitkäkestoista tai toistuvaa vallan väärinkäyttöä. Yksiselitteisiä kiusatun tai kiusaajan profiileja on mahdoton kuvata. Kiusaamiseen liittyy kuitenkin aina valta. Kiusaajalla on henkinen yliote kiusatusta.

Kerran kiusattu ei ole automaattisesti aina kiusattu. Mutta jos lapsi tai nuori on joutunut jossain vaiheessa määrittelemään itsensä vertaisryhmän ulkopuolelle, ystävyyssuhteiden solmiminen voi olla myöhemminkin vaikeaa ja ihmissuhteita haittaa usein luottamuksen puute. Koetulla kiusaamisella on usein pitkäaikaisia vaikutuksia yksilön elämänkulkuun.

Jokaisella opiskelijalla on oikeus fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen opiskeluympäristöön kaikilla kouluasteilla. Varhainen puuttuminen on tärkeää kiusaamistapauksissa.

Jotta kierre voidaan katkaista, kiusatun tulee tunnustaa, että häntä kiusataan. Toisaalta yhteisön toimintakulttuurin tulee tarjota kiusatulle mahdollisuus puhua ja kertoa avoimesti ongelmasta. Nuorille ja aikuisille aiheesta puhuminen voi kuitenkin olla vaikeaa, koska kiusaaminen liitetään usein lapsuuteen. Kolmanneksi yhteisön tulee tunnistaa ja tunnustaa kiusaaminen, jotta muutos olisi mahdollinen.

Helpommin sanottu kuin tehty. Harva yhteisö uskaltaa tunnustaa, että kiusaaminen on arkipäivää heidän oppilaitoksessaan tai työpaikallaan. Harva meistä viitsii puuttua ongelmiin ja vielä harvempi asettuu puolustamaan kiusattuja. Puuttuminen - ulkopuolelle jätettyjen mukaan ottaminen ja yksinäisten auttaminen - on kuitenkin tärkeää kaikenikäisten kohdalla, jotta kiusaamiskierre saadaan katkaistua.

Ryhmä on ihmisen luonnollinen oppimisympäristö. On tärkeätä huomata, että asiat eivät suju ryhmissä automaattisesti, vaan niissä kohdataan monenlaisia ongelmia. Ahdistavia tuntemuksia ei useinkaan osata tai haluta käsitellä ryhmässä avoimesti. Ahdistavien tuntemusten noustessa yleinen suojautuva ratkaisumalli on esimerkiksi syyllisten etsiminen ryhmän sisä- tai ulkopuolelta. - Tarvitaan siis pysyviä ja sopivan kokoisia ryhmiä. Ohjaajalla tulee olla kyky kannatella vaikeita tunnetiloja, jotta ryhmä voi kehittyä.

Uskomme, että vuorovaikutus, avoimuus ja vastuun ottaminen ohjattavista ovat niitä tärkeimpiä asioita. Toivomme, että kouluista tulee avoimempia ja ryhmänohjaukseen panostetaan uudella tavalla. Haluamme olla valmiita oppimaan kohtaamista ja erilaisia opetus- sekä ohjaustapoja hyviltä konkareilta.  Toisella asteella ollaan yhä enemmän siirtymässä opiskelijan omiin opintopolkuihin. Oma koululuokka on jo monesta lukiosta hävinnyt ja nyt sama tulee tapahtumaan ammatillisessa koulutuksessa. Toivottavasti oman ryhmän tuoma tuki ei häviä samalla kertaa.

AEO/14 opiskelijat Minna, Marko, Markus, Seppo, Taina

Lähteet:http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/indikaattorit/turvallisuus/koulukiusaaminen http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset Hamarus, Päivi 2007, Koulukiusaaminen ilmiönä. Lämsä Anna-Liisa (toim.) 2009. Mun on paha olla. Näkökulmia lasten ja nuortenpsyykkiseen hyvinvointiin. Jyväskylä: PS-kustannus. Nikkola, Tiina ja Löppönen, Pekka 2014:  Oivalluksia ryhmästä - pintaa syvemmälle koulun ryhmäilmiöihin.